keskiviikko 8. lokakuuta 2014

VIIDES PIIKKI

TAKAN LÄMPÖ JA INHIMILLINEN KOSKETUS

On piikkipäivän aamuyö. Havahdun unen ja valveen väliin. Olen koivunlehtenä syystuulessa ja lennähtelen puuskittain kieppuen ilmassa.

Lopuksi jään leppeään ilmavirtaan leijumaan ja painun valveen rajalta takaisin uneen, uppoan syvälle ajattomuuteen.

Herätessäni päässäni soi Tapio Rautavaaran laulu “Kaksi onnellista lasta auringon...”.

AAMUN LEMPIOHJELMA ALKAA

Kello on puoli seitsemän ja nousen keittämään vahvat uittokahvit, sitten menen koiran kanssa pihalle ja käyn katoksesta sylyksen.

Sisällä sytytän takkaan valkean ja istun kirjahyllyjen edessä olevaan tuoliin.

Iso kupillinen väkevää kahvia kupissa katson takasta lempiohjelmaani. En koskaan väsy katsomaan tulen iloista loimotusta.

Nuotio ja tervaskahvit järven rannalla ovat elämän kohokohtia, mutta tässä istuessa ja takan lasin läpi tulen liekkejä katsoessa mieli löytää samoja elementtejä.

Liekkien eloisa liike haavan kyljellä ja räsähtävä nuolaisu kuusen karhealla kaarnalla. Pihkan kihinä männyn pinnalla ja koivun väreilevä lämpöaalto tuovat hyvän ja rennon olon.

KUUSTEN PAUKE TAKASSA

Tässä on hyvä olla. Vain istua ja levätä joka solulla. Tässä terapiassa mieluusti käy. Takka puhuu hyvää ja vankkaa asiaa.

Kuusen pauke on jykevää ja reilua, siinä ei ole kitkerää katkua, koettujen vääryyksien makua. Vain tulen voima ja halu palaa, tuoda lämpöä, valoa ja iloa.

Siinä on elämisen ja kulumisen voimaa, näin on ihmisenkin hyvä elää. Palaa ja paukkua aikansa, rätistä ja luovuttaa lämpöä lähimmäisille.

Antaa palaa vain ja hiipua hiillokseen. Kaiken jälkeen on vain kasa tuhkaa astiassa, mutta suloinen lämpö leviää läpi taloon vielä pitkään.


ONNEN HETKI

Luin jostain, että takan lämpö väreilee samalla tasolla kuin ihmisen lämpö, siksi se tuntuu niin hyvältä ja luontevalta verrattuna sähköpatterin lämpöön.

En tiedä varmasti, mutta kyllä takan lämpö juuri hyvältä tuntuu. Takkatulen ääressä on helppo olla onnellinen jos muuten elämä on jotenkin mallillaan.

Hyvä siinä on murheitakin käydä läpi ja surra kovia kohtaloita, joita mukana elää.

Omat elämän koettelemukset asettuvat oikeaan suhteeseen, kun kuulee ja lukee toisten lähimmäisten kokemasta. Takan ääressä ne elävät taas uudelleen mielessä.

Mietin miten onnellinen ihminen on tässä hetkessä. Koira käpertyneenä matolla, kahvikuppi kädessä, hyvää luettavaa ja katse kadonnut liekkien lämpöön.

Takassa paukkuvien puiden musiikkiin ja elävään valoon. Onnen hetkeen.

“IHMISYYDEN RAJALLA”

Minulla on tällä hetkellä kesken viisi kirjaa joita luen aktiivisesti. Kolme perinteistä paperikirjaa, yksi äänikirja lenkeille ja e-kirja pädillä.

Kaikki kirjat ovat erilaisia teemoiltaan. Lenkillä kuuntelen dekkaria, pädiltä luen matkakirjaa pyöräilyretkestä ja paperikirjoina luen tietoteoksia.

Yksi niistä kertoo lääkkeistä ja myös niihin liittyvästä rikollisuudesta. Toinen paperikirja on lääkärin kirjoittama uusi näkökanta sairauksien synnystä ja syistä.

Kolmas on sylissäni avoinna oleva “Ihmisyyden rajalla”. Viktor E. Franklin elämästä, hänen kokemuksistaan keskitysleirillä ja logoterapiasta kertova teos.

Olen lukenut kirjan muutama vuosi sitten pariin kertaan, mutta etsin hiljan sen uudelleen kirjahyllystäni erään ystävän vihjeestä.


KIRJA ON KAVERI

Huomasin nyt lukiessani, miten hyvin ihmisen muisti taltioi kaiken. Tutun kirjan lukeminen on kuin palaisi huoneeseen, jossa ei ole heti käynyt.

Palatessaan muistaa miten kaikki on samassa järjestyksessä kuin sieltä lähtiessä.

Kesken jäänyt kirja on puolestaan kuin maisema, johon palatessaan näkee kaiken tutun ja löytää helposti kohdan johon jäi.

Katselee hetken maisemia, kunnes taas jatkaa matkaa.

Kirjat ovat aina olleet minulle ystäviä, joiden kanssa on helppo kulkea, kuunnella, ihmetellä ja oppia.

Elämäni ensimmäinen huonekalu, jonka ostin, olikin kirjahylly, joka pian täyttyi kirjoista.

“VAIHDEMIEHET PÄISSÄÄN”

Iltapäivällä lähden ajelemaan vajaan tunnin matkan Lohjalle.

On sateista, suuret pisarat valuvat tuulilasilla ja lämpöä on kuutisen astetta.

Tulen hieman aikaisemmin Lohjalle ja käyn Motonetistä ostamassa polkupyörään Airam-merkkisen valaisimen. Ostan sen nimen vuoksi.

Airam oli ennen termospullon synonyymi samoin kuin Mono oli hiihtokengän.

Isäni oli vaihdemiehenä Kemijärven asemalla kun olin pikkupoika. Toinen vaihdekoppi oli länsipäässä, toinen itäpäässä.

“Vaihdemiehet on päissään”, asemaperällä  tavattiin sanoa, kun molemmissa kopeissa oli työntekijä.

TUOKSUJA JA TUNNELMIA

Isälläni oli pieni, punainen Airam-termospullo valkoisella kierrekorkilla.

Siihen hän kaatoi mustaa, hyvälle tuoksuvaa kahvia ja hörppi vaihdekopin kulmapöydällä.

Minä istuin koulun jälkeen pitkällä penkillä ja imin tuoksuja sisääni.

Vaihdemiesten hiki, eväiden aromit, pien ja konerasvan tuoksu sekoittui ulkoa tulvivaan ratapihan tuoksuun.

KELLO SELÄSSÄ KELLOSELÄSSÄ

Kesällä kotiseudulla käydessäni huomasin, että Itäpään vaihdekoppi oli jo purettu.

Koppi sijaitsi Kemijärven keskustaan vievän Rovaniementien alapuolella, sillan kupeessa.

Kopin ohi kulki rata kohti Helsinkiä ja haarautui Sallan taakse Kelloselkään ja rajalle asti.

Isä oli Kelloselän asemalla komennuksella kun olin alle kouluikäinen. Minä kysyin ihmetellen, miksi isällä pitää olla siellä kello selässä.

LOHJAN FAARAOIDEN LAAKSO

Käännyn Lohjan sairaalan pihaan ja alan etsiä parkkipaikkaa. Yllättävän vaikea sitä onkin löytää. Muutaman kierroksen jälkeen löydän kapean paikan ja saan autoni siihen väliin.

Synkeänä kuin faaraoiden laakson sfinksi katselee Lohjan sairaalan profiili alas, pihalla astelevia poloisia potilaita.

Kävelen lätäköiden ohi pääsisäänkäynnistä sisään ja vihreää viivaa kohti Lohjan neurologista poliklinikkaa.

Huomaan käveleväni vihreäksi maalattua linjaa kuin nuorallakävelijä putoamista tai eksymistä peläten. Siirryn hieman sivummalle viivasta ja tulen polille.

Tuttuja kasvoja edellisiltä piikeiltä on odottelemassa sisälle menoa. Kättelen heidät iloisena tapaamisesta. Muutaman sanan aina siinä ehtii vaihtaa ja kysellä jaksamisia ennen piikeille menoa.

AJATUSVIIVA ODOTUSHUONEESSA

Tässä vaiheessa, ennen piikkejä tahtoo olla raskasta ja kivuliasta, mutta jospa piikit ajan oloon helpottaisivat oloa.

Minä jään pian yksin käytävään ja tutkin hieman hyllyjen luettavaa.

Yhtään pelkästään Dystoniasta kertovaa lehteä en löydä ja ajattelen pyytää Dystoniayhdistykseltä jotain tänne seuraavalla kerralla tuotavaksi.

Harvinaiset-lehti ja Parkinson-posti kyllä löytyvät hyllystä ja monen muun harvinaisen sairauden oireista kertovat vihkoset.

Lopuksi istun katsomaan ulos hämärtyvään iltapäivään ja sateiseen ikkunaan.

Olen tuleen tuijottaja ja rakastan sitä olotilaa, hetkeä jossa vain istuu ja katselee. On pelkkää ajatusviivaa.


KOSKETUS ON VÄLITTÄMISTÄ

Ovi avautuu ajatusviivani takana ja ystävällisesti hymyävä neurologi pyytää sisään. Hän ottaa taka-askeleita kohteliaasti, mutta menen kohti käsi ojossa.

Kättelemme lämpimästi, minusta on mukava kätellä ihmisiä, en ole tartuntoja pelkäävä hysteerikko. Pesen käteni, enkä tunge sormia suuhuni.

Kyllä ihmisten pitäisi koskettaa toisiaan. Sairaaksihan siitä tulee jos ei enää edes potilaita kätellä.

VIIDES PIIKITYS

Tämä on viides kerta, kun käyn piikillä. Neljäs kerta Lohjalla ja joka kerta olen saanut olla täällä saman neurologin hoidossa.

Minusta se on mukavaa, kun ei tarvitse jännittää uutta lääkäriä. Riisun heti paidan pois ja kertoilen samalla jaksamisestani.

Kysyn botuliinin nimen ja määrän. Kuulen, että Xeominia pistetään ja sama määrä kuin viimeksi.

Neurologi pohtii määrän kohottamista seuraavalle kerralle.

DBS-LEIKKAUS JA PIIKKI OLKAAN

Pistosten aikana juttelemme tilanteestani ja otan esille myös DBS-leikkauksen. Vaikka dystoniani ei onneksi vielä ole niin vaikeassa vaiheessa.

Puhumme siitä kuitenkin koska se minua kiinnostaa ja tästä hoidosta paljon puhutaan.

Myös lääkäriä kiinnostavat minun tietoni aiheesta ja hän kyselee piikin kanssa puuhaillessaan.

Pistosten aikana olen hiljaa ja annan työrauhan.

Neurologi pistää botuliinia hieman myös olkapäähän koska se on hieman koholla. Ensi kerralla sinne pistetään ehkä enemmän.

DESIDERATA-HALUTTU

Piikit ovat nopeasti ohi, puen paidan ylleni. Kiitän hoidosta ja poistun.

Sade on laantunut tihkuksi kun soluttaudun kapeasta välistä autooni.

Lähden ajamaan Lohjalta ja kuuntelen musiikkia.

Matti Esko laulaa keskiaikaiseen tekstiin sävellettyä laulua.





DESIDERATA


Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle
ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.
Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi
ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä,
heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkääviä henkilöitä.
He ovat piina sielulle.
Jos vertailet itseäsi muihin,
voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi,
sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä
ihmisiä kuin sinä itse.
Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi,
olipa se kuinka vaatimaton tahansa;
se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.
Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi,
sillä maailma on petkutusta täynnä.
Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille,
mitä hyvyyttä on olemassa.
Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita,
ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.
Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä.
Älä ole ivallinen rakkauden suhteen,
sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä
se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo
luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.
Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua
äkillisen epäonnen kohdatessa,
mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla.
Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet maailmankaikkeuden lapsi, et puita ja tähtiä vähäisempi,
sinulla on oikeus olla täällä, ja vaikka sitä joskus epäilisitkin,
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehittyy
niin kuin sen tulee.

Sen vuoksi ole sovussa Jumalan kanssa,
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa ja
mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa.
Kaikesta teeskentelystä, raatamisesta
ja särkyneistä unelmista huolimatta
tämä on sittenkin kaunis maailma.

Pysy valppaana - pyri olemaan onnellinen.

Löydetty St. Paulin kirkosta Baltimoresta v. 1692





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti