torstai 11. joulukuuta 2014

ELÄMÄN KIPEÄ KEINU


Mies tulee portaita alakertaan. Hänen silmissään on innostuksen tuli. Hän syö ruokansa, hotkaisee ja lähtee.

Sanoo kirjoittavansa kertomusta, aivan loistavaa tarinaa.

Leimuaa luomisvoimaa ja menee. On kolme päivää kuin lumottu ja kirjoittaa kuin kirottu.

Tulee lopulta alas. Katsoo vaimoaan voitonriemuisena ja julistaa varmana mestariteoksen olevan valmis.

Hän lukee tarinan siltä seisomalta.

Eläytyy joka sanaan, antaa kuvausten tulla suustaan kuin liekkien takasta, loimuta, rätistä, paukkua ja lämmittää.

KRITIIKKI YLLÄTTÄÄ

Vaimo ei kuitenkaan lämpene tarinalle. Hän kuuntelee kertomuksen ja alkaa ruotia sitä kuin palvikalaa.

Sylkee ruodot suustaan nuotioon, niin että mies sähähtää joka sanasta kuin käärme.

Vaimo kiteyttää kritiikkinsä väittämällä tekstistä puuttuvan vertauskuvan.

Ilman vertauskuvaa tekstistä ei voi tulla loistavaa menestystarinaa.

Mies suuttuu, menettää täysin malttinsa, kun hänen odottamansa ylistys muuttuukin kritiikiksi.

Perheriita on raju, sanaisa, värikäs ja ilmaisurikas. Ovet paukkuen mies lähtee, vaimo jää yksin apeana istumaan.

Hiljaisuus päättyy vasta pitkän ajan jälkeen.

VAIMO OLI OIKEASSA

Mies tulee huoneeseen, kävelee takalle ja heittää käsikirjoituksen tuleen.

Tuli nielee liuskat ja kaikki järkyttyvät rajua tekoa.

Nyt tarina olisi lopullisesti mennyttä.

Mies toteaa, että vaimo oli oikeassa.

Tarina oli surkea ja ansaitsi tulla poltetuksi.

Hän sanoo, että ainoa mahdollisuus on kirjoittaa koko tarina uusiksi.


JEKYLL JA HYDE

“Tohtori Jekyll ja Mr.Hyde”, aikansa klassikkoteos syntyy seuraavien kolmen vuorokauden aikana.

Mies on Skotlannissa syntynyt kirjailija Robert Louis Stevenson Ja eletään 1800-luvun loppua.

Hänen vaimonsa, jonka kritiikki muutti klassikon täysin, oli Fanny os.Osbourne.

Tarinan kertoi kirjailijan poikapuoli ja oppilas, myöhemmin kirjailija itsekin Lloyd Osbourne.

Tarinan henkilöt, kiltti tohtori Henry (Harry) Jekyll ja hirviömäisen julma Mr.Hyde ovat tunnetusti yksi ja sama henkilö.

DYSTONIA JA KESKUSTELU

Tämä tarina tuli mieleeni koska olen parissa viime blogissani kirjoittanut kiltteyden ja dystonian yhteydestä.

Jopa siinä mitassa, että kiltteydellä olisi muiden syiden mukana eräs osa dystonian puhkeamiseen.

Blogit ovat synnyttäneet bloggarin lyhyen historiani vilkkaimman keskustelun. Ja vireää se on aikaisemminkin ollut.

Olen saanut olla kuin puusta pudonnut koivunlehti virrassa, pomppia rajusti keskustelun virrassa ja syöksyillä sen pyörteissä.

Dystoniaa sairastavien ihmisten taito verbaaliseen mielipiteiden esittämiseen on huimaava.

MITALIN TOINEN PUOLI

Tämä mieleeni tullut R.L.Stevensonin klassikko "Tohtori Jekyll ja Mr.Hyde", on tarina ihmisestä joka oli hellyttävän kiltti ja kammottavan julma.

Ehkä on niin, että loputtoman kiltissä ihmisessä on jotain samantapaista.

Voi olla kiltti muille äärimmäisyyteen asti ja samalla kuitenkin äärimmäisen julma itselleen.

Mikään ei maailmassa ole yksipuolista. Mitalin toinenkin puoli on aina jonkun katsottava. Aina.

HENKILÖKOHTAINEN ARVOITUS

Loistava keskustelu, joka on merkinnyt minulle paljon, niin henkilökohtaisen arvoituksen kuin yleisemmänkin ajattelun kannalta.

Mitä enemmän tunnen itseäni, sitä vähemmän käsitän ja hieman enemmän ymmärrän.

Keskustelu meni suoraan sille alueelle, johon jäin edellisessä blogissani kiertämään ja pohtimaan.

En päässyt siihen riittävästi kiinni.


LIIAN KILTTI

Kiltteys väärässä mielessä on mielestäni raaka osa. Niin kova osa, että en soisi sitä kenellekään.

En soisi yhdellekään tässä maailmassa kiltin ihmisen osaa. Osaa jossa on kiltti toisille, mutta julma itselleen.

Sellainen kiltteys on raskain taakka joka ihmisen päälle luonteena voidaan antaa.

Ja luonnetta on vaikea muuttaa.

Huomaan, että lähden taas kiertämään tätä asiaa. En vain uskalla mennä siihen.

Tiedän, että tiedän, mutta en uskalla tietää.

Olen kai liian kiltti.

KOTONA KILTTI

Mielestäni kiltteys ei ole pelkästään hyvyyden synonyymi. Kiltteys voi olla myös pahuuden synonyymi.

Kysymys on siitä, mitä kiltteys on.

Auswizhin keskitysleirin johtajan kerrotaan olleen työnsä ulkopuolella kiltti ja hellä perheenisä.

Samaan aikaan muurin takana tuhottiin ihmisiä hänen johdollaan.

HYTTYSEN SUOJELIJA

Ihminen voi olla muille kiltti, mutta itselleen mielettömän julma.

Ymmärrän, ettei sanomani tavoita kaikkia.

Puhun siitä, että kiltteys voi olla äärimmäisen raskas taakka jos ei osaa pitää puoliaan.

Siinä tapauksessa on aina jaloissa, aina hyväksikäyttäjien uhri.

Jokainen, kovinkin ja julminkin ihminen, lopulta väittää olevansa pohjimmiltaan kiltti ihminen, niin kiltti ettei tekisi edes hyttyselle pahaa.

Jostain syystä ihminen on jo pudonnut siinä vaiheessa pois.


KESKUSTELU JATKUU

Tämä, että blogiani on niin paljon kommentoitu, keskusteltu ja annettu palautetta on ollut minulle hyvin vaikuttava kokemus.

Jokaista vertaisryhmän keskustelijaa haluan sydämestäni kiittää.

On ollut iloinen yllätys, että keskustelu tästä aiheesta vieläkin jatkuu.

Keskustelu on herättänyt paljon ajatuksia mielessäni.

Se on vienyt pohdinnan mielestäni juuri sinne, mihin jäin edellisessä blogissani kiertämään.

TÖNÄISY OIKEAAN

Viimeisen blogini jälkeen jäin pohtimaan, miksi tämä teema on minulle niin suuri ja vaikea.

Jotenkin mielessäni hahmotan vastauksen.

En kuitenkaan yksin ymmärrä, enkä uskalla mennä siihen.

Siksi on niin hyvä, että keskustelu saa elää.

Me kaikki tarvitsemme näitä virikkeitä ja herätyksiä.

Me tarvitsemme tönäisyjä kohti sitä oleellista.

VAAKA JA KEINU

Eräs kirjoittaja vertasi kiltteyttä  vaakaan, joka tulee olla tasapainossa. Se oli mielestäni hieno vertaus?

Vertaus, joka sai monta assosiaatiota liikkeelle mielessäni.

Ensin se toi mieleeni keinun. Ajattelin, että ihmisen tunteet kulkevat usein kuin keinussa.

Tommy Tabermannkin kirjoitti aikoinaan runokirjan "Kipeästi keinuu keinumme".

ELÄMÄN KEINU

Elämä, keinuliike ilosta suruun ja kaikesta siltä väliltä.

Toisinaan tähdet ja taivas ovat edessä.

Sinne voisi singahtaa ja kiitää kuin kotka aurinkoon.

Liidellä taivaalla kuin haukka tai kieppua siellä pääskyn tavoin.

Toisinaan jalat osuvat maahan.

Järki ja tunteet ovat tasapainossa, on selkeä ja vakaa olo.

Näkee horisonttiin asti elämän ja osaa toisiakin laittaa ojennukseen.

On järjen ääni.


YKSI HEILAHDUS

Sitten nousee keinu toiseen suuntaan ja näkee vain allaan poljetun tantereen.

Musta multa täyttää koko näköalan.

Matka sinne on yksi heilahdus. Sillä hetkellä varmin asia maailmassa.

Tässä liikkeessä tunnemaailma usein kulkee.

SYDÄN SANOO

Kiitos keskustelusta ja kommenteista. Ne vaikuttivat tämän blogin kirjoittamiseen voimakkaasti.

Ilman keskusteluja ja kommentteja olisin kirjoittanut ihan muuta.

On kirjoitettava sitä mitä sydän sanoo.

Toisinaan se on helppoa ja joskus kaikki vain liikkuu kohti sanoja.

Ajatukset tulevat kuin valmiina. Nyt oli niin.

DYSTONIA ON MEIDÄN ASIA

Kun mietin eräänä yönä edellisten blogieni keskusteluja, näin kaikkien kommentit edessäni.

Näin ne siinä ja selasin ajatusten päätteeltä.

Olin niin onnellinen niistä tarinoista.

Ajattelin, että kirjoitan blogin.

Ajattelin sen rakennetta, etten loukkaisi kenenkään henkilökohtaista luottamusta.

Mietin, että tämä on meidän dystoniaa sairastavien asia, ja vain me voimme kertoa miltä tuntuu elää dystoniassa.

Sanamme voimme valita, tekomme voimme valita, mutta lukija valitsee itse mitä lukee.

Siteerasin siinä muunnellen erästä viisasta ajattelijaa.

SANAT LIIKKUVAT

Luulen, että jos me rehdisti ja avoimesti kirjoitamme ja kerromme tarinamme, niin aina joku tarinamme myös lukee.

Ja eräänä päivänä se kuulija voi keksiä mikä aiheuttaa dystonian, tai helpottaa sen oireita.

Keksihän eräs dystoniaa sairastaneen puolisokin kaulatuen, jota jopa ammattilaiset ihastelivat Meilahdessa.

Minä uskon, että sanat liikkuvat sitä kohti, minne ne on lähetetty.

KAUNISTA UNTA

Niin minä nukahdin, kun tuota kaikkea mietin.

Oliko se unta?

Ehkä, mutta kaunista unta se ainakin oli!




3 kommenttia:

  1. Arkkiatri Risto Pelkosen selviytymisohjeita (Puoli seitsemän ohjelmassa 11. ja 12.12.2014:
    - Ole itsesi.
    - On hyvä kuulua johonkin joukkoon.
    - Vanhat ihmiset ovat sanoneet vastoinkäymisistä: Suru ja pettymykset kuuluvat elämään.
    - Edelleen vanhat viisaat sanovat: Ei ole hyvää elämää ilman että on hyvä toiselle.
    - Se mitä jää jäljelle terveydestä on tärkeää eikä se mitä on menetetty.
    - Vakavan sairauden kertomisesta hän ohjeistaa lääkäreitä: Lääkärin on sanottava totuus, ja siihen on sisällytettävä toivon hippu siitä, miten sairauden kanssa jaksaa elää. Se on tärkeää jo alussa.
    - Ei pidä antaa periksi vanhuudelle; voi tehdä paljon, mikä antaa elämän intoa ja iloa.
    Muistiin merkitsi välläys
    ...........

    Täällä on syntynyt dystonikkojen joukko. On onni kuulua siihen.

    "Elämä, keinuliike ilosta suruun ja kaikesta siltä väliltä." Harzu.

    "Sen tähden meille on tuska annettu, että näkisimme, miten paljon hyvää olemme saaneet." välläys 1964.

    Harzulla on ainakin kertomisen lahja.

    Välläys

    VastaaPoista
  2. Maarit Tastulan ajatuksia Eija Huusarin jutusta Maarit Tastula, ”Ajatus nauravasta Jumalasta kiehtoo” (lehden nimeä ei valitettavasti ole välläyksen tiedossa)

    ”Ihminen tarvitsee silittämistä, kutittamista ja kyljessä nyhjäämistä. Ehkä emme tarvitsekaan yhä uusia mobiililaitteita, vaan käsiä, joilla on silittämisen taito.”

    Tuo on minusta varsin totta. Yleensä lapset saavat paljon hellyyttä, mutta varsinkin nuoret ja vanhukset tarvitsisivat enemmän silittämistä. Nuoret voivat vastustella kosketusta, mutta ”silittää” voi myös antamalla henkistä läheisyyttä.

    Siteeraten Dalai-lamaa, joka vertaa ihmisen mieltä valtamereen, Tastula sanoo: Surut, pelot ja epätoivot tulevat ja menevät, mutta pinnan alla valtameren syvyydessä säilyy rauha. Vanheneminen ja kärsimys kuuluvat elämään. Joka hyväksyy ne osaksi elämää, säästää voimansa toisaalle – muuttaakseen asioita, joita voi muuttaa.

    ”Uskon, että itse kunkin elämässä on paljon asioita, joita ei voi ratkaista, ei muuttaa eikä edes hyväksyä, mutta joita silti pitää oppia sietämään. Uskon, että elämä on pitkälti sietämisen taidetta.”

    Tastula toteaa, ettei pidä tuhlata energiaa sellaiseen, mitä ei voi muuttaa. Välläys ihmettelee, että miten voi aina tietää etukäteen, voiko asian muuttamiseksi tehdä jotakin. Olen usein niin optimisti, että yritän tai ainakin mietin monelta kantilta, että voisiko asialle jotakin tehdä, vaikka lopulta huomaan, ettei se tuota toivottua tulosta.

    ”Jos et ole valppaana, niin kaikki se, mikä on tässä ja nyt, katoaa, ennen kuin ehdit tarttua siihen kiinni. 'Tartu hetkeen' on viisas lause.”

    Harzun aikaisempien kertomusten perusteella voin sanoa, että hän on löytänyt hetkeen tarttumisen.

    Itsetuntemuksen taito on Tastulan mielestä tärkeä.

    Tämä dystonikkojen yhteisö on varmasti pohdinnoillaan ja vuoropuheluillaan (vaikka kaikki keskustelut eivät näykään täällä julkisesti) edistänyt itse kunkin käsitystä itsestään.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Todella monta hyvää asiaa olit poiminut ja toit esille. Jäin niitä pohtimaan ja varmaan palaan niihin vielä omalta osaltani blogissa. Kiitos paljon, olet täysin oikeassa ja ajatukseni kulkevat samassa suunnassa.

      Paljon olet tuonut näille tarinatulille ja olen kiitollinen kaikista tarinoistasi ja ajatuksistasi. Ilman Sinua tämä blogi olisi ollut toisenlainen, olet tuonut tänne valtavan määrän hyviä ja turvallisia tarinoita entisajan elämästä.

      Olet myös osallistunut keskusteluun dystonia-sairaudesta ja pohdiskeluun sen syntymekanismista. Näitä meillä on lupa pohdiskella koska tutkijatkaan eivät tiedä sairauden aiheuttajaa.

      Tästä on hyvä jatkaa keskustelua ja ajattelua Ystäväni.

      Jouluna 2014 ystäväsi harzu

      Poista