keskiviikko 1. lokakuuta 2014

MILLÄ KORTEILLA PELATAAN?

”KÄVELEN EHKÄ HITAASTI, MUTTA SISÄLLÄNI MINÄ KIIDÄN”

On kaunis syyskuun aamupäivä. Seison hylätyn kanavan pohjalla. Hento vaahtera kurkottaa oksiaan vihertävien betonisten reunojen yli, ruskan kellastamien suurien lehtien välistä näkyy kirkas sinitaivas.

Sammaloituneet kanavan seinämät loppuvat päätyyn, johon vesi on pysähtynyt. Pohjassa olevasta aukosta vettä on juoksutettu ohi virtaavaan jokeen. Nyt sen vierestä kasvaa puu yli muurien.

Punatiilisen pienen voimalaitoksen katon yli paistaa aurinko kanavan pohjalle. Annan sisäisten akkujeni latautua ja katselen umpikujaan päättyvien seinämien värikirjoa.

Käännyn sitten ja näen vapaana virtaavan joen, joka tekee mutkan juuri ennen kanavaa. Veden sisään ohjannut muuri on murtunut ja näyttää jylhältä kanavan sisältä.

Juoksen usein tästä lenkillä ohi, mutta nyt kävelin rantoja pitkin ensimmäisen kerran kanavan sisälle. Ihailen sitä, miten kauniiksi aika on tehnyt nämä kaikki rakennelmat.

ELÄMÄN VOIMALA

Ajattelen, että kerran tämä kaikki, mikä nyt ränsistyy hiljaisen luonnon sylissä, on vaatinut paljon työtätekeviä käsiä, paljon elämää ja toimintaa.

Vesi on juossut sisään ja tuonut virtaa, lämpöä ja valoa. Nyt on vain murtunut muuri, kuivunut kanava ja rappeutuva rakennus. Ajattelen, että tämä on kuin ihmisen elämän vertauskuva.

Näin me tänne tulemme, olemme hetken elämän virrassa. Tuomme ehkä valoa ja lämpöä lähimmäistemme elämään, annamme virtaa ja voimaa.

Eräänä päivänä sitten joki tekee mutkan ja virta juoksee ohi, elämä jatkuu.

“SISÄLLÄNI MINÄ KIIDÄN”

Kävelen kanavan avoimeen päätyyn virran rannalle ja kivien yli polulle. Nousen joen vierustaa kulkevalle polulle ja lähden juoksemaan.

Muistelen muutamaa päivää aiemmin katsomaani dokumenttia elokuvaohjaaja Jason DaSilvasta, joka sairastui 25-vuotiaana MS-tautiin.

Komea ja urheilullinen nuori mies hymyili leveästi lähes koko ajan vaikka nopeasti etenevä sairaus oli tehnyt hänen kävelynsä vaikeaksi.

Häneltä kysyttiin, miltä tuntui katsoa omaa kävelyä videolta. Hän kertoi sen tuntuvan pahalta.

“Kävelen ehkä hitaasti, mutta sisälläni minä kiidän”, hän sanoi.


“OLEMME TÄSSÄ MAAILMASSA YKSIN”

Mietin hänen sanojaan juostessani joen reunustaa. Päätäni vääntää juostessa vasemmalle, mutta pystyn kuitenkin juoksemaan.

Ajattelen tuota dokumentin nuorta miestä ja keskustelua, jonka hän kävi elokuvassa äitinsä kanssa.

Hän sanoi äidilleen, ettei tiedä kuinka kauan selviää yksin jos sairaus tästä pahenee.

Äiti totesi pojalleen, että keksit kyllä jotain. Sitten äiti sanoi sanat, jotka jäivät mieleeni.

“Olemme tässä maailmassa yksin. Vaikka meillä on tukijärjestelmät, olemme todella yksin. Olemme täällä vain hetken”.

TOINEN ERÄ

Dokumentti nuorena nopeasti etenevään MS-tautiin sairastuneesta DaSilvasta sai onellisen lopun, kun hän kohtasi naisen, johon rakastui ja he meneivät naimisiin.

Dokumentti päättyi, kun Jasonin vaimo kertoi olevansa uudelleen raskaana. Ensimmäinen raskaus oli päättynyt keskenmenoon, mutta se ei heitä lannistanut.

Jason DaSilva hymyili leveästi ja sanoi raskaudesta kuultuaan, että edessä on toinen erä.

Puhutteleva dokkari ajattelen. Sairaus etenee vääjäämättä ellei ihmettä tapahdu, mutta on silti syytä hymyillä.

“ELÄMÄ ANTOI TÄLLAISEN KORTIN”

Katson seuraavana päivänä netistä tietoja Jason DaSilvasta. Näen perhekuvan jossa hän on vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa.

Kuvassa Jason hymyilee onnellisen näköisenä. Mies, joka sanoi, että elämä antoi hänelle tällaisen kortin 25-vuotiaana.

Elämä jakaa korttejaan niin kuin tahtoo. On pelattava niillä mitä sai. Verrata tietysti voi, mutta omat kortit ovat ainoat todelliset.

Moni näyttää saavan elämäänsä ässän, jota voi kadehtia, mutta jos näkisi loput kortit ja koko pelin, voisi ymmärtää paremmin.


PYÖRÄILEMÄSSÄ SOMERONTIELLÄ

Olin eräänä päivänä pyöräilemässä maaseudulla ja tie kulki kohti Someroa. Matkaa oli kuitenkin sen verran, etten ollut varma ajanko sinne saakka.

Ajelin kauniita maalaismaisemia katsellen ja ajattelin miten onnellinen olen, kun saan täällä pyöräillä.

Muistin samalla, että laulaja Rauli “Badding” Somerjoki oli kotoisin Somerolta.

Ajattelen hänen  laulujaan, jotka soivat yhä päivittäin jollain radiokanavalla.

Olisi luullut, että hän sai elämäänsä sellaisen ässän, äänen joka kantaa läpi elämän.

Mutta ujous ja herkkyys oli toisissa korteissa, alkoholi vei laulajan jonka herkkä tulkinta hakee vertaistaan.

MIES RYYPYLLÄ VIIMAISELLA TORILLA

Muistan kun nuorena poikana kävelin Kemijärvellä kalsean ja viimaisen torin halki.

Torilla oli hiljaista koska kauempana sijaitsevalla “Tökärillä” oli alkamassa kuuluisan Rauli “Badding” Somerjoen keikka.

Näin torilla pakettiauton, jonka katveessa seisoi pitkätukkainen pienehkö mies. Hän otti juuri pitkää ryyppyä kirkkaasta pullostaan.

ROHKAISURYYPPY TORILLA

Tunnistin heti kuuluisan Baddingin, olihan hän esiintynyt televisiossakin ja voittanut Syksyn sävel kilpailun.

Olin ensin innoissani näkemästäni, sillä hän oli silloin jo iso tähti ja keikasta oli tietysti puhuttu paljon pienellä paikkakunnalla.

En pysähtynyt siihen kuitenkaan pyytämään nimikirjoitusta. Olin ujo nuori poika ja Badding oli niin keskittynyt pulloonsa, ettei edes huomannut minua.


ELÄMÄN KORTIT

Hän näytti hyvin yksinäiseltä ja minun kävi vain sääliksi tuo apea hahmo, joka kaatoi siinä auton suojissa viinaa kurkkuunsa.

Ajattelin ihmetellen, että niin kuuluisan laulajan piti ottaa viinaa yksin täällä salaa torilla, kun toisaalla fanit odottivat häntä keikkapaikalla.

Tajusin siinä hetkessä mikä on sen kortin takana, jota joskus saattaa kadehtia kun näkee lahjakkaan ihmisen.

LAULUJEN LUNNAAT

Mielessäni on usein ollut tuo kuva yksinäisestä miehestä kalsean kylmällä Kemijärven torilla rohkaisuryypyllä ennen keikkaa.

Herkkyys soi Rauli Somerjoen äänessä, mutta laulujen lunnaat olivat hänellekin kalliit.

Tulen risteykseen, josta tie jatkuisi Somerolle. En kuitenkaan tänään aja sinne.

Käännyn kohti Pusulaa, lenkin pituudeksi tulee sieltäkin kautta yli viisikymmentä kilometriä.

MARKKA HUKASSA

Olen pieni poika ja seison Kemijärvellä torin laidassa sijaitsevan kioskin ikkunoita katsellen.

Minulla ei ole rahaa, mutta on kiva katsella ikkunasta lehtiä ja monenlaisia karkkeja.

Ohi ajaa ikäiseni poika jota en tunne. Hän huutaa minulle, että pudotti sinne kioskin sivulle markan eikä löytänyt sitä.


KONTTAAN KIOSKIN LAUDOILLA

Poika jatkaa matkaansa ja minä herään toimimaan. Alan etsiä sitä markkaa. Ajattelen etsiessäni mitä sillä ostaisin.

Jännitys kasvaa kun tutkin kioskin pihamaata. Olen varma, että löytäisin rahan ja pääsisin tiskille ostoksille.

Vähitellen toivo kuitenkin alkaa hiipua. Konttaan laudoilla ja kurkin niiden väliin samalla kun pyörä jarruttaa takanani soraan surahtaen.

ETSIN TURHAAN

Sama poika nojailee tankoon ja katselee virnuillen etsintääni. Minä nousen ylös ja hän kysyy onko minulta pudonnut jotain kun niin kovasti etsin.

En sano mitään, sillä minua nolottaa, kun etsin pojan rahaa ja aioin ostaa sillä karkkia.

Hän kertoo, ettei ole pudottanutkaan siihen mitään.

OMA UNELMA

Ajattelen kuinka usein sitä katselee toisten elämää ja kuvittelee, kuinka heille jaetaan paremmat kortit.

Ei muista, että niillä on pelattava, jotka on annettu. Lähtee etsimään jonkun toisen unelmaa ja oma jää elämättä.

Luulee, että kaikki avautuu, jos sen saavuttaa ja joutuu lopulta toteamaan, että tavoitteli jotain, mitä ei ollutkaan.

Sydän yritti sanoa, että etsi omaa unelmaasi. Tavoita sitä, mikä sinulle on annettu ja elä sillä.

Pelaa omilla korteillasi, lopulta ne kuitenkin ovat parhaat ja ainakin ainoat omat.

Voimalat pysähtyvät, virta loppuu, lahjat otetaan pois ja elämä päättyy. Peli on pelattu.




3 kommenttia:

  1. Kiitos Harzu, kauniisti muistutat näistä elämämme korteista. Sairauksista huolimatta on elettävä tai on mahdollisuus - tänään ruskan väriloistoon, tietoisuus, olen hyväksytty ihmisenä, ajatuksilla ei ole etäisyyksiä, sanasi näkymättömänä tukikeppinä - muista, meille monille.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Saunavasta!

      Mukava lukea pitkästä aikaa kommenttisi. Tuntuu hyvältä, että ajattelet noin. Sitä myös koen, elämän iloa luonnosta, hyväksytyksi tulemisesta ja henkisestä yhteydestä ajatuksissa!

      Kiitollisena sanoistasi harzu

      Poista