tiistai 7. lokakuuta 2014

VÄLTETTÄVÄ TAVATTAESSA

RAKKAUDEN SILTA ROMAHTAA HYÖTYMISEN PAINOSTA

“Kukaan ei sinusta välitä, parempi olisi jos kuolisit pois, ketään ei sinua kaipaa”. Nämä sanat sanottiin kerran eräälle ihmiselle jota välteltiin kadullakin.

Hän toimi saamansa ohjeen mukaan ja kuoli jo vuosia sitten yksin puiston penkille. Varmaan joku jäi häntä silti kaipaamaan.

Aina joku jää ja välittää.

Mutta millaisista ihmistä välitetään? Välttävistä ei varmaankaan, mutta ilman välttämättömiä on vaikea elää. Moni työpaikka pysähtyy, kun avainhenkilö sairastuu.

YKSINKERTAINEN TOTUUS

Tämän päivän blogini haluaisin nimetä välttäville ihmisille, niille jotka eivät ole työpaikan avainhenkilöitä. Niille ihmisille joita ilman kaikki sujuu kuin heitä ei olisikaan.

Ilman teitä en olisikaan. Välttäviä ihmisiä, joita vältetään.

Minua voi pitää asioita ja elämää liikaa yksinkertaistavana kirjoittajana. Ihmiset joihin sana sattuisi toteavat, ettei elämä ole ihan noin yksinkertaista.

Jos olisi, niin tämä olisi helppoa, totesi eräs keskustelija. Sillä lauseella voi taittaa ja taitetaan vieläkin terä totuudelta. Yksinkertaiselta totuudelta.

VÄLITTÄMINEN ON VOIMASANA

Onko yksinkertaisen totuuden vastakohta moninkertainen totuus, vai valhe, joka on aina totuutta mielenkiintoisempi, ja kuulostaa selitettynä älykkäämmältä.

Välittäminen oikeasti on voimasana, siihen latautuu paljon. Ajatuksissa lähtee liikkeelle sakeita, vahvoja tunteita, kokemuksia, muistoja, toisinaan käytännön toimintaakin.

Ihminen josta paljon välittää, myös vaikuttaa paljon.

Me omistamme vain sen, mitä annamme itsestämme, kaikki muu otetaan pois tai jätetään tänne. Vaikka keräisi kuinka paljon, kaikki on kerran jätettävä, kuka meistä välittää silloin.

IHMINEN TAPETAAN HUOMAAMATTA

Mitä on olla välttävä ihminen, ihminen jota vältetään, ihminen josta ei välitetä. Ihminen, josta välitetään vain silloin kun on pakko, kun ei mitenkään enää ohikaan pääse. Nuiva nyökäytyskö?

Kuka oikeasti välittää? Mistä sen voi tietää? Vai onko itse välitettävä tullakseen välitetyksi? Voiko olla välittämättä välitetty? Kaikki perustuu omaan välittämiseen.

Se sattuu kipeästi, kun huomaa, että vältetään. Huomaaminen on hallintaa. Pidetään tärkeänä, että on huomioitu. Ihminen, jota ei enää huomioida on vältettävä ihminen. Hänet tapetaan huomaamatta.

RAKKAUDEN SILTA ON HYÖDYTÖN

Välttävä ihminen. Ihminen, joka saa olla olemassa, koska ei ymmärrä häipyä, mutta ihminen, jota ei tarvitse huomata. Ihminen, joka saa olla omissa oloissaan, koska hänestä ei välitetä.

Vain rakkaus välittää oikeasti, kaikessa muussa on kysymys hyödystä. Mitä se hyödyttää, siitä välittää. Onko siitä hyötyä, silloin sillä on myös väliä.

Hyödyttömästä ihmisestä välittää vain rakkaus. Rakkaus on ainoa hyödytön silta. Silta, joka kantaa vältettävän sydämeen. Välittää hyödyttömästä. Silta, joka romahtaa hyötymisen painosta.

KERROS KERROKSELTA

Mistä tulee se rakkaus, joka välittää vältettävistä. Ohittaa epäonnistumiset ja lyöttäytyy lyödyn lähelle. Ottaa ongelman suunnitelmana, vaikeuden voimana ja kovuuden kuorena. Kuorena, joka suojaa herkkää sisintä.

Oli pakko rakentaa se, kasvattaa kerros kerrokselta, jokainen isku kasvatti uuden. Kasvattaa kunnes kuoresta tuli suojakuori koetun ja tulevan välille. Kuori välittämättömyyden välille.

Ei kestänyt enää ettei välitetty, että oli aina väärässä paikassa. Oli jonkun muun paikalla. Vältti, mutta ei kaivattu. Oli huomaamatta vaikka huomasi, ettei välttämättä kaivattu.

LENTOKYVYTÖN SIIVEKÄS

Kasvatti kuorta, että kestäisi. Samalla siitä tuli kuori, jonka sisään itse jäi jumiin. Jäi omaan vankilaan, jäi suojakuoren sisään. Miten sieltä pääsee ulos? Miten sen kuoren saa pois?

On kuin toukka, jonka sisällä on perhonen. Itse sieltä on ulos tultava, ahtaasta kuoresta. On kestettävä ne kivut. On uskallettava ponnistaa kuoren läpi.

Kukaan ei voi auttaa, sillä perhosen siivet vahvistuvat vain, kun se punnertaa itse itsensä ulos ahtaasta kuorestaan. Auttaja tekisi perhosesta pelkästään lentokyvyttömän siivekkään.


VOIMA ON ITSE LÖYDETTÄVÄ

Kuoreensa suojautuneen ihmisen auttaja sitoisi tämän itseensä. Auttaa voi vain välittämällä. Jokaisen on tultava itse ulos kuorestaan.

On itse kohdattava todellisuus, vaikka se sattuu. Herkkä ihminen on usein yksin kipuineen. Hän on erilainen ja joutuu siksi kestämään enemmän.

Kestämään, koska tuntee enemmän. Voima on löydettävä siitä ja se on oivallettava aina itse.

KUOREN SISÄÄN KÄPERTYVÄT

Helppo ratkaisu oli kasvattaa suojakuori, mutta se kävi ahtaaksi. Vaikea ratkaisu oli tulla kuoresta ulos, mutta kun tuli, huomasi, että oli muuttunut. Kannatti tulla.

Toiset eivät kuitenkaan enää jaksa tai halua tulla. He jäävät kuorensa sisään ja käpertyvät itseensä.

Kuoresta, jonka rakensi elämän väliin suojaksi ja turvaksi, tulikin liian kova. Ei enää välittänyt kohdata välittämätöntä maailmaa.

KORVAMERKITTY VÄLITTÄMINEN

Mikä se kuori on, sen tietää ihminen itse. Väli elämän ja ihmisen välissä, suojakuori. Aina kun sen näkee, niin tietää, ettei voi auttaa. Voi vain välittää.

Rehellinen ihminen tietysti aina kysyy, välittääkö kukaan aidosti jos ei hyödy siitä. Onko välittämisessä aina oltava korvamerkintä.

Palautetaan vähintään yhtä arvokkaana.

ILMAVIRTA KANTAA

Minä välitin saadakseni. Olin hyödyksi hyötyäkseni. Aloin köyhäksi koska sillä tavoin tulin rikkaaksi. Oivalsin, että kun levittää siivet, ilmavirta kantaa.

Ei se ole ylevää, ettei pelkää mitään, se on vain mielikuvituksen puutetta. Se on upeaa, että joskus voittaa pelkonsa.

Pelkoon on kyllä syytä ja se on usein todellista, mutta toiset eivät tunnista tai tunnusta sitä.


MATKALLA ELOKUVIIN

Kun olin pieni poika antoi äiti joskus leffarahan minulle ja veljelleni. Menimme katsomaan silloin Tartsania tai Pekkaa ja Pätkää.

Matka elokuviin oli jo jännittävä. Näin mennessä jo mielessäni ne kaikki leffojen julisteet. Katsoin aina salin aulassa värikkäät valokuvat seinältä.

Elokuvaa katsoessa odotin sitten aina jotain kohtausta jonka kuvan olin nähnyt nastoilla kiinnitetyssä kuvassa.

ASEMAMÄKI NIELI LEFFARAHAT

Eräällä kerralla olimme jo puolimatkassa, kun huomasin leffarahani kadonneen. Muistan vieläkin kirkkaasti, kuin videopätkänä sen asemamäen missä rahaa etsimme.

Pettymys oli valtava, sillä leffarahat olivat aina tiukassa.

Yritin usein tingata äidiltä elokuviin rahaa jollain harhautuksella, mutta äitiä oli vaikea naruttaa.

Ja minkäs äiti teki, kun rahaa ei aina ollut ruokaankaan.

PETTYNEENÄ PALASIN KOTIIN

Sillä kertaa raha elokuviin oli kuitenkin saatu ja nyt olin onnistunut pudottamaan sen. En ymmärrä mihin saatoin arvokkaan setelirahani hukata.

Etsimme sitä aikamme, mutta sitten veljeni sanoi, että hänen on mentävä yksin koska elokuva pian alkaa.

Pettyneenä palasin kotiin, veljeni juostessa kohti keskustaa, elokuvia ja unelmia.

PÄTKÄN ELÄMÄ PÄÄTTYI RETKEILYMAJAAN

Pekka ja Pätkä olivat hauskaa katsottavaa pikkupoikana. Varsinkin Pätkä, jonka toilailuja en väsynyt nauramaan.

Onneksi vasta aikuisena kuulin Pätkän eli näyttelijä Martti “Masa” Niemen elämän surullisen lopun.

Hän oli kuollut yksin itsemurhan tehneenä Tampereella retkeilymajassa. Jälkeensä Pätkä oli jättänyt vain kirjeen, jossa luki: “Hyvä on olla, kun on pelkkä nolla”.

KOKO ELÄMÄ

Minä hukkasin elokuvarahani asemamäkeen, mutta en tiennyt, että samaan aikaan lapsuutemme hauskuuttaja Pätkä oli jo hukannut koko elämänsä.

Puen juoksuvaatteet ja lähden lenkille, kuullokkeista alkaa soimaan Ikurin turbiini, Pate Mustajärvi:

 “Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa, ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa...”.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti