torstai 30. lokakuuta 2014

PARIN TONNIN TAPPI


Auton lattialta löytämäni pieni musta osa on kuin Kindermunasta, rakennussarjasta, jonka mukana on liuskana kokoamisohje.

Väsäilyn jälkeen se keikkuisi nippurilla näpäyttämällä edestakaisin ja ehkä muistuttaisi etäisesti jonkin piirretyn hahmoa.

Eräällä työpaikalla oli tapana antaa aina pääsiäisenä työntekijöille suklaamunat. Jokainen sai omansa tasapuolisesti jaettuna.

Kerran suklaamunat kuitenkin jätettiin kahvihuoneen pöydälle. Silloin puolet jäikin ilman.

Osa työntekijöistä kulki posket pullollaan suklaata kuin hamsterilla.

Tilanne teki varkaan niinkin pienessä asiassa kuin suklaamunassa.

Asiasta nousi kova meteli ja seuraavina vuosina suklaamunat jaettiin taas henkilökohtaisesti.

ORPO LELUHEIMO

Oli omalla tavallaan liikuttavaa seurata, kuinka innoissaan aikuiset ihmiset kasailivat lelunosia, joita suklaamunista löytyi.

Usein ne sitten puuhastelun päätteeksi asetettiin työpisteen viereen tai teipattiin näyttöpäätteeseen.

Toisilla, vuosia talossa töitä tehneillä niitä oli kuin pieni leluheimo pöydällä.

Eräiden yt-neuvottelujen jälkeen yksi vanhoista työntekijöistä joutui lähtemään.

Hän jätti jälkeensä työpöydän, jonka päätteen päältä katseli orpo heimo suklaamunista kasattuja hahmoja.

Kaivaten ne katsoivat tyhjää työtuolia, monien vuosien ainoa näkyvä jälki. Rivi hahmoja suklaamunista.

Monesta meistä ei jää sitäkään, kun raha vaatii ratkaisuja yrityksissä.

ELÄMÄNI KALLEIN KINDERMUNA

Musta osa kädessäni ei nyt ole kuitenkaan suklaamunasta. Muovinen ympyrän puolikas, jonka sivussa on hammasrattaita ja keskellä katkennut akseli.

Tämä pieni osa on maksamassa minulle pari tuhatta euroa. Sillä saisi aika monta Kindermunaa.

Tarina alkoi jo kevätkesällä, kun huomasin, ettei autoni puhaltajista tule lämmintä ilmaa.

Säädin toimi kyllä ja digitaaliset numerot näyttivät lämpötilan, jonka automaattinen ilmastointi puhaltaisi sisälle.

Raikas ilma oli kuitenkin ainoa mitä puhaltajista tuli ulos.


OSA UNOHTUI LOKEROON

Säätimen vääntely ei auttanut asiaa, joten annoin olla. Olihan kesä edessä ja tärkeintä, että automaattinen ilmastointi toimi.

Olin töistä lomautettuna, enkä autoa edes kovin usein tarvinnut.

Sadeilmoilla tuulilasi pysyi kylmälläkin puhaltimella puhtaana ja ajattelin korjauttaa vian syksyn tullessa.

Autoa siivotessani löysin tuon pienen mustan osan ja olin heittää sen roskiin.

Ajattelin lelun osalta vaikuttavan hammaspyörän puolikkaan tipahtaneen jostain sinne ja olevan tarpeeton.

Mieleeni tuli kuitenkin auton lämmitin ja ajattelin sitä mahdollisuutta, että osa liittyisikin siihen.

Pudotin osan oven sivulokeroon ja unohdin sen sinne.

ASIAKASTA EI SAA HÄIRITÄ

Syksyn kylmien tultua soitin tuttuun huoltoketjun numeroon ja varasin ajan korjaukseen.

Syyskuun aamupäivä oli jo kolea kun ajoin autoni liikkeen pihaan.

Noustessani autosta kuulin kevyen kolahduksen ovilokerossa ja muistin pienen muoviosan. Otin sen mukaani.

Menin sisään liikkeeseen. Pitkän tiskin takana hääräili useita työntekijöitä ja penkeillä istui muutamia asiakkaita odottamassa.

Nojasin vastaanoton tiskiin samalla kun huollon työntekijä naputteli päätettä.

IHMINEN ON REKISTERINUMERO

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei ihmisiä helposti häiritä, ei edes tiskillä odottavaa asiakasta.

Siinähän nojailet ja odottelet.

Lopulta työntekijä sai päätteensä valmiiksi ja kääntyi puoleeni.

Sanoin nimeni, mutta vasta auton rekisterinumero avasi tilanteen.

Täällä keskustellaan rekisterinumeroilla.

Kerroin vian ja näytin pientä mustaa osaa kädessäni. Töiden vastaanottaja nyökkäsi osan luultavasti olevan juurikin vian aiheuttaja.

Hän otti sen ja auton avaimet.

Lähdin pitkälle kävelylle ja ajattelin vian olevan korjattu kun palaan takaisin.

Pahemmin ei kai voisi erehtyä.


KAHDEN PÄIVÄN TYÖ

Palattuani takaisin näin autoni pihassa. Mielestäni se oli samassa paikassa kuin aamulla tuodessani.

Sisällä etsin päätteillään hääräileviltä työntekijöiltä katsekontaktia.

Eräs heistä vilkaisi minua, hymyili hieman ja lähdin jo häntä kohti.

Nopeasti hän painui päätteensä kätköön varatun merkiksi.

Sain kiinni ohi menevän työntekijän, joka kysyi soitettiinko minulle.

Minä vastasin, ettei soitettu, mutta auto näyttää olevan pihassa.

Vastaanoton työntekijä kertoi, että edessä olisi iso remontti.

Minulle soitettaisiin kun huoltomyyjä tulisi töihin.

Olin paluumatkalla, kun huoltomyyjä soitti ja kertoi, että lämmittimen puhallin maksaisi vajaa kolmesataa euroa.

Työaika sen vaihtoon olisi kuitenkin noin kaksi päivää ja maksaisi noin 1300-1600 euroa.

KYMMENEN VUODEN LUOTTAMUS

Pieni osa, jonka olin saanut huollosta takaisin matkaani oli tulossa todella kalliiksi.

Sanoin etten pysty vikaa korjauttamaan, koska olin lomautettu ja summa on niin suuri.

Kysyin paljonko tämän päivän käynti maksaisi ja hän kertoi, että siitä veloitetaan tuntihinta.

Kysyin voisinko maksaa sen pankkiin, mutta hän kertoi, että heillä yksityisasiakas voi maksaa vain käteisellä tai pankkikortilla tiskille.

Ajattelin, etteipä paljon ole luottamusta tullut kymmenen vuoden asiakassuhteen ja maksettujen vuosihuoltojen aikana.

KAHDEN TONNIN MUOVIPALA

Päivällä ajelin liikkeeseen edestakaisin satakunta kilometriä ja kävin maksamassa.

Tiskillä ystävällinen nainen kertoi, että remontti olisi vielä arvoituakin kalliimpi, ehkä jopa kaksi tuhatta euroa.

Maksoin, sanoin hyvästit ja kävelin autooni.

Ajattelin sitä pientä kevyesti kolisevaa muoviosaa lokerossa joka oli nyt elämäni kallein Kindermuna.

KYSYIN TOISESTA KETJUSTA

En kuitenkaan halunnut jättää asiaa yhden autoketjun varaan, joten päätin soittaa toiseen.

Otin puhelun suuren autoliikkeen huoltoon.

Ajattelin, että siellä ainakin tiedetään varmasti voiko tuon osan korjaaminen tulla niin kalliiksi.

Katsoin netistä numeron, joka oli taas jonkun ketjun numerosarja. Soitin yhteen niistä ja selitin asian.

Kerroin käyneeni yhdellä korjaamolla, mutta haluavani kuulla vielä heidän mielipiteensä asiasta.

Hän lupasi kysyä asiaa ja soittaa minulle sitten.


PARIN TONNIN REMONTTI

Pari tuntia meni ja lähdin käymään kaupassa. Kävelin leipähyllyjen välissä, kun puhelin soi.

Huoltoketjun työntekijä kertoi, että kyllä sen osan vaihtoon menisi aikaa, niin että parin tonnin remontti siitä tulisi.

Nyt oli noustu tuhannesta kolmestasadasta eurosta jo suoraan kahteen tuhanteen.

Mikähän loppusumma mahtaisi olla, mietin samalla kun kaupan kaiuttimet pajattivat kaiuttimista myyjiä kassoille.

MUOVIPALA KOLMASOSA AUTON ARVOSTA

Toisessa päässä puhelinta kerrottiin, että he haluaisivat kuitenkin ensin nähdä auton ennen korjaustarjousta.

Ajattelin, että sinne ajo maksaisi taas ajan, bensat ja luonnollisesti vikatutkimuksen hinnan.

Kaupan esimiestä toivottiin samalla kassalle ja tuoreleipähyllyistä puski leivonnaisten tuoksua.

Ihmiset kävelivät ohitseni ja minä kysyin, eikö mitään muuta tapaa korjata tuollainen pieni osa ole.

Onko muuta mahdollisuutta kuin kahden päivän työ, joka maksaisi kolmasosan auton arvosta.

PELOITTELUA PIENISTÄ KORJAAMOISTA

Puhelimen toisessa päässä kerrottiin, että auto pitäisi ensin tuoda sinne katsottavaksi.

Päätin siinä, etten enää lähde maksamaan auton katselusta, kiitin ja sanoin harkitsevani asiaa.

Lopetellessani puhelua autoketjun huoltovastaaja alkoi kysellä missä olin ensimmäisellä kerralla käyttänyt autoa.

Sanoin liikkeen ja hän totesi, etteikös sekin ole tämän merkin valtuutettu huoltokorjaamo.

Tunsin itseni lähes syylliseksi, kun olin uskaltanut kysyä tarjousta muualtakin.

Sanoin kuitenkin, että halusin kysellä oliko muita mahdollisuuksia ja elävätkö hinnat yhtään.

Hän totesi niiden olevan samaa tasoa ja alkoi vielä varoitella minua pienistä yksityisistä korjaamoista.

HUOLTOKETJUJEN HUOLTOAUTOMAATIT

Ihmetellen kuuntelin kun hän pelotteli minua yhden tai kahden työntekijän korjaamoista.

Niistä voisi kyllä huollon saada halvemmalla, mutta hän ei niitä suosittelisi.

Kiitin neuvosta ja lopetin puhelun.

Kaupan pullonpalautusautomaatille pyydettiin samalla kaiuttimista korjaajaa.

Ajattelin, että nämä isojen ketjujen huoltoliikkeet ovat selvästi vain eräänlaisia pullonpalautusautomaatteja


RAHASTAVIA KOMPONENTTIKETJUJA

Oravanpyörässä kiertävät ihmiset vievät sinne kalliit autonsa huoltoon, ottavat vuokralle vara-auton ja maksavat kovan hinnan.

Hinnan, joka ei ole mielestäni suhteessa tehtyyn työhön.

Jos jotain on autosta rikki, nuo ketjut vaihtavat koko komponenttipaketin ja asiakas maksaa itsensä kipeäksi.

Kyse ei ole enää korjaamoista vanhassa merkityksessä.

Kyse on komponenttien vaihdosta.

AUTOILIJA KULJETTAA VAPAAMATKUSTAJIA

Ennen oli tärkeää hyvä työn laatu, nykyisin tuntuu olevan tärkeää vain hyvä rahastuksen määrä.

Toki jonkunhan on suuret autolinnat, sermien sisällä pyörijät ja puvut päällä hyörijätkin maksettava.

Tavallinen autonkäyttäjä maksaa luonnollisesti koko porukan.

Autoilijan peräkontissa on paljon vapaamatkustajia.

AUTO ON RAKENNETTU PUHALTIMEN YMPÄRILLE

Kotona tutkin asiaa netistä ja huomasin merkillisen asian.

Auto tuntuu nykyisin olevan rakennettu useissa automalleissa lämmityspuhaltimen ympärille.

On purettava koko kojelauta, siirrettävä turvatyynyt ja ohjauspyörä sivuun, että pääsisi vaihtamaan tuon sinänsä halvan osan.

AUTOILIJA NYLJETÄÄN AINA

Eräs käsistään taitava autoilija kertoi vaihtaneensa osan itse kolmessa päivässä.

Halvimmillaan tuo osa maksoi yhdessä automerkissä alle satasen, mutta vaihto vaati pari päivää huoltoliikkeessä.

Huoltoliikkeen tuntihinnoilla siitä kasaantuu muhkea lasku.

Ja näitä kuulemma menee ainakin jossain automallissa usein.

Nykyautojen huolloilla rahastetaan surutta.

Autoilija on aina nylkemisen kohde ellei itse osaa korjata vikoja.

PIENI AUTOKORJAAMO

Mieleeni tuli siinä juttuja lukiessani tuo suuren huoltoketjun työntekijän pelottelu puhelimessa.

Hän varoitti pienistä huoltokorjaamoista.

Aloin pohtia syytä tuohon pelotteluun.

Mielestäni se haiskahti vähän luikurilta ja näytti mielessäni ketunhännältä, jolla pidettiin ihmisiä ketjuissa kiinni.

Aloin tutkia yksittäisiä korjaamoja netissä ja löytyihän niitä.

Tiedoista löytyi myös asiakkaiden palautteita joiden perusteella saattoi valita hyvältä vaikuttavan korjaamon.

Olin ihmeissäni kun huomasin, että näitä pikku korjaamoja löytyy yllättävän monta muutaman kymmenen kilometrin sisältä.

ARVIO EI MAKSANUT MITÄÄN

Eräs korjaamo oli saanut hyvää palautetta ja omistajasta löytyi juttukin netistä.

Paikallislehden haastattelussa hän kertoi harrastaneensa autojen korjailua jo nuorena poikana.

Töissä hän oli ollut muutaman vuoden korjaamolla ja perustanut sitten oman yrityksen.

Aamulla soitin tuolle korjaajalle ja selitin vian.

Hän tunnisti heti osan josta kerroin ja halusi nähdä auton että pystyisi päättelemään mitä sille voisi tehdä.

Kysyin paljonko käynti maksaisi, mutta hän totesi ettei mitään, tule aamu- tai iltapäivällä niin hän vilkaisee.

Lähdin heti ja tulin hallin pihaan, etsin oven ja astuin sisään.

Suoraan oven edessä oli auto korjauksen alla, vieressä oli rikkinäinen pakoputki ja kauempana oli auto nosturissa.

Hallin oven vieressä oli kyykyssä korjaaja joka jutteli puhelimeen.

Kauempana käveli toinen mies, asiakas tai työntekijä.


AUTOKORJAAMO JOKA MYÖS KORJAA

Mieleeni tuli huoltoketjun puhelimessa varoitellut huoltovastaaja.

Taisin olla juuri hänen peloittelemassaan korjaamossa.

En kuitenkaan isommin pelännyt.

Olin päinvastoin innoissani siitä, että tällainen inhimillinen korjaamokulttuuri vielä elää.

Ihan kaikkea nämä rahastusketjut eivät ole onnistuneet lopettamaan.

MUOVITAPPI MAKSAA PARI TUHATTA

Korjaaja lopetti puhelun ja nousi seisomaan.

Tervehdin ja näytin osaa hänelle.

Menimme ulos autoni luo ja hän kumartui kojelaudan alle tutkimaan vikaa.

Hänkin ihmetteli miten pienellä muovotapilla hoidetaan auton lämmitintä.

Tärinä ja teiden korokkeet sen sitten murtavat ja tuo pieni osa tulee maksamaan pahimmassa tapauksessa tuhansia euroja.

Nykypäivän järjetöntä menoa myös autonvalmistajilta.

KORJAUS ONNISTUUKIN

Tämä korjaaja oli kuitenkin ammattilainen ja siinä auton vieressä rikkinäistä osaa tutkittuaan totesi, että uskoi pystyvänsä korjaamaan sen.

Hän sanoi korjauksen maksavan parisataa euroa.

Sovimme ajan, morjenstimme ja hän palasi halliin.

Lähdin ajamaan kotiin ja ajattelin, että onneksi en suostunut peloteltavaksi.

Parhaassa tapauksessa säästäisin pari tuhatta euroa, joka tapauksessa sain ainakin toivoa ja inhimillistä kohtelua.

IHMISIÄ HOITAVIA ROBOTTEJA

Kotimatkalla ajattelin, että juuri tätä me tänä päivänä tarvitsemme.

Inhimillisyyden paluuta kaikenlaisten rahastusautomaattien tilalle.

Tätä on nykyisin kaikkialla, sairaaloissa ja kaupoissa.

Luin juuri uutisen, että robotit hoitavat kohta yksinäisiä vanhuksiakin.

Luultavasti ihmiset kuitenkin hoitavat näitä vanhuksia hoitavia robotteja.

Joku ketju varmaan huoltaa niitä.

Järjetön meno jatkuu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti