tiistai 29. heinäkuuta 2014

ELÄMÄN KARTTA

HÄNEN ELÄMÄNSÄ ON SELVIYTYJÄN REITTI

Hän viittaa ja opettaja antaa luvan vastata. Luokan edessä on suuri pahvinen taulu. Kartta näyttää suurelta ja värikkäältä.

Maantieto on hänen lempiaineensa ja hän osaa vastata kartan kuvaavan Skandinavian maita.

Opettaja nyökkää, hymyilee ja sanoo, että vastaus oli aivan oikein ja tänään me piirrämme Skandinavian kartan.

Tyttö on innoissaan tehtävästä. Suu ajatuksia myötäillen hän aloittaa piirtämisen.

Pian maat ovat jo hahmottuneet omille paikoilleen. Hän tuntee hyvin tunneilla opetettujen maiden rajat.

Luokkaa kiertelevä opettaja pysähtyy hänen selkänsä taakse. Pienen tytön hartiat hieman jännittyvät.

OPETTAJA HYMYILEE

Entisenä huutolaistyttönä hän on varovainen aikuisen lähellä. Opettaja on tyytyväinen ja hymyilee hänen piirustukselleen.

Valmiit työt oppilaat saavat mukaansa illaksi, että voivat näyttää ne kotiväelle.

Aamulla piirustus on kuitenkin tuotava takaisin kouluun numeroiden arviointia varten.

HÄN NÄYTTÄÄ TYÖTÄÄN ÄIDILLE

Tyttö lähtee kotiin iloisena. Työ on onnistunut ja hän saisi varmasti hyvän numeron todistukseen.

Matka kotiin kulkee suuren tien laitaa. Reppu selässä hän astelee kylän läpi ja kääntyy hieman syrjään vievälle leveälle polulle. Hänen kotinsa on siellä polun päässä.

Ovesta sisään tullessa siinä on heti suuri leivinuunin muuri. Hieman lämmintä kylkeä hipoen hän menee sisään ja näyttää piirustusta äidilleen.


KAUPPAAN HETI KOULUSTA

Äiti hymyilee hieman ja heiluttelee kauhalla ohutta keittoa hellalla. Hän pyytää tyttöä hakemaan kaupasta hieman ruokatarvikkeita velaksi.

Ei itse kehtaa, kun on niin paljon jo velkaa.

Talon isäntä on ollut savotassa, mutta juonut palkkansa. Pienet lattialla leikkivät lapset pyytävät häntä mukaan, mutta huokaisten tyttö lähtee kaupalle.

Hän tietää, että on parempi lähteä vapaaehtoisesti, koska muuten tulisi selkään kun isäntä palaa kotiin.

HÄN EI OLLUT SAMANARVOINEN

Hän oli äitinsä tyttö ja päässyt huutolaispaikasta tänne koska äiti meni naimisiin leskimiehen kanssa.

Samanarvoinen hän ei kuitenkaan koskaan saanut olla. Hänen oli haettava maitokin velaksi naapurista, mutta itse ei saanut sitä juoda.

Tänään hän on kuitenkin piirrustuksestaan niin iloissaan, että kauppaan lähtökään ei kovin harmita.

JUOPPOREMMI REMUAA

Navetan tapaisen tönön suunnasta kuuluu ölähdyksiä. Hän arvaa isännän ja kylän juopporemmin siellä mölyävän ja kiertää polun reunaa tielle.

Kaupassa häntä kohdellaan ystävällisesti ja hymyillen, mutta velkaa ei enää luvata.

MYYJÄTÄTI KATSOO SÄÄLIEN

Kaupassa tiedetään, että talon, tai paremminkin mökin isäntä on ollut savotassa ja velkaa olisi pitänyt ainakin lyhentää.

Myyjätäti katselee tyttöä ymmärtävästi ja säälien. Hänen katseestaan tyttö näkee, ettei tämä hänen vikansa ollut.

Eitä oli silti raskas lähteä viemään äidille.

JÄISET KOIVUHALOT

Aamulla tyttö herää kuitenkin innoissaan. Kauniin piirrustuksen vieminen kouluun olisi mieluisaa.

Hän oli onnistunut työssään niin hyvin, että uskoo saavansa hyvän numeron todistukseen. Opettaja voisi esitellä työtä luokan edessäkin.

Hän nousee ja kiskottelee. Tuvassa on aamupuuhat menossa. Suuren leivinuunin luukku on auki ja äiti yrittää sytyttää jäisiä koivuhalkoja.

AIKAMIESPOIKA KÄÄRII SÄTKÄÄ

Tyttö tietää miten vaikea ne jäiset halot on saada palamaan ja kuulee äidin tuskailun. Hän on useina aamuina ollut mukana niitä sytyttämässä. Istunut äidin jaloissa suuren muurin vieressä lämpöä etsimässä.

Savottatilin ryypännyt mökin isäntä kuorsaa peräkamarissa ja talon aikamiespoika käärii silmät tihrussa sätkää ikkunan edessä.

Hän nostaa paperin silmiensä tasolle ja nuolaisee. Varovasti hän sitten painelee paperin yhteen ja sytyttää sätkän.

KARTTA LIEDEN REUNALLA

Sakea roihahdus pöläyttää savun ikkunan jääkukkiin. Tyttö ehtii nähdä, että sätkä on tehty piirustuspaperista.

Hän alkaa etsiä piirtämäänsä karttaa ja kyselee sitä äidiltään. Tämä puhaltelee uunin sisällä kytevään hiillokseen ja viittoo lieden reunaa kohti.

Skandinavian kartta on siellä nokisen padan alla. Tai suurin osa siitä.

Yläreunasta on repäisty reilu siivu sätkäpaperiksi.

NOKINEN RENGAS

Tyttö on tavallisesti oppinut olemasn hiljaa, ettei saisi selkäänsä, mutta nyt hän huudahtaa itkuisesti.

Äiti nostaa padan ja antaa piirustuksen tytölle. Siinä on nokinen rengas keskellä ja yläosassa repeämä.

Tyttö menee itku kurkussa koulurepulleen.


KOVIN AINE ON IHMISEN SYDÄMESSÄ

Maailmankaikkeuden kovin aine kiteytyy toisinaan ihmissydämeen, ajattelen kun seison suuren kivikasan vierellä.

Tämän verran on jäljellä siitä talosta ja leivinuunista, josta tarinassani kerroin.

Tätä muuria yritettiin aikoinaan jäisillä koivuhaloilla lämmittää talvipakkasilla.

Tämän leivinuunin lämmöstä haettiin suojaa pohjoisen kylmiin tuuliin.

ILON JA SURUN MUURI

Tähän leivinuunina toimineeseen kivikasaan liittyy paljon tarinoita, paljon inhimillistä kärsimystä.

Muurin lämpöön liittyy myös harvoja pieniä ilon hetkiä, elämän valonpisaroita.

RUOSTUNUT OMPELUKONE

Kävelen horsmien täyttämällä pihamaalla. Kaikkialla on rönsyilevä kasvillisuus jo vallannut alueen takaisin luonnolle.

Notkoinen navetanselkä näkyy kasvuston takaa, vanha kaivo on lahonnut ja täytetty ruosteisella rojulla.

Olen kompastua vanhaan ompelukoneeseen. Keskellä pihamaata se on pitkän heinikon keskellä ruostuneena.

Poljettavan koneen rungon keskellä on ompelukone.

Mieleeni palautuu tuo tarinani tyttö.

Hän oli ainoa talossa, joka osasi käyttää ompelukonetta.

ELÄMÄN VAIKEUKSIEN LÄPI

Skandinavian kartta, jonka hän kerran piirsi, oli kuin hänen elämänsä kartta. Sisukas tyttö kasvoi vahvaksi nuoreksi naiseksi. Hän selvisi täältä kurjuudesta ja muutti nuorena Ruotsiin ompelijaksi.

Myöhemmin hän palasi takaisin kotiseudulleen ja löysi elämänsä rakkauden. Hän sai perheen ja eli vahvan, kauniin elämän.

Hän näytti, että vaikeistakin lähtökohdista voi nousta ja selvitä voittajana.

SELVIYTYMISEN KARTTA

Kävelen autiolla pihamaalla ja ihmettelen miksi ompelukone on jätetty siihen keskelle pihamaata.

Minulle se on kuitenkin väkevä esimerkki elämän voimasta. Ihmisen sydämeen kätketystä sitkeydestä. Selviämisen kartasta.

Tämän tytön sydämeen oli piirretty kartta elämän halki. Tiedän, ettei se matka ollut helppo.


HYMYÄ KÄRSIMYSTEN LÄPI

Vaellus oli varsinkin alkuvuosina käsittämättömän raskas ja ankea. Köyhyys, kovuus ja rakkaudettomuus eivät kuitenkaan nujertaneet häntä.

Minulle hän on esimerkki ihmisestä, joka hymyilee kärsimysten läpi.

Aina kun hän puhuu, niin hän puhuu hymyillen. Olen usein pohtinut, miksi juuri hän hymyilee ja niin moni muu ei. Moni meistä, joilla hymyyn olisi syytäkin.

ELÄMÄN KARTTA

Juoksen pitkin järven rantaa ja pidän kädellä leukaani suorassa.

Huomaan hieman häpeileväni sairauttani, joka vääntää pääni väkisin vasemmalle.

Aina kun joku tulee vastaan irroitan otteeni leuasta ja annan pään kääntyä sivuun. Olen katsovinani järvelle.

En enää kapinoi sairastamaani dystoniaa vastaan. Olen jo hyväksynyt sen.

Pohdin tuota alussa kertomani tytön tarinaa ja selviytymistä ja ajattelen, että elämän kartta on kaikilla erilainen.

HÄNEN ELÄMÄNSÄ ESIMERKKI

Meistä jokaisen on vaellettava omamme niin kuin tuo tyttökin teki. Hän selvisi vaikeasta reitistään. Hänen esimerkkinsä antaa voimaa selvitä elämän vaelluksen läpi, olipa reitti millainen vain.

Käännyn pyörätielle ja lähden paluumatkalle. Juoksen siltaa yli radan. Alhaalla vasemmalla sillan katveessa oli ennen pieni vaihdekoppi. Isäni, joka oli asemamies kävi siellä usein kun olin lapsi. Tänään koppi on jo purettu.

Oikealla puolella sillalta näkyy Kemijärven asema. Pikajuna Helsinkiin on juuri lähdössä.

MIES PYÖRÄTUOLISSA

Juoksen ylös mäkeä ja käännyn oikealle. Tämä on tuttu tie lapsuudesta. Tässä lähellä on koulu, jossa kävin ensimmäiset vuodet. Vasemmalla puolella sijaitsee autio liikekeskus, joka oli nuorison kokoontumispaikka aikoinaan.

Kauempana näen vastaani tulevan pariskunnan. Nuorehko mies on pyörätuolissa ja nainen kävelee hänen takasivullaan.

VAPAUS JUOSTA

Juoksen ohi ja he vilkaisevat minua. Pitelen kädellä leukaani eteenpäin.

Siihen asti olen yrittänyt peitellä sairauden aiheuttamaa vääntöä. Olen pitänyt kädellä päätäni suorassa vaivihkaa.

Nyt huomaan, että se on turhaa.

Äkkiä vaivani alkaa tuntua pieneltä. Huomaan, että olen onnellisessa asemassa.

Saan vielä juosta vapaana pitkin katuja minne haluan.

ELÄMÄN RISTEYS

Juoksen talon ohi, jossa oli kauppa kun olin lapsi.

Ajattelen elämän karttaa, joka minulle on piirretty. Tunnen erään reitin elämässäni risteytyvän siinä kohdassa.

Matka jatkuu...






VIIPYVÄ VALO 



Karu ranta,
rinteessä jykevä petäjä.
Oksien varjossa,
     viipyvä valo.
Karheassa kyljessä,
kaarnan pinnalla kartta.
Lähden matkaan.


       Unohdun.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti