torstai 17. heinäkuuta 2014

ONNEN ORAVANPYÖRÄ


LÄTÄKKÖYHTEYS  SYDÄMEEN TOIMII HYVIN

Kyllä pitää olla vahva, voidakseen olla heikko. On kasvettava pieneksi ollakseen riittävän suuri kantamaan oman minänsä painon. Riittävän voimakas kestämään itsensä.

On kasvettava, mutta pienuus on harvoin näyttävä tavoite. Oma henkinen koko ei löydy mittataulukosta muihin vertaamalla.

Siinä turpoaa tai surkastuu. Ego paisuu kuin sammakon rinta tai kutistuu kuin puhkaistu vappupallo.

Elämän peiliin ei helposti halua katsoa. Elämän selfie on todellisuus sisäisestä ihmisestä.

Hymyile olet kuvassa pyyntöä elämä ei koskaan anna. On itse löydettävä hymyilevä elämä.

ONNI ON OHEISTUOTE

Onnellisuus on ihmisen luonnollinen olotila. Muu tila on poikkeus ja elämä etsii aina tasapainoa.

Siitä syystä onnea myydään niin paljon ja sillä on helppo myydä mitä vain. Ja myydäänkin mitä vain.

Ostitpa mitä hyvänsä niin lopulta ostit onnea.

Hetki, kun tajuaakin ostaneensa omaansa, ostaneensa sydämessään jo olevaa on onnellinen hetki. Minullahan olikin jo tämä!

OLIT ONNELLINEN

Milloin viimeksi olit onnellinen. Aidosti sydänjuuriasi myöten, kuin puun mahla virtasit onnea oksiin, kannoit lehtiä ja hedelmiä.

Annoit lintujen laulaa oksillasi ja lehviesi suojata kulkijaa auringolta. Onnellinen ilman syytä. Olit vain olemassa. Olit vain.

Olla vain onnellinen. Se on paljon sanottu ja herättää kysymyksiä.

Ensimmäinen kysyy syytä. Miksi olet onnellinen?

OUTO LINTU

Hyviä syitä on monia, ne pelastavat sinut hassun leimalta. On järkevää olla onnellinen kun on syy.

Ilman syytä onnellinen on pian “omalla tavallaan onnellisten” kastissa. Outo lintu.

Lapsi voi juosta kaduilla villinä ja hypähdellen, kiljahdellen ja naurahdellen ja hänelle hymyillään.

Vastaavasti käyttäytyvää aikuista luonnollisesti vieroksutaan.

Mihin me kadotimme sen pienen lapsen, joka osasi iloita kuralätäköistä. Hyppäsi niihin, niin että vettä roiskui tien toiselle puolelle.

Oli onnellinen rankkasateesta ja teki puroja lätäköiden väliin.

ONNI OLI PULLONKORKISSA

Pienenä poikana tapasimme kavereiden kanssa tehdä rankkasateella ojaan hiekkapadon. Annoimme veden täyttää sen ja taittelimme pullon korkeista pieniä laivoja.

Veden noustua riittävän korkealle asetimme “laivat” veteen. Jännittävin hetki oli padon avaaminen.

Vesimassat vyöryivät alas kohti veturitallin pihaa ja veivät paattimme mennessään.

Syöksyimme kiljuen alas tietä ja seurasimme korkkien etenemistä. Auttaa sai jos se jäi kiinni, mutta siihen meni aikaa.

Ensimmäisenä alas ehtinyt korkkilaiva toi voiton, jota sopi tuulettaa railakkaasti. Juosten palattiin sitten ylös tekemään uutta patoa.

Ilo oli ilmaista eikä onnella ollut hintaa, se ei ollut oheistuote eikä kylkiäinen.

LENKILLÄ KESÄSATEELLA

Olin juoksulenkillä eräänä myrskyisenä ja tuulisena päivänä. Kesken lenkin alkoi satamaan.

Lämmin kesäsade virtasi poskillani kuin kyyneleet, mutta ne olivat onnen kyyneleitä.

Näin vesilätäköitä tien laidoissa. Suuria ja pieniä. Kuralätäköitä, joiden tummasta pinnasta kuvastui synkkien pilvien peittämä taivas.

Kumpuilevien ja salaperäisten pilvimassojen täyttämä taivas.

LAPSUUDEN KURALÄTÄKÖT

Kiertelin lätäköitä ja ihailin niistä kuvastuvia pilvenlonkia. En halunnut kastella hienoja lenkkareitani.

En halunnut astua kuralätäkköön. Olinhan aikuinen mies.

Muistin juostessani, kuinka lapsena rakastin kuralätäköissä hyppimistä. Matka sateessa kotiin kulki lätäköltä lätäkölle.

Vesi roiskui aina, olipa päällä pyhä- tai kuravaatteet. Nuhteet tulivat kotona, mutta matkalla ne unohtuivat.

Jokainen kuralätäkkö oli salaperäinen seikkailu, sen syvyys oli aina vastustamaton arvoitus, joka oli pakko kokeilla.

VASTUSTAMATTOMAT KURALÄTÄKÖT

Nyt nuo ajat tulivat mieleeni väistellessäni lätäköitä. Juoksin joen vierustaa ja tulin kohtaan josta rinteen päältä juokseva vesi oli tehnyt valtavan lätäkön yli polun. Näin etten pääsisi yli tai ohi siitä millään keinolla. Kohisten lätäkkö virtasi jokeen ja jätti minulle vain yhden vaihtoehdon.

Minun oli juostava lätäkön läpi.

Ja minä juoksin. Otin kaiken ilon irti esteestä edessäni, mahdottomuudesta jota en pystynyt kiertämään.

Hyppäsin ensimmäisen loikan ja putosin loiskahtaen keskelle lammikkoa.

Näin veden lentävän ja roiskahtelevan. Tunsin pienen pojan sydämessäni heräävän. Olin jälleen tulossa Kemijärven keskustan kirjastosta kotiin.

Kainalossani olivat Tarzanit ja Viisikot. Edessä vastustamattomat kuralätäköt.

NAUTINNOSTA NAUTINTOON

Otin aina kovan vauhdin ja yritin loikata lätäkön yli. Usein onnistuin, kunnes tuli liian suuri lätäkkö vastaan.

Ensimmäisen vahingon jälkeen loppumatka oli pelkkää lätäköiden etsimistä. Matkaa nautinnosta nautintoon.

Nyt muistin nuo hetket ja harmittelu lenkkareiden kastumisesta muuttui iloksi.

Aloin hyppiä jokaisessa lätäkössä, joka vastaani tuli.

Katsoin kyllä ettei kukaan näe. En halunnut järkevän aikuisen imagoon säröä.

Pyörätielle tullessani välttelin taas ohi surisevien autojen vuoksi lätäköitä, vaikka mieleni olisi tehnyt hypätä niistä jokaiseen.


LÖYSIN SYDÄMESTÄNI PIENEN POJAN

Tulin vähän ennen loppua pitkälle ja kapealle polulle, joka oli koko matkalta täynnä vettä. Juoksin sen niin että vesi roiskui pajukoihin asti ja olin riemuissani.

Käännyin pyörätielle ja aloin jälleen väistellä lätäköitä. Näin viimeisen risteyksen ennen kotitietä ja suuren vesilätäkön. Vastaan tuli autoja, mutta en voinut vastustaa kiusausta.

Juoksin vauhdilla vesi roiskuen lätäkön läpi ja pinkaisin kotiin jalat märkinä.

Olin onnellinen ja ilahtunut siitä, että vielä löysin sen pienen pojan, joka kerran olin.

LÄTÄKKÖYHTEYS

Kerroin tietysti tästä kokemuksestani ja sain hyväntahtoisen huvittuneita kommentteja.

“Kaksivuotiaalla lapsenlapsellani on samanlainen tapa” naureskeli eräs kommentoija.

Ajattelin riemuissani, että minussa oli jäljellä vielä jotain niin aitoa ja alkuperäistä ja löysin yhteyden siihen.

Lätäkköyhteys on ylivertainen, siihen ei pysty edes 4G-yhteys.

ONNEN ORAVANPYÖRÄ

Mieluummin olen onnellinen lätäköiden läpi juoksija, kuin onneton ihminen, joka hetken luulee ostaneensa onnen itselleen.

Hän pettyy aina ja pettymys on raskas. Siitä selviää vain yhdellä tavalla. Ostamalla jotain uutta.

Tuosta hirveästä pettymyksestä selviää vain uudella ostoksella. Näin onnen oravanpyörä on valmis ja vauhti vain kiihtyy kuin vuoristoradassa.

ON JÄRKEVÄÄ OLLA ONNELLINEN

Hetken ihminen viihtyy kunnes on aika ostaa uutta, aivan kuin kokeilisi huvipuiston laitteita. Kaikissa on käytävä maksoi mitä maksoi.

On järkevää jonottaa puoli tuntia päästäkseen minuutiksi laitteeseen, mutta on mieletöntä hyppiä lätäköissä toisten nähden.

On järkevää ajaa pitkiä matkoja autolla ruuhkaisiin ostoskeskuksiin jonottamaan, mutta on mieletöntä iloita spontaanisti vain pelkästä olemassaolostaan.

TEKOSYY RIEMUITA

On mentävä urheilukatsomoon saadakseen hyppiä ja riemuita. Uskon itse, että siinä on katsomoiden perimmäinen salaisuus ja syy. Ihmisen tarve riemuita spontaanisti.

Järkevä syy siihen löytyy helposti urheilukatsomosta tai festareilta. Ei ollenkaan huono motiivi mennä mukaan riemuitsemaan.

Järkevä aikuinen ihminen. Luotu onnelliseksi, mutta pakotettu ostamaan omansa takaisin aina uudelleen ja uudelleen.

LAHJAA EI VOI OSTAA

Missä vaiheessa onnesta tuli oheistuote? Missä vaiheessa siitä tuli kylkiäinen? Aivan kuin kaupanpäällinen muropaketin kyljessä.

Lahja, joka saa ostamaan, mutta jää käyttämättä, ei toimi tai hajoaa heti. On onnellinen kun tuote on ostoskärryssä, onnellinen vielä kotimatkalla, mutta onneton sydämessään.

Oheistuote ei mahdu sydämeen. Aito onni asuu siellä ja odottaa löytämistään. Onni, joka annettiin matkalle elämän läpi.

Lahja, jonka joku kopioi myyntiin. Lahja, jota ei kuitenkaan voi ostaa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti