maanantai 29. joulukuuta 2014

HITAALLA KÄYVIEN KAUPPA


Minne menevät kaikki ne tarinat, jotka jäivät kertomatta. Tarinat, jotka säästi sopivaan tilanteeseen ja kätki mieleensä. Säilöi kuin varastoon, ajatteli ottaa esille hyvällä hetkellä.

Unohti ne sitten sinne mielen hyllyille, autotallin perälle, ullakolle tai kesämökin kaappiin.

Unohti ja unohtui, tarinat jäivät lopulta kertomatta. Sopivaa tilaisuutta ei kai koskaan tullut. Oli vain sopimattomia tilanteita.

Ei niihin mahtunut niin kulmikas tarina. Sitähän oli silloin vielä raakile, pelkkä pentu ja elämän koulimaton.

Unohtukoon, parempi jättää ne johonkin toiseen kertaan. Toiseen elämään.

HETKEN ONNELLINEN VIIVE

Muistot vanhenevat ihmisen mukana. Vain kerrotut elävät. Kaikella ja kaikilla on tarinansa, joka asialla ja joka hetkellä.

Tarina on pienten sattumien ketju. Täynnä kokemusten helmiä. Toisinaan se ketju on pitkä, täynnä sattumuksia, poukkoilevia muutoksia. Toisinaan tasaista poimua.

Kenenkään elämä ei ole tylsä tarina. On vain katsottava sitä tarkemmin. Nähtävä pienet hetket.

Jokaisessa hetkessä on mahdollisuus. Hetkeen kätketty ratkaisu.

On löydettävä katoavan hetken arvo.

Elämän ilo asuu pienissä asioissa.

Elämän ilo on hetkien viiveen väleissä.

Kipinässä, joka lennähtää paukahtavasta puusta takan lasiluukkuun, välähtää ikkunassa punaisena viiruna.

Roskien kuljetusautossa, jonka näkee tulevan kadun päästä. Ehtii viedä täyteen laatikkoon vielä viimeiset roskat.

Kerran vein pussin jo illalla ja kansi jäi auki.

Harakat olivat aamuvarhain repineet pussit auki ja ruokajätteitä oli koka puolella maassa.

Tänä aamuna vien pussin juuri ennen kuin auto tulee ja olen iloinen, että ehdin.

Samalla käyn sylyksen puita ja tuon ne sisälle.

Sytytän tulen takkaan ja annan takkatulen valaista ja loimuta seinistä.

Tämä on se onnellinen hetki.

Viive, jonka väliin voisi jäädä.

“HITAALLA KÄYVÄ”

Pienten tekemisten ilo on usein löytö, jonka vasta vakavasti sairastuneet ihmiset huomaavat. On upeaa tehdä tavallisia, arkisia asioita.

Hidas ja rauhallinen tekeminen, jokaisesta liikkeestä ja vaiheesta nauttiminen on joidenkin mielestä outoa.

Ihminen, joka ei pysy muiden tahdissa saa äkkiä leiman “hitaalla käyvä”.

Nopeus ja teho on joka paikassa valttia.


PARKINSON POTILAS POISTETTIIN KAUPASTA

Luin eilen tarinan miehestä, joka sairastaa parkinsonin tautia ja poistettiin siitä syystä kaupasta.

Hän oli kaupassa ja erottui muista, koska valikoi tuotteita myyjien mielestä liian hitaasti.

Ilmeisesti myös sairauden tuomat liikehäiriöt eroittivat hänet muista ihmisistä ja myyjät arvioivat miehen olevan humalassa.

He pyysivät häntä poistumaan ja vielä saattelivat tämän ulos. Nöyryytys oli täydellinen.

Kaikkien asiakkaiden ja työntekijöiden nähden vakavaa sairautta sairastanut ihminen nöyryytettiin äärettömän julmalla tavalla.

Häikäilemätön rahan ja talouden mahti näytti voimansa.

Mahti, joka hallitsee työpaikoilla, kaupoissa, sairaaloissa, kouluissa ja kaikkialla yhteiskunnassa.

SAIRAALLE LÄHTÖ ULOS ON JO KYNNYS

Ihminen, joka sairastaa vaikeaa sairautta on ison kynnyksen edessä jo lähtiessään asioille kauppoihin.

Hän tietää mahdollisesti herättävänsä huomiota.

Hän tietää, että voi pudottaa tavaroita, törmätä toisiin asiakkaisiin tai jäädä nopeampien jalkoihin.

Kaupathan on suunniteltu kaikissa yksityiskohdissaan siten, että asiakasvirta menee nopeasti läpi.

Ovelta kassalle, kärryt äkkiä täyteen, joutuisaan kassajonoon ja pihalle pikaisen pakkauksen jälkeen.

“HILJAA HYVÄ TULEE”

Kaikissa kaupoissa voi käydä kuten tälle miehelle. Näitä esimerkkejä on jokaisen ketjun liikkeistä.

Eräälle pienelle paikkakunnalle tuli ensimmäinen isompi market, ja ihmiset haluttiin opettaa siellä liikkumaan joutuisaan kaupan läpi.

Kauppaan oli pyydetty vartija, joka kierteli näyttävästi käytävillä.

Kun asiakkaat pysähtyivät keskustelemaan hyllyjen väliin, vartija käveli viereen ja jäi sivusta seuraamaan juttelua.

Lopulta liikkeessä kävellyt kauppiaskin huomasi myymälävartijan häiritsevän asiakkaita.

Hän lähettikin sitten vartijan viemään tyhjiä ostoskärryjä pihalle.

Ehkä asiakkaille haluttiin opettaa, että kaupassa pitää edetä koko ajan. Nopeushan on nykyisin hyvän ihmisen ja työntekijän määre.

“Hiljaa hyvä tulee” sanottiin ennen.

“Nopeat syövät hitaat”, sanotaan nyt.


HITAUS JA HARKINTA OLI ENNEN HYVE

Kaikki hyvä kehittyy luonnossa aina hitaasti. Vain saalistamisessa ja urheilussa nopeus on tärkeää.

Taloistakin alkoi tulla huonoja, kun niitä alettiin tehdä kiireellä, jopa vesisateessa.

“Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi”, sanottiin ennen.

Merkillistä miten paljon hyvää nähtiin  menneessä maailmassa hitaudessa.

Olisiko syytä pohtia syytä siihen.

JUKOLAN KANSA JA PIKAKASSAT

Minä käyn usein tuon saman ketjun kaupassa, josta parkinsonin tautia sairastanut mies heitettiin ulos.

Sen ketjun liikkeissä on todella arvostettu nopeutta alusta lähtien.

Vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kävin ketjun kaupassa, siellä ei ollut edes liukuhihnoja kassoilla.

Myyjät takoivat ostokset kassan läpi silmissä vilisevällä vauhdilla. Tavarat lensivät käsissä ja pakkaus piti tehdä hankalasti ostoskärryissä.

Onneksi suomalainen luonne ei taipunut outoon pakkotahtiin. Jukolan pirteistä tullut jääräpäinen kansa pakotti ketjun lisäämään pakkaushihnat kassoille.

Nykyisin siellä on jo selvästi rauhallisempi tahti. Kassat eivät enää yritä olla itseään nopeampia.

Siitä huolimatta on kaupoissa oltava nopea tai muuten joutuu ikävän huomion kohteeksi, toisinaan jopa opastettavaksi.

PUSSINAVAUSKURSSIT KASSALLA

Olin kerran pakkaamassa ruokia pusseihin ja jonoa oli kassalle paljon tunkemassa.

En meinannut millään saada sähköisiä, yhteen liimautuneita ostospusseja auki ja aloin vaikuttaa myyjän mielestä liian hitaalta.

Hän alkoi kovalla äänellä neuvoa miten pussi avataan ja näytti vielä esimerkkiä avaamalla kassin näppärästi sivusta.

Kaikki asiakkaat muillakin kassoilla kääntyivät seuraamaan tätä opetushetkeä.

Neuvot olivat hyviä ja nyt tiedän miten nuo, joskus niin tiukkaan liimautuneet ostoskassit avataan.

Siitä huolimatta tuollainen julkinen kovalla äänellä opastaminen tuntui epämieluisalta.

Näin näytetään, että me haluamme vain rahanne mahdollisimman nopeasti.

Kaiuttimet huutavat äänekkäästi lisää myyjiä kassoille.

Toisinaan asiakkaat räjähtävät jonoissa ja huutelevat törkeitä herjoja.

Tunnelma on tehokas, hermostunut ja kireä.


SISÄÄN JA ULOS, NOPEASTI PIHALLE

En pidä kaupassa käymisestä juuri tuon kiireen vuoksi. Mihin meillä on kiire? Miksi ei ole enää aikaa? Pidä kiirettä tai lennät pihalle.

Sisään ja ulos, nopeasti ja edullista. Sehän on pelin henki myös työpaikoilla.

Vanhat ja hitaat putoavat pois varmimmin jo ensimmäisissä yt-neuvotteluissa.

Miksi ihmisen pitää sairastua, ennen kuin hän ymmärtää hitaan tekemisen, pienten asioiden arvon.

Yleensä tehokkainkin kiitäjä muuttuu silloin.

Ihminen on merkillinen pakkaus elämän hyllyllä.

Kun ajattelee ihmisen päämäärää, niin luulisi sinne vähemmälläkin ehtivän.

NOPEUS EI OLE HOSUMISTA

Hitaan tekemisen arvo olisi löydettävä uudelleen.

Harkinta ja puuhastelu, pienet arkiset askareet.

On uskallettava olla erilainen.

On uskallettava olla hidas.

Kukaan ei voi pakottaa hosumaan.

Nopeus ei perustu hosumiseen.

Nopeus perustuu rauhalliseen, asioiden tekemiseen oikeassa ajassa.

Oikeaa aikaa on aina riittävä määrä.

JUNA EI ODOTA

Luin kerran erään vanhan miehen muiston hänen lapsuudestaan. Mies oli pikku poikana lähtenyt junalle isänsä kanssa.

Matkalle oli lähdetty jo aamuvarhain, vaikka asema sijaitsi kävelymatkan päässä.

Perillä istuttiin asemarakennuksen seinustan penkille odottamaan junan lähtöä.

Poika vilkaisi suurta kelloa aseman edessä ja sanoi isälleen junan tulevan vasta tunnin kuluttua.

Hän ihmetteli miksi asemalle oli tultu jo näin varhain.

Isä tokaisi, että meillä on poika aikaa odottaa junaa.

Juna ei odota meitä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti