tiistai 21. lokakuuta 2014

RIITTÄVÄN HYVÄ


Aina jotain liikaa tai liian vähän. Aina rinnalla, mutta vähän viiveellä, vähän väärässä, mutta ei koskaan oikeassa.

Riittämätön ihminen, vähän liian kiltti, vähän liian hankala. Aina valmis, mutta vähän väärään aikaan, väärässä paikassa, vähän väärässä roolissa.

Vähän on paljon, silloin kun se puuttuu. Ihmistä hallitaan vähällä. Riittämätöntä ihmistä.

Vähän jos saisi lisää, riittäisikö sitä sitten?

ENTÄ JOS KERRANKIN RIITTÄISI

“Vähän lisää”, vastasi rikas, kun häneltä kysyttiin paljonko rahaa pitää olla. Mikä saa haluamaan aina lisää, kun on vähän vailla, vaikkei tarvitse enää yhtään.

Paljonko on vähän? Missä mittayksikössä vähä on määritelty? Onko vähän vain tapa selvitä ja selittää. “Minä olen nyt vähän tällainen”.

Entä jos kerrankin riittäisi?

VÄHÄN ON RIITTÄMÄTTÖMYYDEN SYNONYYMI

Riittämätön ihminen. Hän ei esiinny meille missään muualla kuin peilissä. Sielläkin hän kuitenkin esiintyy. On olevinaan edes vähän jotain.

Riittämätön ihminen katsoo anovasti. Pyytää anteeksi, ettei riittänyt. Oli vähästä kiinni aina. Vähällä päästä.

Pikkuisen jos olisi ollut parempi, hieman hyvännäköisempi, vähän vahvempi,vähän kielitaitoisempi. Riittävän vanha tai nuori ja riittävän kokenut.

Vähän on riittämättömyyden synonyymi.


RIITTÄVÄN HYVÄ KERRANKIN

Miten saisi riittävästi. Olisi kerrankin riittävän hyvä, riittävä ihmisenä. Miten se on mahdollista? Onko se edes ihmiselle mahdollista?

Tuleeko se riittämättömyys jostain lapsuudesta, vai oliko se jo geeneissä, ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Ellet taistele riittävästi, et selviä.

Vaatiko joku aina lisää? Vertasi johonkin, kiinnitti huomion ja antoi ärsykkeen. Aloitti koko elämän mittaisen vertailun.

Tuohon verrattuna olet vähän liian... !”

VALINNAN REUNALLA

“Olimme vähällä valita sinut”. Sanat kulkevat läpi ihmisen historian, jättävät sieluun pitkän, syvän viillon

Jättävät arven, joka avautuu vähästä. Repeää reunasta ja vuotaa voimaa, vähän kerrallaan, tekee vähäpätöiseksi ja heikoksi.

On parempi hävitä paljon kuin vähän.

Valinnan reunalla on pelottavin paikka.

RIITTÄMÄTÖN OLO

Vähän kerrallaan. Sekuntti, minuutti, tunti ja päivä kerralla. Aika kuluu, menee johonkin, jättää vain kuluneen mielen.

Illalla on riittäämätön olo. Tänäänkin olisi voinut olla vähän parempi. Ei vain riitä vaikka yrittää.

Jos olisi ollut valmis, olisi ymmärtänyt, olisi vähän enemmän. Olisiko sitten ehkä riittänyt.

RIITTÄMÄTÖN EI NUKU RIITTÄVÄSTI

Riittämätön ihminen ei nuku riittävästi. Hän nukkuu levottomasti ja katselee painajaisiaan kuin enneunia.

Riittämätön ihminen herää levottomiin uniinsa aamuyöllä, tajuaa hetken tämän kaiken mielettömyyden.

Tajuaa kunnes arkiminä palaa ja alkaa valmistautua seuraavaan päivään.

VÄHÄLLÄ ON HELPPO HALLITA

Riittämättömien päivien määrä täyttyy vasta kun ihminen pysäytetään riittävän rajusti.

Et tule koskaan olemaan riittävä. Kukaan ei riitä! Elämä on jokaiselle liian vaativa.

On ilosanoma ymmärtää ettei tule koskaan riittämään. Elämä on helpompaa kun on riittämätön ja hyväksyy sen.

On aina vähän liikaa tai liian paljon. Tajuaa, että vähällä on helppo hallita.

VÄHÄN ON AINA TOTUUDESSA

Vähä on valheista vanhimpia. Vähällä on selvitty monesta liemestä, syötetty sitä vähän kerrallaan.

Vähää on annosteltava sopivasti mukaan, totuuden mukaan vähän lisäten. Sitä soppaa syötetään tänäänkin.

Oikein annosteltuna vähän on riittävä määrä aiheuttamaan riittämättömyyttä. Riittämättömyys on sairaudelle hyvä kasvupohja.

Mitä jos riittäisi sellaisena kuin on?

RIITTÄÄ RIITTÄMÄTTÖMÄNÄ

Riittämättömänä riittävä. Oivallus on itse tehtävä. Kaikki eivät sitä silti tee tai ehdi tehdä. Pysäytys voi olla liian ankara, liian nopea.

Voit riittää nyt, olla tällä hetkellä riittävän hyvä, mutta kun ajat muuttuvat, et enää riitä.

On oltava perusta, jolla riittää riittämättömänä.

Elämän perusta on oltava siinä, että kukaan ei riitä ja kelpaa silti.


ITSEÄÄN ARVOSTAVA ARVOSTAA MUITAKIN

Vähättely on juurtunut meihin syvälle. Mistä se tulee, en tiedä, mutta tuhoisaa se on.

Vähättely vie ilon pienistä osaamisista, syö tavallisen tekemisen, arkisen onnen. Vähättely on kuin henkinen syöpä.

Itsensä vähättely on kaikkein pahin vähättelyn muoto.

Ihminen, joka vähättelee itseään, on aina valmis vähättelemään muitakin.

Itseään arvostava, riittämättömänäkin riittävä, arvostaa toisiakin.

VÄHÄN ONNEA ON JAETTUNA PALJON

Riittävän hyvä ihmiseksi. Onnistunut omana itsenään, selviää sellaisenaan ja pätemättä pätevä.

Onni on aina jaettu tila. Jakamatonta onnea ei ole olemassa. Yksin koettuna se pilaantuu, yhdessä lisääntyy.

Onni on vähästä kiinni, se tyytyy vähään. Sitä on aina riittävästi siellä missä se jaetaan.

Riittävästi onnea on aina siellä missä tyydytään vähään.

OIKEASSA ONNESSA ON HINTALAPPU

Vähään tyytyväinen, vähästä onnellinen, vähän onnellinen, omalla tavallaan onnellinen.

Oikeaan onnellisuuteen on liitetty tehokkuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa hintalappu ja väärään hölmön leima.

Ellet pysty ostamaan onnea, olet vähän höperö. Tämä on taitava kikka, jolla myydään mitä vain.

Aina ostat onnea, ostitpa mitä vain!

NÄKYMÄTÖN VIESTI

Onnellinen oikeasti olet vasta kun ostat riittävästi. Vähällä onnellinen on omituinen. Toisaikainen hiippari.

Tyhmyys ja onnellisuus on yleistetty yhdistelmä. Onko tyhmää olla onnellinen? On se, jos et maksa siitä.

Tämä on näkymätön viesti, jolla on helppo hallita.

ONNELLINEN ILMAISEKSI

Mitä tapahtuisi, jos ihminen olisi onnellinen siitä, että hän elää. On olemassa ja kokee elämän ihmeen.

Hengittää ilmaista happea, nauttii ilmaisesta luonnosta, kuuntelee ilmaista lintujen konserttia.

On onnellinen ilmaiseksi.

Siinä ihmisessä täytyy olla jotain todella outoa. On syytä karttaa sellaista.

Väärällä tavalla onnellinen ihminen merkitään nopeasti “Hulluilla on halvat huvit” leimalla.

UUSI MAHDOLLISUUS

Mitä jos olisi omassa elämässään riittävä? Alkaisi kohdella itseään arvostaen, ystävällisesti ja myötätuntoisesti.

Olisi hvvä itselleen!

Eläisi tässä hetkessä, eikä antaisi eilisen pilata sitä. Tuntisi kyllä itsensä, mutta antaisi silti anteeksi.

Antaisi uuden mahdollisuuden.


NAUTITTAVA ELÄESSÄ

Osaisi nauttia kauniista asioista ympärillään, luonnosta ja rakkaistaan.

Nauttisi sellaisenaan, riittävän hyvinä.

Ei aina yrittäisi muuttaa kaikkea ja kaikkia, muuttaa sellaisiksi kuin haluaisi niiden olevan.

Elämä on riittävän hyvää, mutta se on nautittava eläessä.

VOIMAN LÄHTEET

Mistä sitten voi löytää elämäänsä niitä lähteitä, joista pulppuaa parantavia voimia?

Lähteitä joista kumpuaa rauhaa, henkistä lujuutta ja tyyneyttä. Tulvii voimia joiden avulla sietää myös vaikeita aikoja.

Kestää aikoja jotka sairaus, ikä, työttömyys tai jokin muu tuo elämään.

USKALTAA RIITTÄÄ

Uskaltaa päästää irti niistäkin unelmista, joita oli varjellut ja suojellut.

Pitänyt takataskussa sinne missä on aikaa ja varaa elää ne lopulta.

Uskaltaa hylätä ne ja ottaa vastaan elämän tarjoamat uudet mahdollisuudet.

Uskaltaa olla kiitollinen siitä, että tämä kaikki sittenkin riittää.





4 kommenttia:

  1. Olet ollut jatkuvasti tuottelias. Aina uusia aiheita kumpuaa ajatusmaailmastasi. Niitä on mielenkiintoista lukea.
    Kiitos niistä.
    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  2. Tekstissäsi on paljon viisauden sanoja.

    Itsensä vähättely on juontaa juurensa yleensä jo lapsuudesta. Se on omaksuttu tapa. Monissa perheissä ei ennen lapsia pidetty minään. Heilla ei ollut paljon sananvaltaa.

    Kyllä se monesti on niin, että itse vaadimme itseltämme liikaa. Toisaalta on hyvä, että on joitakin tavoitteita ja unelmia. Ne pitävät meitä käynnissä.

    Olen joskus miettinyt sitä, että miten minun kävisi jos olisin orja. Olen ihmetellyt pyramidien ja muiden orjatöillä tehtyjen monumenttien rakentamista. Luulen, että uupuisin kesken. Mutta entä jos pakotettaisiin aina vain jatkamaan?

    Miten dystonikkojen ja muiden sairaiden kävisi pakkotahtisessa kivien kantamisessa? Huomioitaisiinko sairauksia edes vaaditun työn määrässä? Luulen, että kuolisin heti pois.

    Onni on olla vapaa ja vapaassa maassa. Ja meillä on mahdollisuus saada edes jonkinlaista hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienosta kommentista!

      Paljon jäi pohdittavaa ajatuksistasi. Varsinkin tuo itsensä vähättely oli hyvä oivallus. Meillä on siihen vahvat perinteet, kuten oikein kuvasitkin.

      Mitä itseltä vaatii on myös monelle elämän taakoittaja. Moni vaatii liikaa, luulee toistenkin odottavan ja uupuu paineeseen.

      Uskon, että niissä paineissa on moni sairauskin alkunsa saanut, myös dystonia useilla.

      Olisiko mahdollista hieman vähentää niitä omia sisäisiä paineita vähentämällä vaatimuksia itseään kohtaan?

      Kohtuulliset tavoitteet, kuten sanoit ovat vain elämää piristäviä ja kannustavia, niitä pitää olla.

      -harzu

      Poista