perjantai 12. syyskuuta 2014

LIIAN KILTTI

NETTI KULKI KAHDELLA JALALLA

Kalle Päätalon kirja “Höylin miehen syksy” on jäänyt aika hyvin mieleeni vaikka sen lukemisesta on jo aikaa.

Kirja on erikoinen tarina hyväsydämisen miehen ja tätä hyväksikäyttävien ihmisten kohtaamisesta.

Toiset väittävät sitä heikoksi, jopa Päätalon huonoimmaksi kirjaksi, mutta minä kyllä jaksoin lukea sen kokonaan läpi.

En siitä kovin paljon kyllä minäkään pitänyt, kirja jätti synkän jäljen ja ronski kiltin miehen hyväksikäyttö sattui.

Päätalon kielen tenho ja tartuntapinta piti kuitenkin otteessaan ja kantoi läpi tarinan minutkin. Mielestäni se on yhä luistava leikkaus suomalaiseen sydänmaisemaan, kuin luistimen ensimmäinen viilto syystalven teräsjäähän.

Tällainen on ihminen, kun hän kohtaa liian hyväntahtoisen ja yksinkertaisen kanssakulkijan.

HYVINVOINNIN JUURILLA

En etsi tietoja netistä ennen blogin kirjoittamista, että saisin esiin vain omat muistikuvani, sen mitä kirja jätti mieleeni.

Voimakkaan vaikutuksen se teki. Päätalo oli mestari kuvaamaan työn tekemistä ja ihmisten luonteita, tässä kirjassa työtä tehdäänkin ihan kirjaimellisesti, olan takaa.

Ojankaivaja on kirjan päähenkilö ja ammatissaan hän on huippuyksilö. Ojaa syntyy ja mutaa lentää rivakkaan tahtiin.

Näin tätä hyvinvointia ennen tehtiin työtä tekemällä.

SIVISTYKSEN VAIPPA

Mies tulee lukijaa vastaan kuin tumma kuusenköriläs kuutamoa vasten syksyisellä metsätiellä.

Outona, mutta hyväntahtoisen lempeänä hahmona, kuin maahisena tai muinaisena metsänpeikkona.

Tämän päivän ihminen kuitenkin löytyy sieltäkin helposti. Ihminen ei perusolemukseltaan muutu miksikään.

Sivistys on vain kuori, joka on kauniisti kääritty meihin kuin vaippa vauvaan.


KILTIN IHMISEN KOHTALO

Muistan joskus lukeneeni, että jos kivikaudella eläneen ihmisen vauva otettaisiin nykyiseen yhteiskuntaan ja kasvatettaisiin täällä, hän ei eroaisi meistä millään tavalla.

Päätalon kirja sopii sen vuoksi aivan loistavasti kuvaamaan sitä sielunmaisemaa mistä me tulemme ja elämme. Tällaiset juuret meillä on.

Näin käy liian kiltille ihmiselle tässä maailmassa lienee kirjan opetus.

SANANKÄYTÖN KIELIKYLPY

Päätalo eli lapsuutensa ja nuoruutensa värikkään sanankäytön ja tarinoiden kielikylvyssä kuin siika Iijoessa.

Hän imi itseensä selkosen kielen ja käytti sitä loistokkaasti koko elämänsä ajan.

Monet tarinat hän kuuli kotitalossaan joen törmällä ja savotoissa iltaisin tuvalla.

Uskon, että tämänkin tarinan juuret tulevat jostain sieltä.

HYVÄKSIKÄYTÖN VERTAISKUVA

Kirjailija kehitti romaanin kuulemastaan ja teki siitä loistavan vertuskuvan hyväksikäytöstä. Höylin miehen syksystä.

Liian hyväntahtoinen mies oli kuin tuohikoivu tulen tekijöille.

Kirjassa mies saa töitä ojankaivajana ja tekee vakoa kuin kone. Hän puurtaa päivät pitkät suolla.

Suuret multalapiolliset lentävät apeassa suomaisemassa kuin mustat ajatukset masentuneen ihmisen mielessä.

Palkkaa mies saa työstään ja kätkee rahat vaatteisiinsa.

RAHAA KÖYHILLE

Vähitellen sarkapuvusta tulee rahapuku. Vähään tyytyvä työmies ei paljon kuluta, joten pienestäkin palkasta jää seteleitä takin saumoihin.

Tämä kirjan mies haluaa muuttaa maailmaa ja päättää jakaa rahojaan köyhille. Hän lähettää sanan kiertämään läpi selkosten.

Jokainen apua tarvitseva köyhä voisi tulla hänen luokseen hakemaan rahaa pahimpaan hätäänsä.

NETTI KULKI KAHDELLA JALALLA

Päätalon ajan lähiverkko oli Iijoessa siikoja pyytämässä ja netti kulki metsäpolkuja kahdella jalalla, facebook toimi pirteissä naamatusten.

Tuo oman aikansa pärstäkirja kävi kahvilla ja tupakalla, mutta viesti kulki  rivakasti eteenpäin. Siihen aikaan sitä vielä kutsuttiin juoruksi.

Pian tämän viestin kuulivat myös röyhkeät hyväksikäyttäjät, alkoi höylin miehen syksy.

Rahaa tuo ojia päivät kaivava mies antoi hyvästä sydämestään jokaiselle pyytäjälle ja heitä riitti.

Lopulta totuus julmasta hyväksikäytöstä paljastui myös hänelle.

LOPUTON KIERRE

Kiltti ihminen on aina yhtä altis hyväksikäytölle. Kierre on loputon ja päättyy vasta kun ihminen väsyy auttamaan tai antamaan.

Silloin katoavat myös hyväksikäyttäjät. He eivät jää auttamaan auttajaansa. Ehkä niin on parempikin ja kilttikin oppii jotain.

Elämän lait ovat aina samat, niitä ei opi kuin elämän omassa koulussa.

HÖYLIN IHMISEN JOULULAHJA

Tuo Päätalon kirjan mies on kulkenut mielessäni vuosia ja aina toisinaan olen hänet tavannut eri ihmisissä.

Mielestäni hän kulkee täällä tänäänkin. Monissa sairastuneissa varsinkin on liikaa kilttejä.

Höylin ihmisen syksy päättyy liian usein sairauden joululahjaan.

MISTÄ TULEVAT VAATIMUKSET?

Liika kiltteys on raskas taakka ja vie vääjäämättä hyväksikäyttöön. Ellei muiden niin oman itsensä.

Vaatimukset ovat toisinaan mielettömät resursseihin nähden.

Mistä ne vaatimukset ihmiseen tulevat?

Mistä syntyy se ryöstöviljely, joka syö ihmisen tuoreet voimavarat.

MIKÄ VIE UMPIKUJAAN

Syö ne loppuun ja jättää jäljelle kuihtuneen, elinvoimansa kadottaneen käppyrän.

Mihin katoaa se alkuvoimainen, rikas mielikuvitus, joka osasi leikkiä ja riehaantua, keksi aina ratkaisun.

Mikä sen ajoi umpikujaan?

IRTI HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ

Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat ajaneet itsensä tai ajettu umpikujaan. Olen nähnyt parikin viimeisenä päivänä ennen umpikujaa.

Hyväksikäyttäjät levittelevät käsiään ja pesevät ne. Heillä ei ollut mitään pahaa mielessään.

Oma vika kun oli niin kiltti.

Höylin miehen syksy on synkkä.

Miten siihen saisi auringon siivun kuusten kätköistä osumaan.

Miten kilttiin ihmiseen saisi särmän, joka repisi irti hyväksikäyttäjän otteesta?

TOTUUS MYYDÄÄN ENSIN

Olen nähnyt ihmisiä, joita käytetään hyväksi taitavilla puheilla. Ihmisen härskiys on huikean taitavaa kun hänen oma hyvinvointinsa sen avulla kohenee.

Ei tarvitse olla kovin suuri asia, kun mielet ja puheet muuttuvat omaksi hyödyksi.

Totuus myydään ensimmäisenä, kun oma etu on kyseessä.

Tämä tapahtuu aina siellä mihin höyli mies tai nainen tulee.

Aina sama kaava eri puitteissa.

HÖYLIN SUOMEN SYKSY

Mielenkiintoista on nähdä kuinka hyvin Kalle Päätalo, tuo aikansa kriitikoiden kaltoin kohtelema kirjailija osasi kuvata ihmisen luonteen.

Voisi jopa väittää, että “Höylin miehen syksy” oli kuvaus hyväntahtoisesta ja inhimillisestä Suomesta laajemmassakin mitassa.

Kuvaus, joka osuu viime vuosiin ja päättäjien toimintaan oikeastaan aika hienosti. Höylin Suomen syksy!

KATKAISE TAI KATKEA

Liian kiltti ihminen on aina vaarassa sairastua, mutta milloin ihminen on liika kiltti, siinä oleellinen kysymys.

Raja on veteen piirretty viiva, joka täytyy itse löytää.

Vaikeinta on tunnistaa hyväksikäyttö luonnollisesta auttamisesta.

Vaikeinta on tunnistaa omat voimavaransa ja kestokykynsä.

Ainainen venyminen johtaa aina vain lopulliseen katkeamiseen.

Parempi on katkaista itse kuin katketa.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti