tiistai 10. kesäkuuta 2014

ONNELLINEN MIES

HÄN OLI OMAN ELÄMÄNSÄ SIVULLINEN

Hahmo näkyy kameran näytöllä joka toistaa kuvan hetkeksi. Otan usein kuvia alkukesän vehreästä luonnosta, juostessani tuttua lenkkiäni.

Tuon hahmokuvan otan kääntyessäni risteyksen jälkeen suoralle polulle, joka on vanha ratapohja.

Juoksuni kulkee usein sinne, koska pidän maastosta. Pidän sen ylle kaartuvista lehtevistä oksista ja viivasuorasta polusta.

Vanha ratapohja on myös täynnä tarinoita, lähtöjä ja tuloja. Myös viimeisiä lähtöjä.

VIIMEINEN ASEMA JA KYYNELTEN RATA

Eräs pääteasema tämä ratapohja oli vuosia sitten nuorelle naiselle, joka löydettiin täältä ojasta kuolleena. Viimeksi hänet oli nähty elävänä Helsingissä.

Elämän pääteasema radan varressa.

Viimeinen asema tämä oli myös inkeriläisille, jotka tätä rataa pitkin lähetettiin sotien jälkeen pakon edessä silloiseen Neuvostoliittoon.

Olen kuullut aikalaisilta, kuinka heidät saateltiin kyynelin viimeisen kerran asemalle. Kyynelten radalle.

MIES NÄYTÖLLÄ

Tämä on kyynelten ratapohja ajattelen myös silloin, kun otan tuon hahmokuvan kauniin vehreästä polusta.

Keskellä kulkee suora reitti kauas tielle asti, siitä polku jatkuu kauan sitten purettua asemaa kohti.

Vasemmalla puolellani on koivu. Mies kävelee sen edessä. Näen hänet kameran LCD-näytöllä. Hänellä on musta vanhanaikainen puku ja valkoinen paita. Hän on hontelo ja pitkähkö mies polun sivussa.

Ajattelen, että en nähnyt siinä ketään ja vilkaisen taakseni. Kukaan ei kulje koivun edessä.

Päätän katsoa kotona lenkin jälkeen onko hahmo vielä kuvassa.

Herään siihen ajatukseen ja huomaan, että olen onnellinen.

SYYTÖN ONNI

Olen onnellinen. Muistan vieläkin, kun havahduin vuosia sitten tuohon samanlaiseen ajatukseen. Mietin silloin syytä siihen.

Miksi olen onnellinen? Miksi tunnen olevani onnellinen? En löytänyt syytä ja huomasin, että onnellisuuteen on oltava aina hyvä syy.

KÄVELEN PIHALLE

Tänään heräsin myös onnellisena nukuttuani hyvin. Olin nähnyt erikoisen unen, mutta onneksi se oli vain unta. Mieleni tekee silti katsoa kamerani kuvat läpi, niin vahva unen muisto on.

Nousen kuitenkin ylös, keitän vahvat uittokahvit, höystän ne kookosöljyllä ja kävelen suoraan pihalle. Kävellessäni muistan kuvan hahmon, muistan kuka hän on tai oli. En tiedä elääkö hän vielä.



OMAN ELÄMÄNSÄ SIVULLINEN

Hän oli jonkin verran tuttu mies vuosien takaa. Hieman surumielinen, mutta onnellinen ihminen. Kerron hänen tarinansa tässä blogissa, ehkä hän siksi kävelikin unessa vastaani.

Unessakin hän ikäänkuin vetäytyi sivuun ja teki tilaa. Hän oli sellainen jo silloin kun keskustelin hänen kanssaan. Paljon itkevä onnellinen mies, mutta jotenkin sivullinen omassa elämässään.

Hänet piti vetää elämän näyttämölle ja eräs ihminen teki sen. Eräs nainen teki sen. Miehen tarina alkaa ja päättyy tuohon naiseen. Onnellinen mies.

LUONNOLLISESTI ONNELLINEN

Kävelen pihalla aamuauringossa. Kullerot kukkivat, peipot lurittelivat ja jostain kuuluu satakielen huilusoolo. Käkikin osallistui aamun iloitteluun. Harvakseltaan, jostain kaukaa soi sen matala altto muistuttaen ajan rajoista.

Kävelen pihalla ja mieleeni tulee tuo sama tunne kuin kauan sitten. Olen onnellinen. Onko siihen oltava syy vai onko se ihmisen luonnollinen olotila?

ONNI ON OHEISTUOTE

Onko ensin oltava jotain, että olisi onnellinen? Onko tultava joksikin tai ostettava jotain? Onnellisia ihmisiä tapaa harvoin. Koskaan en ole tavannut ihmistä, joka on onnellinen ansaitusti.

Onni on lahja, jota ei voi myydä. Myyntiin se on päässyt oheistuotteena. Kaupan päälle olet onnellinen. Tämän suoritettuasi olet onnellinen. Muista, että olet onneton ilman tätä!

Onnea ei voi menettää eikä sitä voi omistaa. On vain lahjaa, joka annetaan. Mistä tiedät, että olet onnellinen? Tiedät sen siitä, että jälkeenpäin muistat, kuinka onnellinen olit, vaikka et ymmärtänyt sitä.


ONNELLISEN MIEHEN KOTI


Tapasin tarinani onnellisen miehen vuosia sitten syksyisenä aamupäivänä. Syystuulten repimät koivunlehdet lennähtelivät ilmassa. Raskaina roikkuvat pilvet sataa tihuuttivat ja ehdin hieman kastua ennen kuin olin ovella.

Harmaa pää vilahti sadepisaroiden koristamassa ikkunassa ja pian ovi avautui. Muistan vieläkin kodin rauhaisan ilmapiirin ja sanat, jotka hän lausui minulle. “Tulit onnellisen miehen kotiin.”

ONNELLISEN MIEHEN TARINA

Hänen elämäntarinaansa ei ensin uskoisi onnellisen miehen tarinaksi. Hänen elämäntarinassaan on kaikki ainekset onnettomalle elämälle. Traumojen ja vihan täyttämälle elämälle, mutta hän on onnellinen mies ja opin häneltä paljon.

Hän on pieni poika kansalaissodan aikoihin. Hänen isänsä kuolee punakaartilaisena sotavankeudessa Tampereella. Talo jossa isä oli renkinä lähettää perheen talvipakkasilla tien päälle.

RUPINEN POIKA

Kymmenlapsisen perheen isä ottaa onneksi heidät pihamökkiinsä ja onnellisen miehen tarina saa jatkua. Hän on koulussa kiusattu ja alaspainettu punikin kakara.

Vitamiinien puute aiheuttaa ihovaurioita ja poika on rupien peitossa. Pojan tarina kohti onnellista miestä jatkuu. Hänet ottaa hoiviinsa eräs koulun opettaja.

Hyväsydäminen nainen puhdistaa usein pojan ruvet ja voitelee niitä rasvoilla.


KUKKIA AUTTAJAN HAUDALLE

Aikuisena hän pääsee autonkuljettajaksi ja tekee pääkaupunkiseudulla elämäntyönsä bussikuskina. Hän löytää uskon ja saa turvan sydämeensä. Hän saa rinnalleen myös aviopuolison, mutta jää leskeksi ennen eläkeikää.

Eläkkeelle jäätyään hän palaa kotiseudulleen. Ympyrä on sulkeutunut onnellisen miehen elämässä. Hän muistaa opettajan, joka otti hänet suojaansa ja hoiti pienenä poikana kuntoon.

Hän haluaisi viedä kukkia auttajansa haudalle.

KUMMUN PÄÄLLÄ

Tehtävä on vaikea, koska hautapaikka on tuntematon. Onnellinen mies on kuitenkin nimensä veroinen. Hän vie eräänä jouluna kukkia sukulaisensa haudalle. Tarpoo räntälumessa, eikä löydä hautaa.

Lopulta hän keksii kiivetä kauempana näkyvälle kumpareelle. Kiivettyään ylös hän katselee ympärilleen, mutta ei näe tuttuja nimiä.

Hän painaa päänsä alas ja näkee seisovansa häntä auttaneen naisen haudan äärellä.

ONNELISET KYYNELEET

Hän laskee kukat haudalle ja pois lähtiessään näkee myös sukulaisensa haudan.

Hän on onnellinen mies ja toistaa sitä usein keskustelumme aikana.

Lopuksi hän sanoo itkevänsä usein. Hänen sisimmästään vuotaa kyynelvuo.

Kyynelten virta juoksee sydämestä. Ne ovat onnellisen miehen kyyneleitä.

ITKUSSA ON ONNEN SALAISUUS

Kävelen pihalta sisään ja haen kansion, jossa tuo tarinani onnellisesta miehestä on. Tein hänestä silloin myös pienen jutun paikallislehteen ja katselen nyt hänen kuvaansa.

Onnellinen mies ei hymyile kuvassa. Hänen hymynsä on sisäinen rauha. Tarjosin juttua myös Hyvä Sanoma-lehteen, mutta sitä ei julkaistu.

Eräs saarnamies ihmetteli silloin minulle, kuinka joku voi itkeä ja olla silti onnellinen. Minun mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Itkussa on mielestäni onnen salaisuus.

TOINEN MIES

Katson kuvaa tarkemmin ja tajuan, ettei hän ole se mies uneni kuvassa. Muistan samassa toisen tarinan, löydän sen ja tunnistan kuvan miehen siitä.

Myös hänen tarinansa kuulin, ehkä kerron sen seuraavalla kerralla...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti