sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

PIENI ASIA


NÄIN ETTÄ RENKAAT OLIVAT HUONOSSA KUNNOSSA


Muuttoauto tempautuu sulkuviivan yli hetkessä. Tilanne on niin nopea, etten ehdi edes reagoida. Auto on vastaantulijoiden kaistalla. Väännän rattia kaikin voimin ja huudan. Vaimoni kurottaa kättään ohjauspyörään.

Saamme auton pysymään tiellä asvaltin reunaa hipoen. Lapset istuvat vierekkäin keski-istuimella hiljaisina. Olemme matkalla uuteen kotiimme. Muuttomatkalla, joka on nyt lähellä muuttua viimeiseksi.

Vasemmalla puolella alkaa loiva mäki yli kauniin niityn, viettäen suoraan alhaalla syvän sinisenä virtaavaan jokeen. Välissä on vain matala kaide josta putoaa sorarinne.

Suuri auto pyrkii vääntymään väkisin kohti tien sivua. Ehdin ajatella, että jos se putoaa reunaman yli kaatuu auto varmasti ja pyörii jokeen.

JÄNNITTÄVÄ RETKI

On kaunis kesäinen iltapäivä vuosia sitten. Meillä on ollut hauska ajomatka yhdessä suurella autolla. Olemme kuin retkellä ja samalla matkalla kohti uutta elämää. Jännittävällä matkalla.

Päätimme lähteä sille koko perheen kanssa, koska kuljemme aina yhdessä muutenkin. Toinen syy on se, ettei nuorella perheellämme ole yhtään ylimääräistä rahaa.

Matkaliput erikseen oli ollut säästö, joka nyt oli lähellä maksaa koko perheen elämän.

MUUTTOKUORMA

Erikseen matkustaminen ei ollut käynyt edes mielessämme. Oli mukava ajella suurella rekan puolikkaalla, joka oli lastattu täyteen muuttotavaroita.

Kolmion huonekalut ja nuoren perheemme koko omaisuus mahtui juuri sopivasti suureen autoon, joka nyt on lähellä pudota pientareelta ja pyöriä alas jokeen.

PUNAINEN REKKA JYRÄÄ OHI

Renkaan on täytynyt puhjeta tajuan ja näen tien edessämme kaartuvan mäen taakse. Tie on juuri sen hetken tyhjä, mutta kun saan auton ohjatuksi omalle kaistalle jyrää vastaamme punainen rekka. Perässä rekalla on pitkä autoletka.

Hiki valuu otsaani pitkin kun kädet vavisten pysäköin auton tien laitaan. Takaa ajaa autojono ohi, kukaan ei luonnollisesti pysähdy kysymään mitään vaikka tilanne on nähty. Maailma ei pysähdy vaikka pieni elämä pysähtyy.

Ajattelen rekkaa ja ymmärrän kuoleman menneen hyvin läheltä. Matkaansa se olisi ottanut muutaman sekunnin viiveellä.

Vilkaisen keskipenkillä istuvia lapsiamme ja vaimoani. Muuttomatkasta oli tulla muutto toiseen maailmaan.

RENKAAT OLIVAT HUONOSSA KUNNOSSA

Muistan siinä hetkessä kirkkaasti, kuinka tankkasin viimeisen kerran ennen onnettomuutta. Kiertelin muuttoauton ympäri. Näin että renkaat olivat huonossa kunnossa. Niin huonossa, että huoletti.

En kuitenkaan voinut sille asialle mitään. Olin saanut rekan puolikkaan viikonvaihteeksi lainaan muuttoa varten.

PIENI HETKI

Olimme vasta puolivälissä ja edessä oli vielä satoja kilometrejä. Mitä olisin pienellä huoltoasemalla voinut tehdä pohdin jälkeenpäin.

Ajattelen, että siinä hetkessä oli tiimalasin hiekka valunut ratkaisevasti. Pienessä hetkessä renkaiden edessä. Vielä hetki lisää ja elämäntarinamme olisi päättynyt.

ILO PULPAHTAA PINTAAN

Soitan hinausauton noutamaan meidät lähimpään kaupunkiin. Istumme hiljaa ja odotamme. On turta olo ja tunteet ovat eloonjäämistaistelussa jääneet taustalle.

Vähitellen kuitenkin kiitollisuus selviämisestä nousee mielen pinnalle. Pulpahtaa iloisesti kuin ongenkoho.

LAPSET ELÄVÄT HETKESSÄ

Emme osaa oikein puhua. Olemme hiljaa, vilkaisemme vaimoni kanssa toisiamme. Lapset ovat jo ohittaneet tilanteen, heille tämä hetki on jännä ja uusi. Nyt päästäisiin hinausauton kyytiin.

Minä näen silmissäni punaisen rekan, joka jyrää ohi juuri kun saan auton oikealle kaistalle.

Näen itseni kävelemässä muuttoauton ympäri, katsellen huonokuntoisia renkaita huolestuneena.

SUURONNETTOMUUS LÄHELLÄ

Hinausauto saapuu ja kuljettaja kiinnittää auton. Hän käy katsomassa renkaan ja kuultuaan tapauksen toteaa vakavana suuronnettomuuden olleen nyt lähellä.

Siinä vaiheessa tilanteen vakavuus sulaa sisääni, valuu vatsasta varpaisiin ja olo on hervoton. Onneksi istun jo kuskin vieressä, jalat eivät kantaisi.

PIENI ASIA

Ajattelen, että koko meidän perhe olisi kerralla kadonnut tästä maailmasta jos rekka olisi tullut muutamaa sekuntia aikaisemmin. Törmäys olisi ollut raju.

Mietin mikä viiveen aiheutti. Oliko kuski käynyt tauolla tai tehnyt muuten pienen muutoksen. Mikä oli se pieni asia, jonka takia me ja rekan kuljettaja nyt jatkoimme elämäämme.

Pieni asia, joka oli kasvanut elämän, monen elämän kokoiseksi.




ELÄMÄN MUUTTAVA ASIA

Pieni asia. Minkälainen on pieni asia, joka voi muuttaa ihmisen ja koko perheen elämän? Onko se pieni asia? Onko olemassa pientä asiaa?

Mikä tekee jostakin asiasta pienen? Monet kysymykset virtasivat mieleni läpi hinausauton kyydissä.

PAINAJAINEN MUUTTOAUTOSSA

Tilanteen ymmärtäminen on huomattavasti rankempaa kuin itse tilanne. Huomaan vääntäväni rattia mielessäni koko illan. Näen rekan jylisevän ohi. Ajattelen lapsia ja heidän luottamustaan meihin vanhempina.

Nukumme autossa korjaamon pihassa patjoilla ja sohvalla. Näen painajaista, joka toistuu usein myöhemminkin. Unessa jätän perheeni autoon odottamaan. Siihen on tullut joku vika ja lähden hakemaan apua.

Unessa auto on jyrkässä mäessä ja lähtee valumaan tietä alas järveen. Olen pois liian kauan ja palatessani näen auton hiljaa uppoavan veteen. En ehdi tehdä mitään. Syyllisyys on raskas kun herään.

ELÄMÄN ARPAJAISET

Aamulla vien auton korjaamolle ja siihen vaihdetaan rengas. Huoltopäällikkö puistelee päätään nähdessään rikkinäisen renkaan huonon kunnon.

Olen usein palannut tuohon hetkeen, olen pohtinut elämän arvaamattomuutta. Hetken lyhyyttä ja kaiken päättymistä.

Kuinka pieni hetki, pieni asia voi muuttaa elämän ja samalla monta elämää. Päättää tai jatkaa. Elämän arpajaiset tai iso suunnitelma.

RAUTALANKA JA SYTYTYSLANKA

Kirjoitin hiljattain blogin “Rautalanka ja sytytyslanka” ja sain siihen lukijan kommentin kolarista, joka oli päättää hänen elämänsä.

Blogissani kerroin, että on asioita, jotka ovat kuin rautalankoja puunrungossa. Ne on joskus kierretty puuhun ja unohtuneet siihen.

Ajanoloon ne kasvavat puun sisään ja katoavat näkyvistä, mutta voivat olla sytytyslankoja, jotka tulevat näkyviin sairauksina ja ongelmina elämässä.

PINNAN ALLA JÄYTÄÄ

Huomasin tuon lukijan kommentin luettuani, että monet asiat ovat minussakin kiinni kuin rautalangat puunrungossa.

Aika ei aina korjaa kaikkea vaikka se peittääkin ongelmat näkyvistä. Pinnan alla ne tekevät jäytävää työtään.

Lukijani kirjoittaa kommentissaan kolarista, joka oli vähällä päättää hänen elämänsä ja pohtii mitä se olisi merkinnyt.




LUKIJAN KERTOMUS

Luin juuri jostakin, että "turha on etsiä onnea elämässä. Onnea on kaikki ne pienet asiat josta elämä koostuu."

Hyvin muistan autokolarin, kun vajaa metri erotti itseni kuolemasta. Sitä puoltametriä en ole käsitellyt vieläkään.

Sain vain blackoutin, aivotärähdyksen ja tikkejä takaraivoon.

Ei olisi tarvinnut sairastua tähän Dystoniaan, mutta lapset olisivat kasvaneet ilman minua enkä olisi päässyt heidän elämästään osalliseksi.

Eräs sukulaiseni aina sanoo sitä "oikeaksi elämäksi".

Olisin välttynyt kodissa olleesta alkoholismista ja avioerosta ja työttömyydestäni. En olisi saanut tuntea iloa luonnosta, johon en väsy koskaan.

Rautalankaa löytyy monesta paikasta kerällinen vielä, joskin toivoisin pääseväni tuohon Harzun blogissaan kertomaan rauhaan.

Pois oravanpyörästä. Tutkimaan itseäni lisää, ihastelemaan luontoa ja rakastamaan lapsiani.

Mitä se tuokaan tullessaan?

Elää hetkessä on vaikeinta elämässä, vaikka se on helpoin ohje antaa toiselle.

Rohkeutta voi vain toivoa lisää. Avoimuudella ehkä pääsee syvimmälle itseensä. Silti tarvitsee "vanhan ystävän" peilikseen.

Hieno ja loistava kirjoitus.

"Ajattelen, olen olemassa", tai jotain sinne päin. Kiitos!!






HETKI JA PUOLI METRIÄ

Miksi joku selviää, mutta toinen ei. Vain hieman huonompi tuuri ja me olisimme muuttoautollamme törmänneet rekkaan.

Vain muutama sekunti erotti meidät muutosta toiseen maailmaan. Lukijalla siitä erotti puoli metriä.

Olen sitä mieltä, että nämä yhteisiksi jaetut kokemukset yhdistävät meitä ihmisinä. Omat kokemukset asettuvat niiden rinnalle ja muuttuvat osaksi kokonaisuutta.

AVAINSANA

Samalla kun ne kirjoittaa tapahtuu paljon asioita myös omassa mielessä.

Olen huomannut, että muistot ovat usein nupullaan olevia kukkia, jotka kertoessa avautuvat.

Usein oleellisin tulee esiin vasta kertoessa. On vain aloitettava ja tartuttava siihen ensimmäiseen sanaan. Avainsanaan.





2 kommenttia:

  1. On mies, syntynyt luovutetussa Karjalassa, kaksi kertaa kotoaan lähtenyt. Lähes tyhjästä kasvanut. Luki lehden ja osasi hakea kouluun. Kolmekymmentäseitsemän työvuotta takana, vapaus koittaa.

    Miehellä on poika ja sairas tytär. Hieno poika on, herrasmies. Tuo minullekin kukkaset äitienpäivänä, vaikka en ole äiti. Oikein hämäännyn. Poika on ottanut isovanhempien tilan haltuunsa ja parantanut sen EU-kuntoon. Hän on alkanut jatkaa kesken jääneitä opintojaan yliopistossa.

    Olimme saaneet kutsun tilalle. Juhlittiin tilan laajenemista ja yllätys, myös esikoisen odotusta. Kaikki on hyvin.

    Mieheni on virkatyöstä vapaa mies, vapaa menemään auttamaan ilomielin tarvittaessa poikansa maatilalle. Onnellista vapautta kesti viikon.

    On myöhä syksy. Sato on saatu talteen. Traktorit on laitettu tip-top sääntöjen mukaisesti ajokuntoon kalliine viljalasteineen. Mieheni on siinä hyvin tarkka. Poika ja naapurin mies ajavat. Kädet ristiin ja onnea matkaan.

    Seurakuntasisar tulee pojan kotiin suruviesti mukanaan. Rekka on ajanut takaa päin molemmat traktorit tiepuoleen. Vapaa ja onnellinen mies, isä, murtuu, ja työstä palaava pojanvaimo järkyttyy lapsi kohdussaan.

    Seurakuntasisar soittaa myös minulle, joka tulen työstä kotiin myöhään illalla. Ihmettelen, että kuka tähän aikaan soittaa. Syksy on ollut rankka, ja olen hyvin uupunut. Olen yksin kotona, en oikein usko viestiä todeksi. Soitan miehelleni. Hän sanoo, ettei hänellä ole enää elämää vaan on vain olemista. Nuo sanat muistan ikuisesti.

    Lapsi syntyy kahden kuukauden päästä, mutta hänellä ei ole isää. Siitä on yli kuusitoista vuotta. On kuitenkin isoisä, pappa.

    Tällaisille tapahtumille ei ole selitystä.

    Lukijasi ja ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni Välläys!

      Olet oikeassa. Tällaiselle ei ole sanoja. Hiljaa ja sanattomana vain on taivuttava suuremman edessä.

      Kanssasi ystäväsi harzu

      Poista