keskiviikko 6. elokuuta 2014

ELÄMÄN YLIVIIVAAJAT

HARAKKA TUULIVIIRILLÄ NOKKII POHJOISTA

Seison kassalla ja saan kuitin eteeni. Huoltoaseman kassa on ulkona ja myyjä ylimielinen.

Mielestäni hän käyttäytyy niin huonosti, että kirjoitan kuittiin hinnan alle valituksen huonosta palvelusta.

Hän hymyilee ivallisesti, ottaa kuitin ja tylysti viivaa yli valitukseni. Vain hinta jää näkyviin.

Tunnen olevani voimaton myyjän röyhkeän ylimielisyyden edessä. Hän vaikuttaa voittamattomalta omassa roolissaan.

Hän on kuin hallitsija, jonka valtakunta sijaitsee jalkojen alla.

Herään uneen ja sen tuomaan turhautumisen tunteeseen. On hämärää ja tiedän, ettei kello ole kovin paljon.

Nousen ylös ja kävelen olohuoneeseen. On tulossa taas hellepäivä, mutta vielä näin varhain ulkona on vain viisitoista astetta.

AAMUKAHVIT TERASSILLA

Otan kahvia ja menen terassille istumaan. Kauempaa tieltä kuuluu jatkuva autojen jyrinä.

Aurinko virittelee säteitään päivää varten siivilöitymällä puiden latvoista. On vielä viileää. Yön kaste tippasee ränneihin tasaisella rytmillä.

Jostain kuuluva tintin yksitoikkoinen tilttaus säestää tieltä tulevaa melua. Harakka karistelee kurkkuaan suuren kuusen kätköistä.

UNI JA SEN SANOMA

Pohdin untani ja huoltoaseman myyjän ylivertaista asennetta. En tavallisesti käy maksamassa bensaa sisällä myymälässä, eikä minulle ole sattunut koskaan mitään vastaavaa.

En tapaa kirjoittaa kuitteihin valituksia huonosta palvelusta enkä tuollaista valitusta ole koskaan tehnyt.

Uni on mielestäni vähän outo, mutta niinhän unet usein ovat. En osaa yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan viime aikoina.

Ajattelen kuitenkin, että unella ehkä oli jokin sanoma. Minulla on taipumus uskoa joskus niin.

'
PÄIVÄN TAPAHTUMIEN VARJO

Olen niin usein nähnyt tuontapaisen unen ja seuraavana päivänä on tapahtunut jotain uneen liittyvää.

En silti usko näkeväni varsinaisia enneunia. Uskon vain siihen, että unessa ihminen on herkän vastaanottavainen.

Uskon, että ihmiselle on annettu jonkinlainen päivän mitta. Tapahtumien kerros, joka uneen luo joskus varjonsa.

Päivällä tajuaa mitä näki, vaikka ei tarkalleen tiennyt.

ELÄMÄN PETTYMYKSET

Uneen se tulee kuin tuulenvire, joka kertoo sateiden saapuvan. Toisaalta unet käsittelevät menneitä ja työstävät joskus elämän pettymyksiä.

Alitajunta yrittää ymmärtää koetun ja selvittää sen ennen heräämistä.

Nyt tunnen alitajuntani epäonnistuneen. Ehkä siksi heräsinkin siihen.

Tunsin unessa tiskin takana seisovan myyjän ylivertaisuuden niin vahvana, että mieleeni jäi vain apeus.

ELÄMÄN YLIVIIVAAJAT

Elämä on enimmäkseen vahvojen leikkikehä. Aikansa he täällä jyräävät ja eräänä päivänä vain poistuvat.

Pian heidän paikallaan seisoo uusi yliviivaaja. En usko, että tämä kierre maailmassa päättyy koskaan.

Elämä on tällaista. On vain valittava oma asenne ja suhtautuminen.

Valitseeko saman röyhkeän ylimielisyyden vai päättääkö selvitä ilman sitä. Antaako näiden elämän yliviivaajien nujertaa itsensä?

Ei ole helppo selvitä silloin jos kaikki mistä on haaveillut yliviivataan.


Monelle on käynyt niin ja jäljelle on jäänyt vain velkasumma. Valitusoikeutta ei ole.

On vain maksettava. On vain jaksettava.

HARAKKA JA TUULIVIIRI

Harakka lennähtää tuuliviirin päälle ja putsaa mustaa nokkaansa pohjoisen viittaan, rytmikkäästi kuin viikatemies joka liippaa teräänsä.

Olen nähnyt pikkupoikana viikatemiehen teroittavan työkaluaan. Käden liike oli niin nopea ja ääni rytmikäs, että seurasin kuin lumoutuneena sitä.

Aurinko on kohonnut puiden latvojen yläpuolelle ja herättää minutkin lopullisesti uneni maailmoista.

YLIVIIVAAJIEN UHRIT

Hörpin vahvan kahvin ja annan elämän virrata sisääni.

Tunnen nyt unen sanoman voimakkaasti. En aio suostua yliviivattavaksi. En aio jäädä pelkäksi elämän maksajaksi.

Tiedän sydämessäni tarkalleen mitä se merkitsee, mutta olen valmis siihen.

Tuollaisilla yliviivaajalla on jo liian monta uhria.

KELTAINEN TÖYHTÖ

Talitintit ovat tulleet pihapensaisiin auringon kutsumina. Yksi lennähtää viereeni pää kenossa katselemaan. Tilttaa ja pyrähtää pois.

Lintuja lennähtelee nyt ympärillä jatkuvasti, on aamusyönnin aika. Istun niin hiljaa, ettteivät linnut pelkää minua.

Niitä on pian useita ympärilläni terassilla. Eräällä tintillä on mustan päälaen vierestä kohoava keltainen töyhtö, kuin koriste.

Pieniä uunilintuja, varpusia ja tinttejä pörähtelee laudoilla. Mustarastaan huilukin kuuluu omenapuun kätköistä.

Keväällä ne pinkoivat kuin pikajuoksijat kasvimaan reunaa. Aurinko lämmittää jo mutta ei vielä porota kuumasti.

ELÄMÄN RAAKILEET

Pohdin mielessäni tuota elämän yliviivaamista ja ihmisiä jotka sitä tekevät.

Uskon etteivät useimmat sitä tee pahuuttaan. Heidän luonteensa on vain tylympi ja kovempi, eräällä tavoin kypsymätön raakile.

Tulee päivä heidänkin elämässään, kun he ymmärtävät tekojensa ja sanojensa seuraukset.

KATUMINEN ON MYÖHÄISTÄ

Yleensä he katuvat sen verran kuin kykenevät ja puolustautuvat olleensa vielä raakileita eivätkä ymmärtäneet jyräävänsä heikommat jalkoihinsa.

Siinä vaiheessa heidätkin tavallisesti on pelattu ulos ja uudet yliviivaajat seisovat elämän tiskien takana.

On myöhäistä katua, mutta silti se on hyvä heidän itsensä takia.

LÄHTEMISEN VAPAUS

Mietin asiaa myös siltä puolelta, että on parempi olla yliviivattu kuin yliviivaaja.

On parempi tulla jyrätyksi, kuin jyrätä heikommat. On parempi antaa anteeksi, kuin kostaa.

Elämä on rikasta ja monella tavoin antoisaa. Paljon enemmän saa kun antaa olla ja jatkaa matkaa.

Vapaus lähteä on suurempaa kuin jäädä taistelemaan katoavasta.


LOPPUA EI VOI YLIVIIVATA

Minäkin tiedän joitakin, jotka kerran olivat elämän yliviivaajia. Sammuttivat monelta elämänilon ja sulkivat tien.

Tänään he selittelevät tekojaan ja sanojaan. Puolustautuvat olleensa vielä kypsymättömiä tai muistisairaina hortoilevat hoitokotien käytävissä.

Enää ei ole mitään yliviivattavaa. Elämä on alleviivannut lopun. Kukaan ei voi yliviivata omaa loppuaan.

Kaikki tarinat päättyvät kerran.

AJAN VALTTI

Ne jotka osaavat pelata tämän maailman säännöillä tietävät hyvin myös miten puolustaa tekojaan.

Röyhkeys on ajan valtti.

Niihin peleihin ei heikomman kannata edes yrittää. On parempi vetäytyä pois, silloin huomaa, että elämä kyllä kantaa.

On elämää, jota ei löydä kuin turhasta luopumalla. Vaatimalla jää vain jalkoihin.

RASKAS ROOLI ON VALMIINA

On uskallettava olla olemassa omana itsenään. Ei se silti helppoa ole.

Moni elää vahvemman elämää, koska ei ole rohkeutta olla heikko. Olla oma itsensä.

On helpompi ottaa vahvan rooli ja kantaa urheasti sitä. Kantaa vaikka horjuen, kunnes eräänä päivänä uupuu rooliinsa.

Kuihtuu tai kaatuu. Jäljelle jää vain tyhjä kuori. Yliviivaajan rooli.

Osa yrittää irti, mutta ei enää pysty vapautumaan ja kaatuu saappaat jalassa.

Näyttäähän se tietysti komealta ja kloonit taputtavat hurjasti, mutta sydän vaikeroi. Oma elämä jäi elämättä.

SANAT ON HELPPO OMAKSUA

On parempi tulla yliviivatuksi ja elää omaa elämäänsä. On parempi vapautua rooleista ja vaatimuksista kuin elää alleviivattua toisten elämää.

Elää vahvempien elämää heidän ehdoillaan.

Vahvojen ääni on vahva ja vaativa. Tunnet sen tunkevan sisääsi ja kääntävän luonteesi omaan muottiinsa.

Sanat ovat pehmeitä ja lipeviä, mutta niissä on eletyn ja koetun maku. Niissä on aina hinta mukana.

KENEN ELÄMÄÄ ELÄÄ

Kerran syöty maistuu aina pahalta jos makuaisti on terve.

Eletty elämäkin maistuu. Ja senhän piti vielä olla omaa. Onko se sitä?

Kannattaa kysyä joskus itseltään kenen elämää elää.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti