maanantai 17. marraskuuta 2014

OMA VALINTA



Meitä oli kolme neljäsluokkalaista. Kavereita myös usein koulun jälkeen. Toisen kanssa asuimme uudehkossa kerrostalossa viereisissä rapuissa.

Muutaman kerran meillä oli pihalla nahistelua, nyrkkitappelun tapaista. Niiden välillä tulimme hyvin juttuun.

Kolmas kaveri oli mukavin meistä. Luokan hymypoika, vaikka patsaita ei jaettu. Ystävällinen ja sopuisa poika, joka oli myös tyttöjen suosiossa.

LUMISET AUTON IKKUNAT

Opettaja oli rauhallinen ja etäinen mies, vapaa-ajallaan taidemaalari. muutaman vuoden kuluttua hän jätti opettajan työt ja siirtyi vapaaksi taiteilijaksi.

Hänestä tuli kuuluisa taiteilija, jonka komea ura päättyi liian varhaiseen kuolemaan.

Sillä hetkellä hän kuitenkin eli vielä nuoren opettajan elämää ja pyysi yhtä meistä puhdistamaan autonsa ikkunat välitunnilla.

VALINTA OSUI MUKAVAAN KAVERIIN

Opettajan auton lasien puhdistaminen oli tehtävä, joka tuntui minusta hienolta. Toivoin tulevani valituksi, mutta valinta osui naapurin poikaan.

Juuri siihen, jonka kanssa minulla oli välillä nahinaa ja taas hetkittäin hyvää kaveruutta.

Nyt olimme onneksi taas kavereita, sillä hän sai valita yhden auttamaan lumien puhdistamisessa.

Minä toivoin olevani tuo valittu, olimmehan sentään mielestäni hyviä kavereita, vaikka välillä nyrkit heiluivatkin.


MINUA EI VALITTU

Valinta osui kuitenkin empimättä tuohon rauhalliseen ja suosittuun kaveriin.

Niin he lähtivät kahdestaan puhdistamaan opettajan autoa paksusta, juuri sataneesta pehmeästä lumikerroksesta.

Katselin ikkunasta heitä ja tunsin pahaa mieltä.

Lähdin kotiin pää painuksissa ja kuulin pitkään iloiset naurahdukset auton luota.

KAIKKI PITIVÄT HÄNESTÄ

Asuimme vain vuoden verran tuolla kerrostaloalueella. Muistan sieltä selluloosatehtaan imelän tuoksun ja harmaan saastepilven, jonka itätuuli kuljetti.

Muutimme toiselle puolelle kaupunkia, haja-asutusalueelle luonnon keskelle. Vuodet kuluivat ja kävin ensimmäisiä kertoja diskossa.

Tapasin pitkästä aikaa tuon entisen koulukaverini, joka oli alakoulussa valittu opettajan autoa puhdistamaan.

Hän oli yhtä mukava kaveri kuin ennenkin. Nyt sympaattinen ja hyvännäköinen nuori.

Kaikki pitivät hänestä vieläkin, myös tytöt.

HÄNELLÄ OLI VARAA VALITA

Meidän jutellessamme tuli eräs tyttö siihen. Olisin salaa halunnut tanssia tämän kanssa, mutta hän valitsi empimättä tuon entisen koulukaverini.

Taas hänet valittiin minun sijastani. Katselin vähän kateellisena kun tyttö, johon ehdin vähän ihastua, ripustautui häneen.

Illan mittaan tapasin kaverini yksikseen ja kysyin mihin hän oli tytön jättänyt. Hän kertoi, ettei tyttö ollut oikein hänen makuunsa.

Hänellä oli varaa valita, koska oli valittu.


VAIN MUISTO JÄÄ

En tavannut häntä enää koskaan. Muutamia vuosia myöhemmin kuulin, että hän oli linnottautunut aseen kanssa kotitaloonsa ja lopulta ampunut itsensä.

Hän oli valinnut lopullisen ratkaisun. En koskaan ymmärtänyt miksi, enkä ymmärrä vieläkään.

Nuo kerrostalot on jo purettu, tehdas suljettu ja koulu lopetettu. Vain muistot ovat jäljellä.

Hänen olemuksensa piirtyy yhä silmieni eteen haaleana ja häipyvänä, hyvin ystävällisenä hahmona.

MIKSI JOKU LÄHTEE?

Juttelin erään toisen, hänet hyvin tunteneen kaverin kanssa. Myös hän muisti tuon ystävällisen ja mukavan kaverimme.

Myös hän oli jäänyt pohtimaan samaa kysymystä. Miksi?

Kuulin myös vähän tarkemman tarinan loppuhetkien dramatiikasta.

Kysymykset jäivät. Miksi joku lähtee, vaikka hän on valittu ja pidetty?

VIIMEINEN PISARA

Vuosien kuluessa olen nähnyt monen muunkin lähtevän vapaaehtoisesti tästä elämästä.

Pari heistä tapasin edellisenä päivänä. Toisen vein sairaalaan ja yritin puhua häneen elämänhalua.

Kummastakaan en silti osannut arvata, että he päättäisivät elämänsä seuraavana päivänä. En tiedä tiesivätkö he vielä sitä itsekään.

Molemmista jäi tietysti omat aavistukset, ajatukset lähdöstä ja syistä. Elämän taakka oli käynyt liian raskaaksi.

Oli helpompi jättää taakka ja poistua.


MIKÄ IHMISEN UUVUTTAA?

Kukaan ei voi elää toisen puolesta. Ei vaikka haluaisikin. Toinen kaatuu siihen, missä toinen näkee vain pienen esteen.

Toinen uupuu taakkaan, jonka joku kantaa helposti. Koskaan ei tiedä mikä ihmisen uuvuttaa.

Mikä on se viimeinen pisara, joka saa maljan vuotamaan yli.

On helppo tarjota valmiita ratkaisuja, mutta elämään uupuneele ihmiselle ne ovat turhia. Hän tuskin edes kuulee niitä.

Kaikkein pahimpia ovat oman, valmiin ideologiansa tuputtajat.

OMA TAPA ELÄÄ

Mistä löytyy voima jaksaa ja jatkaa, kun kaikki kaatuu päälle, puristaa ja ahdistaa.

Valmiita ratkaisuja ei ole. Ne toimivat ehkä hetken, mutta ajavat lopulta vain syvemmälle epätoivon suohon.

On vain löydettävä oma tie. Oma tapa elää tämä elämä ja kohdata se.

Vain sillä tavalla jaksaa pysyä hengissä koko elämänsä.

Ei ole pieni asia pysyä hengissä koko elämänsä ajan. Usein tapaa ihmisiä, jotka eivät ole pysyneet.

Uskollisuus ja kosketus omaan sydämeen on elinhermo.


RASKAS ROOLIHAHMO

Liian monta kertaa itsensä pettänyt kadottaa sen, esittää jotain muuta ja hiipuu roolihahmoksi jota esitti.

Oman itsensä löytäminen, juurien joista virtaa elämä sydämeen on se mikä ratkaisee.

Usein juuri siitä on kysymys, kun ihminen uupuu.

Jonkun toisen esittäminen ja roolihahmon kantaminen on lopulta liian raskasta.

YHTEYS TUNNEMAAILMAAN

Mikä saa sitten jaksamaan? Minulle se oli nuorempana, omissa murrosvaiheissa runojen kirjoittaminen.

Löysin niissä yhteyden tunnemaailmaani.

Lähetin runoja myös paikallislehteen. Sain paljon kiitosta ja haaveilin omasta runokirjasta.

Unelmointi oli jo elämää, jotain mitä kohti voi pyrkiä.

Jokin sydämessäni oli herännyt.

VALITSIN ELÄMÄN

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat kantaneet minua koko elämäni ajan. Liikunta, musiikki ja metsä puineen.

Luonnon kaikki elementit, muuttuva, joka kerta erilainen virta ja linnut lauluineen.

Koskikaran hyppely kivillä tai närhen kurkkiminen oksilta.

Saan luonnossa aina uusia ajatuksia. Koskaan en ole tullut pahalla tuulella lenkiltä.

Aina kun seinät alkavat ahdistaa, lähestyä ja puristaa lähden lenkille.

Metsässä huomaan, että elämä on minua isompi juttu.

Paljon isompi kuin murheeni.

Minä valitsin elämän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti