lauantai 23. elokuuta 2014

SOKKA POIKKI


KIVI OLI VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

Perämoottori on uusi, juuri tällä käynnillä veneen perään kiinnitetty. Isä ajaa sillä myhäillen. Äiti istuu airoissa ja katselee vastarannan etääntyviä maalaistaloja.

Poika miettii kuinka paljon bensaa on teljon päälle asetetussa oranssissa peltikanisterissa.

Moottorin ääni on tasaisen unettava, kanisteri värisee ja sen ääriviivat elävät. Ilmassa on bensiinin ja uuden moottorin tuoksu. Järvestä poukkoilee pisaroita kasvoille.

Kesämökki näkyy jo suurten petäjien välistä. Poika miettii mitä se on tehnyt talven aikana yksikseen.

Miten se on jaksanut olla koko pitkän pimeän talven täällä. Kököttänyt vain paikallaan lumikuorman alla.

Toisaalta onhan sillä voinut olla kavereita, oravia ja lintuja vaikka.

KURTTUISET TOUKAT KAARNAN ALLA

Moottori sammuu ja isä nostaa potkurin ylös, äiti tarttuu airoihin ja isä ohjaa melalla kohti laituria.

Poika haluaisi kysyä moottorista. Voisiko hän kokeilla sitä. Ajella vaikka pienen lenkin järvellä.

Hän ei ehdi kysyä kun vene on jo perillä ja isä kiskaisee sen rantaan. Alkaa tavaroiden kuljettaminen mökille.

Poika pinkaisee hakemaan takaseinältä onkea. Hän ottaa sen ja juoksee metsään suuren kannon luo.

Tuoksuu mätänevä puu, imelän kostean kaarnan ja vaalean runkon välissä on suuria toukkia.

Kurttuisia kuin haitarin palkeet, tai vanhuksen kasvot, siinä maalaistalossa, josta lähdettiin kohti mökkiä.

ONKIPAIKKA

Poika nyppii kynsillään toukkia tikkuaskiin puolenkymmentä. Ne liikkuvat kuin hidastettuna.

Pojan mielestä ne ovat kauniita. Varmaan ahvenienkin ja siitä syystä ne tykkäävät niin paljon toukista.

Poika juoksee mökin ja veneen välistä kohti suurta kiveä, onkipaikkaansa. Hän näkee isän kiillottavan trasselitupolla uutta perämoottoria.

Mökin piipusta nouseva savu lipuu järvelle. Äiti on jo laittanut tulen takkaan.

Poika kiinnittää toukan koukkuun ja heittää pyydyksen veteen.


AHVENET OKSANHAARUKASSA

Aallot pompottavat kukkua kuin palloa. Lähestyvien kuukkelien rääkäisyt kuuluvat jo.

Linnut ovat huomanneet, että mökille on pitkän talven ja kevään jälkeen taas palattu.

Poika ehtii saada muutaman ahvenen ennen kuin äiti huutaa syömään. Hän vuolee oksanhaarukan toisen pään teräväksi ja pujottaa kalat siihen.

Mökille palatessaan hän pysähtyy katsomaan uutta perämoottoria. Mustana ja kiiltävänä se on kuin koppakuoriainen.

Poika miettii kysyisikö isältä lupaa käydä aamulla sillä ajelemassa.

AAMUKALAAN ONKIKIVELLE

Aamulla poika herää varhain. Hän nukkuu takan vieressä patjalla. Vanhemmat ovat alkovin parisängyllä vielä unessa.

Poika nousee varovasti ja hiipii eteiseen. Hän kerää vaatteet ja avaa oven.

Kasvoja hyväilee kesätuuli. Aamuilma on raikas ja järveltä kuuluu lokkien kirkumista.

Poika hakee toukkia lisää ja aikoo mennä tuttuun paikkaan ongelle.

ISÄN LUPAUS

Vapaa noutaessaan hän huomaa veneen rannassa. Perämoottori kiiltelee kauniisti aamuauringossa.

Poika oli illalla saunassa kysynyt isältä lupaa käydä ajelemassa moottorilla järvellä.

Isä lupasi ottaa päivällä vierelleen perätuhdolle. Hän saisi ohjata venettä ja kääntää kaasua.

Poika kävelee veneelle ja katselee moottoria ihaillen.


AHVENHEINÄ JA KYRMYNISKAT

Laiturille pyrähtää västäräkki, hyppii ja tepastelee ovelan oloisena katsellen poikaa pää kenossa.

Poika päättääkin soudella veneellä toiselle onkipaikalle.

Järven perällä olisi ahvenheinää ja joskus isoja kyrmyniskoja, jotka iskivät ahnaasti koukkuun.

Hän ehtisi hyvin käydä siellä ennen kuin vanhemmat heräisivät.

MOOTTORI KÄYNNISTYY ENSI KISKAISULLA

Veneen vesille työnnettyään poika lähtee soutamaan. Kauemmas mökistä päästyään hänen katseensa osuu isän illalla kiillottamaan uuteen perämoottoriin.

Täältä eivät vanhemmat ehkä enää kuulisi moottorin ääntä.

Poika siirtyy peräteljolle ja sivelee moottorin koppaa. Hän on nähnyt isän käyttävän sitä ja tietää miten kone toimii.

Varovasti hän laskee potkurin veteen, avaa bensavivun ja ilmausruuvin, vetää rikastimen ulos ja tarttuu kahvaan.

Moottori käynnistyy ensi kiskaisulla. Hyrisee tasaisesti ja värisee teljolta vatsanpohjaan.

Poika värisee mukana ja tuntee hyvänolon aaltojen kulkevan tärinän tahdissa. Hän vilkaisee loittonevalle mökille, mutta siellä on hiljaista.

AHVENHEINIKKO JA KIVIKKO

Poika ohjaa kohti järven perukkaa ja kääntää kahvasta kaasua lisää, keula nousee korkealle ja vesi on lähes perälautojen tasalla.

Poika yrittää kurkotella veneen sivulle, mutta kokka peittää näkyvyyden. Järven perä ja ahvenheinikko olisi pian edessä.

Paikka oli lähellä jokisuuta ja sen edessä olevaa kivikkoa.


KIVI KOLAHTAA YLLÄTTÄEN

Poika muistaa, että isä aina näillä kohdin nostaa potkuria ylemmäs ja ohjaa matalikon yli.

Hän kääntyy katsomaan taakseen ja näkee veden rajan olevan lautojen tasalla.

Poika hätääntyy, vähentää kaasua, huokaisee nähdessään perän nousevan ja kääntyy katsomaan eteenpäin.

Juuri kun olo taas palaa upeaksi jysähtää moottori kiveen. Poika on unohtanut matalikon.

Toinen kolahdus kiveen tulee juuri kun poika sammuttaa moottorin ja nostaa se ylös.

Hän siirtyy keulaan ja soutaa kauemmas. Sydän jyskyttää ja kädet tärisevät.

POTKURIN LAPA ON VÄÄNTYNYT

Poika ei uskalla katsoa moottoria, hän soutelee pitkään ja antaa ajan kulua. Onkiminen on unohtunut ja vene lipuu järven selälle.

Nyt olisi varmasti riittävän syvää kokeilla taas moottoria poika miettii. Hän siirtyy perään ja katsoo potkuria.

Vääntymä lavassa kiepauttaa mahassa.

Pahasti on kivi kolhaissut potkuriin, poika huokaisee ja laskee moottorin alas.

Hän huomaa teljolle valuneesta pensasta jättäneensä hädissään ilmausruuvinkin auki.

Isä huomaisi nyt varmasti hänen käyttäneen luvatta moottoria.

ISÄ SEISOO LAITURILLA

Poika kiskaisee koneen käyntiin ja vääntää kaasua. Kone huutaa, mutta vene ei liiku mihinkään.

Poika yrittää lisätä kaasua, mutta mitään ei tapahdu, perämoottori on mennyt kiveen osuessaan rikki.

Poika sammuttaa koneen, vääntää ilmaruuvin ja bensansyötön kiinni.

Hiljaisena hän lähtee soutelemaan kohti mökkirantaa ja näkee jo kaukaa isän seisovan laiturilla.

Vatsanpohjassa kouraisee ja kädet puristuvat valkoisina airoihin.

ISÄ HUOMAA RIKKINÄISEN POTKURIN

Isä vetää veneen rantaan ja kysyy lähdetäänkö heti ajelemaan uudella perämoottorilla.

Poika on hiljaa ja nousee laiturille silmiään kourien. Äiti tulee samalla pihalle ja kysyy tuliko kalaa.

Isä tajuaa jotain tapahtuneen ja menee veneen perään.

Nähdessään vääntyneen potkurin hän huudahtaa äreästi. Kokeilee potkuria ja tulee sitten vihaisena laiturille.

Isä seisahtuu pojan eteen ja kysyy tuimana mitä oli tapahtunut.

KAIKKI OLI KIVEN SYYTÄ

Poika myöntää ottaneensa moottorin luvatta käyttöön ja kertoo ajaneensa sen kiveen järven perällä.

Isä on harmissaan uudesta moottorista, potkuri on rikki ja sokka poikki.

Hän ei huomannut ottaa edes varaosia mukaan kun oli uusi moottori.

Äiti tulee pojan viereen, halaa ja sanoo, että eihän se pojan vika ollut, kiven vika se oli.

Kivi oli väärässä paikassa. Kaikki oli sen kiven syytä. Isääkin ajatus alkaa naurattaa.

Kiven syytä kaikki, perhe nauraa lopulta yhdessä.

Lause muodostuu perheen aforismiksi, muistoksi, jonka avulla tulevaisuudessa laukaistaan monta kipupistettä.

SELKÄSAUNA OLISI PITÄNYT ANTAA

Muistan tuon tutun tarinan pyöräillessäni halki viljapeltojen. Muistan tuon pojan ja perheen.

Meille se oli hauska tarina pehmeästä kasvatuksesta, muka kiven syytä kaikki. Kivi vain oli väärässä paikassa.

Meillä sille naurettiin ja sanottiin, että remmi olisi raikunut vastaavassa tilanteessa kotona.

Tuossa perheessä ei raikanut. Siinä perheessä löydettiin vika kivestä, joka oli väärässä paikassa.

Silloin sitä pidettiin heikkoutena ja pehmoiluna.

Kunnon selkäsauna sellaisesta olisi pitänyt meidän perheen mielestä antaa.


ARMAHTAVAT SANAT

Tänään näen asian toisin. Ihailen sitä äitiä, joka asettui kiven ja pojan väliin.

Hän näki pidemmälle. Näki pojan sieluun asti. Näki, että rangaistus oli jo sydämessä.

Nyt oli vapautuksen hetki. Oli armahduksen aika.

PILASIT ITSE ELÄMÄSI

Kiviä osuu jokaisen eteen, sokka menee poikki ja potkurit hajoavat. Syyttely on silti turhaa.

Omassa sydämessä asuu usein ihmisen ankarin tuomari. Toisinaan tuomio on elinikäinen.

Pilasit kaiken ja pilasit itse elämäsi.

Olisipa siinä tilanteessa äidin syli ja sanat jotka vapauttavat sydämen.

Ei se ollut sinun vikasi, se oli kiven syytä. Kivi oli väärässä paikassa.


RAUHATTOMAN RUKOUS

Korvissa lähtee soimaan Eino Leinon "Rauhattoman rukous".

Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan,
olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on elämän taakka.
Minä kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
minä kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.

Me soudamme haahta haurasta,
min ympäri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme löydä rauhaa.
Tiet riidellen ristivät toisiaan
ja ystävä toista pettää.
Mikä riemu se koskaan päällä maan
on päättynyt kyynelettä?

"Mikä laps se on matkalle lähtenyt,
joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sa kohtasit
jo aika on hyvästi heittää.
Ketä hellimmin tänään sa rakastit,
sen huomenna hauta peittää."






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti