keskiviikko 20. elokuuta 2014

ARVET PINNAN ALLA


AIDOT KYYNELEET OVAT ELÄMÄN VIRTA

Kuollutta koiraa ei kukaan potki, luin jostain afrikkalaisen aforismin.

Kerran kaikki on ohi ja jos et sitä muusta tiedä, niin siitä.

Potkut, lyönnit ja iskut, ovat osoitus siitä, että on olemassa. Elää vielä.

UNOHDUS ON ARMAHDUS

Eräs elämässä haavoittunut ihminen kipuilu aikoinaan saamiensa henkisten lyöntien keskellä.

Hän odotti yksinään tukea ja apua toisilta ihmisiltä, kunnes tajusi, että ketään ei tule.

Häviön kärsinyt on aina yksin haavoineen.

Unohdus on armollinen, se ei enää lyö eikä raatele.

KOIRAKIN NUOLEE HAAVANSA

Tuo ihminen tajusi siinä hetkessä, mitä tarkoittaa sanonta koirasta, joka nuolee haavansa itse.

On vain nuoltava haavansa ja kestettävä yksinäisyys. On noustava sitten ja mentävä annettu tie läpi.

On kätkeydyttävä paranemaan siihen asti, kunnes jalat taas kantavat.

Uho ei auta. On parempi keskittyä vain omaan tekemiseen.

On löydettävä elämän suunta omasta sydämen kompassista.

Toisinaan on parempi vetäytyä syrjään.

Herkkä suuntavaisto ei palaudu jos ympärillä on liikaa häiriöitä.

ELÄMÄN TAHTI

Omasta sydämestä on löydyttävä myös elämän tahti. Miksi muuten täällä olisi.

Tanssisi toisten tahdissa.

Oma syke vain voi pitää yllä omaa elämää. Kuljettaa voimaa jolla jaksaa eteenpäin. On löydettävä oma syke ja tahti.

Kannattaa joskus miettiä kenen tahdissa elämää elää.

Heikko ihminen elää elämäänsä helposti toisten tahdissa.

Vahvojen nuotit ovat aina parempia heidän omasta mielestään.

Niissä tahdeissa kuitenkin lopulta väsyy ja näkee omansa mitättömänä.

ELÄMÄ ON LAHJA

Yksikään ihminen ei tuo maailmaan kuin oman elämänsä, ja jokaiselle se on lahjana annettu.

Yhtä arvokas ja saman kokoinen.

Toiset vain puhaltavat kovempaa. Tekevät elämästään suuren vappupallon.

Roikottavat sitä sitten napinlävessä kuin esitellen komeaa palloa.

Elämä on korkealla ja näkyy kauas.

Voi näyttää, että heillä olisi isompi elämä ja enemmän oikeuksia.

He ovat huomanneet, että kovalla, peräänantamattomalla asenteella voi tahtonsa jyrätä läpi.

He sanovat, etteivät pelkää mitään tai ketään.

He ovat niin pahasti eksyneet.

Siinä vaiheessa pitäisi pelätä todella, kun ei pelkää enää mitään.

KOVA IHMINEN

Heikommat väistyvät. Eivät pidä ääntä koska pelkäävät.

Viisaampina omasta mielestään vaikenevat ja ehkä niin on parempikin.

Ei kova ihminen pehmene koskaan.

Sairaana tai vaikeuksissa hän voi itkun tirauttaa ja hetken puhua pehmoisiakin.

Kohta kuitenkin entistä kovempi meno jatkuu.

On otettava paikka takaisin. On näytettävä, ettei ole pehmentynyt.

On oltava kova, että pärjää.

He pärjäävät kyllä.

ARVET PINNAN ALLA

Ihmisen on oltava sitä mitä on, herkän ja pehmeänkin.

On löydettävä voima, joka herkkyydessä on. Lahja, joka annetaan vain pehmeille.

Tuntemisen lahja. Elämän pintojen ja rosojen tunteminen.

Sisäisten arpien löytäminen sileän pinnan alta.

Haavojen, jotka olivat niin kipeitä, lyötiin niin syvälle, ettei niistä puhuttu.

Mentiin nuolemaan ne syrjään, odotettiin yksinäisyydessä paranemista.

Palattiin sitten takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jatkettiin elämää, kun ei muutakaan voinut. Arpi painoi aina välillä.

Kunnes eräänä hetkenä tuli herkkä ihminen ja löysi arvet.

Vain herkillä on lahja löytää ja hoitaa niitä.

KOVAT KUIN KYNNET

Eräs ajattelija vertasi kerran ihmisluonteita sormiin.

Hän sanoi, että toiset meistä ovat kovia kuin kynnet.

Niillä voi tehdä hyvää ja pahaa. Niillä voi repiä silmätkin päästä.

Raastaa ja raapia, nipistää ja viiltää, mutta myös puolustautua.

Kynsillä voi tehdä paljon hyödyllistä.

Voi ainakin roikkua elämässä kiinni.

PEHMEÄT KUIN SORMENPÄÄT

Toiset ihmiset ovat pehmeitä kuin sormenpäät.

Tuntevat jokaisen pinnan.

Löytävät herkät kohdat, haavat ja kipeät arvet.

Osaavat hyväillä ja hoitaa.

Sormenpäillä voi löytää myös elämän rosoisesta pinnasta halkeaman, tartuntakohdan tai aukon.

Tien ulos sisäisestä umpikujasta.

Tien vapauteen.

HERKKÄNÄ HETKEN

On oltava herkkä, että kykenee tuntemaan jotain.

Kovakin voi näytellä hetken herkkää. Voi kyyneletkin vuodattaa jos osaa tekniikan.

Olen nähnyt ihmisen, jonka silmistä valuivat kyynelvirrat aina kun hän niin halusi.

Hänen silmänsä näyttivät tunturipuroilta, joista vuosi kirkkaasti pulppuava lähdevesi.

Kaikki oli kuitenkin vain näytelmää. Kukaan ei voi olla muuta kuin on.

Totuus paljastuu aina ajan myötä. Kovuus lyö läpi vääjäämättä.

NÖYRYYDEN KUKKA

Eräs toinen, joka vuodatti kyyneleitään kuin vesihana vettä lasiin, huokaisi se johtuvan hänen nöyrästä luonteestaan.

Ajatus ei lausuttunu kuulostanut erityisen nöyrältä.

Nöyryys on kuin kukka, joka katoaa kun sen itse huomaa luin kerran jostain kirjasta.

AIDOT KYYNELEET

Kyyneleet voivat olla vain tekniikkaa, mutta toimivat hyvin sopivassa kohdassa.

Aidot kyyneleet eivät katsojia kaipaa. Ne tulevat usein yksinäisyydessä.

Niillä voivat haavat parantua ja sydän avautua.

Aidot kyyneleet ovat elämän virta.

Kyynelten tie on usein toipumisen tie. Sisäiset jäät alkavat sulaa ja vuotavat silmistä ulos.

Kyyneleet vaativat uomansa, kuten virtaava vesi. On avattava kanavia, kaivettava vanhoja juurakoita irti, heiteltävä katkeruuden mullat ulos.

Annettava kyynelten virran viedä ne mennessään.

Uutta syntyy vain sillä tavoin.

Niin raikkaat vedet tulvivat avoimista uomista sisään ja täyttävät tyhjiksi juosseet sameat sammiot.

AVOIMUUS EI OLE ÄÄNEKÄS

Kuulin eräänä päivänä sattumalta radiosta keskustelun, jossa eräs puhujista sanoi, ettei avoimuus tarkoita sitä, että puhuu koko ajan.

Mielestäni hän sanoi viisaasti. Avoimuus on sitä, että kuuntelee mitä toinen sanoo.

Avoimuus on sitä, että kaikki aistit ovat avoinna.

Avoimuus on valppautta elämän viesteille.

Eläminen avoimena on tietysti aina tietoinen riski.

On aina mahdollista, että antaa jotain sellaista, joka kääntyykin jostain syystä takaisinpäin.

Muuttuu matkalla aseeksi jonkun käsissä, antaa mahdollisuuden lyödä ja haavoittaa.

Avoimuus on tietoinen riski, joka mielestäni kannattaa ottaa.

ON KYSYMYS VALINNASTA

Voiko olla kuitenkin vain rajoitetusti avoin?

Varmaankin voi, mutta menettää ehkä monta hyvää tilaisuutta.

Menettää monta kultaista hetkeä ja elämän tarjoamaa ainutkertaista mahdollisuutta.

On kysymys taas valinnasta, omasta valinnasta.

ARVET PINNAN ALLA

On itse päätettävä onko avoin. Moni ei päätä.

Haavat jotka kerran sai olivat liian kipeitä, ne sulkivat sydämen.

Odottavat herkkää kosketusta, korvaa joka kuulee hiljaisen itkun, näkee kuoren taakse.

Tuntee arvet pinnan alla.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti