keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

ENNEN DYSTONIAA

MIETTEITÄ VIRRAN VARRELTA ERÄÄNÄ AAMUNA

Tämä päivä edessäni on kuin puhdas sivu. Aamulla tyhjä, illalla täynnä muistiinpanoja, usein virheitä, jotka lannistavat.

Liian usein löydän edestäni eilisen päivän ja annan periksi.

Ja kuitenkin saan kirjoittaa oman elämäni sivuille. Saan nousta kohtaamaan uuden alkavan päivän.

Uusi päivä edessäni on kuin kangas taiteilijan edessä. Odottaen ensimmäistä herkkää siveltimen pyyhkäisyä.

OMAN ELÄMÄN MAALARI

Liian usein luulen jonkun maalanneen jo päiväni valmiiksi, maalanneen elämäni värit. Katselen jälkeä pettyneenä. Olisin maalannut toisin.

Tämän päivän tarkoitus on siinä, että elämäni kangas saa omat värini. Oman siveltimeni jäljen.

Odotan jännittyneenä valkoisen kankaan edessä. Odotan ensimmäistä herkkää siveltimen piirtoa.

SISÄINEN TUSKA

Sisäinen ahdistus voi puristaa ihmisen niin tiukkaan muottiin, ettei hän löydä liikkumatilaa. Elämän näkökenttä voi käydä niin kapeaksi ja valottomaksi, ettei hän löydä tietä eteenpäin.

Näkee vain tekemänsä erehdykset, viat ja virheensä. Usvan tavoin ne kiertyvät ympärille ja peittävät auringon. Otetta niistä ei silti saa.

Tuskanhuuto pyrkii ulos pelon jähmettämästä sydämestä. Etsii ulospääsyä. Kuulijaa.

Olkapäätä johon voisi nojata ja itkeä sydämensä tyhjäksi ahdistuksesta.



KÄSIEN VARAAN

Etsii käsiä joiden varaan voisi pudota lepoon ja rentoutumiseen. Voisi irrottaa kouristuksenomaisen kiinnipitämisen.

Irrottaa pelkäämättä putoamista pohjattomaan kuiluun.

Etsii käsiä joiden varaan voi jättää koko elämänsä.

ME KAIPAAMME KUULIJAA

Me kaipaamme kuulijaa, joka kestää rujoutemme ja raadollisuutemme. Kuulijaa, jonka luokse saamme tulla sisin rikki revittynä ja sielu kipeänä.

Kuulijaa, jonka sylissä uskallamme huutaa tuskamme ulos.

ULKOISET PAINEET UUVUTTAVAT

Ihminen väsyy sittenkin helposti. Omat voimavarat kuluvat nopeasti loppuun. Elämän vastamäet voivat olla niin raskaita ja loputtomia, että uupumus yllättää kesken matkan.

Joku väsyy ulkoisten paineiden alle. Mittaa omat mahdollisuutensa riittämättömiksi velvoitteiden edessä.

Epäonnistumisen tunne murskaa elämänhalun ja vie voimat jatkaa eteenpäin.

SISÄISET LYÖNNIT RAMPAUTTAVAT

Toinen nääntyy sisäisten iskujen, elämän koetuksissa saatujen lyöntien vuoksi.

Katkera ja haavoitettu sydän on lyijynraskas kuorma, joka ennenpitkää näännyttää kyllä jokaisen kantajansa.

Me tarvitsemme armahtajan, joka parantaa jo läsnäolollaan ja kuuntelemisella elämän raskaille taipaleille väsyneen.

KUUNTELEVA LÄHIMMÄINEN

Ihminen, jolla on aikaa epäonnistujalle tuo aina mukanaan uuden alun soinnin.

Moni elämän sammuttama sydän syttyy silloin uuteen iloiseen liekkiin. Moni eheytyy omille jaloilleen.

Ihminen, jonka läsnäolossa on lämpöä, vetää puoleensa lempeästi.

Hänen lähelleen voi tulla omana, rujona itsenään. Ilman rooleja.

Ilman sankaritarinoita. Ilman selityksiä.

ELÄMÄN SIRPALEET

Kuinka me löytäisimme tuon lähimmäisenrakkauden taas?

Kuinka tavoittaisimme sellaisen sydämen jäät sulattavan lämmön ja sydämensykkeen.

Niin että näkisimme kärsivän ystävämme. Itkevän, elämänsä sirpaleita keräävän lähimmäisen.

RAKKAUDEN MURUSET

Ettemme enää lyötyä löisi. Särjettyä murskaisi tai nöyryytettyä nöyryyttäisi.

Etsitään sitä voimakasta lempeyttä ja tyyneyttä.

Etsitään, että meillä olisi edes rakkauden murusia jaettavaksi kärsiville.


AUTO LUMIVAIPAN ALLA

Kirjoitin tuon edellä olleen tarinan yli viisitoista vuotta sitten paikallislehteen.

Olin silloin lomalla lapissa perheeni kanssa. Menimme pohjoiseen junalla, jätimme automme radan varteen.

Auto peittyi paksun lumivaipan alle Riihimäen aseman edessä.

PUHELU PAIKALLISLEHDESTÄ

Joulun pyhinä tuli puhelu paikallislehdestä etelän kotikaupungistamme. Lehden toimittaja kyseli avustajalta juttua alkuvuoden lehteen.

Lupasin yhden jutun kirjoittaa.

Kirjoitin tuon ylläolevan jutun ja vein sen toimitukseen. Toimittaja oli kiitollinen.

Lomat tekivät aukkoja, joita avustajilla oli hyvä paikata. Hän otti juttuni ja filmirullan turhia katselematta.

NOU MANIA

Juttu oli sitten myös lehdessä ja minä olin tyytyväinen siihen. Olihan se kyllä pohdiskelua, joka minulle on aina ollut luontevinta.

Ei mikään haastattelu, mutta juttu kuitenkin ajattelin.

Eräänä aamuna puhelin soi ja toimittaja, joka jutun oli pyytänyt ilmoitti vähän äreänä, että sehän oli vähän enempi mielipidekirjoitus.

Hän totesi, ettei jutusta toki palkkiota makseta, mutta voin tehdä uuden niin pian kuin ehdin.

Minä tietysti tein.

PALKKIO MAKSETTIIN KUITENKIN

En ollut mitenkään pahoillani vaikka jutusta ei palkkiota maksettukaan.

Olin onnellinen, että sain pohdiskeluni lehteen, siinä oli palkkiota kyllin.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän puhelinsoittoon. Palkkioni oli vielä edessäpäin.

Palkkio, jota ei rahalla mitata.

TARINA AUTTOI HÄNTÄ

Eräänä iltana puhelin soi ja eräs jonkinverran tuttu nainen soitti.

Hän oli lukenut pohdiskeluni virralta ja halusi kertoa kokemuksensa.

Pohdiskelu virralla oli auttanut häntä selviämään huomiseen ja jaksamaan eteenpäin.

Puhelu oli lyhyt, mutta jätti minut onnelliseksi.

Tänä vuonna näin hänet televisiossa sattumalta.

Hän oli mukana eräässä ohjelmassa ja vaikutti henkisesti vahvalta.

EN TIENNYT

Mietin tänään tuota pohdiskeluani ja tarinan kirjoittamisen ajankohtaa. En silloin tuntenut dystonia-nimistä sairautta.

En tiennyt, että vuosien kuluttua juoksisin samalla virralla pää sairauden vuoksi vääntyneenä.

En tiennyt, että kaikki tämä mistä kirjoitin olisi vielä edessäni.

En tiennyt vielä silloin ja kuljin pystypäin.

ELÄMÄN TAAKAT

Tänään pohdin oliko tarinani jo sairauden ennakointia. Valmistautumista siihen. Elämän taakkojen alle uupuvan hätähuuto.

Ehkä niin, kukapa tietää, mutta uskon kyllä elämän taakkojen aiheuttavan monia sairauksia.

Dystonia on yksi niistä.


IHMISYYS ON OHEISTUOTE

Tänään tiedän jo monta tarinaa ihmisistä, jotka ovat sairastuneet dystoniaan. Tiedän, että useimmiten taustalla on liian raskas elämän kuorma.

Liikaa vaatimuksia ja liian vähän ymmärrystä.

Ihmistä ei haluta tämän päivän maailmassa arvostaa ihmisenä. Hän on arvokas vain johonkin liittyen.

Ihmisyydestä on tullut oheistuote, valitettavasti.

IHMINEN ON ARVOKAS SELLAISENAAN

Ihminen ja ihmiselämä on arvokas sellaisenaan. Tämä usein unohdetaan. Oma arvo on löydettävä vaikka väkisin.

Kyse on selviytymisestä.

Mieluusti hyvällä muistellaan ja kaivataan, mutta eläessä hyljeksitään.

Näin se vain menee. Tämä on tosiasia.

Ihmisen arvo on kuitenkin pelkässä olemisessa, pelkässä ihmisyydessä.

Tämä pitää sisäistää että selviää.



Kirjoitin silloiseen juttuuni mukaan myös tämän runon.


RAKKAUDEN KALLIO



Rakkaus etsii sinua.
Rakkaus kutsuu sinua,
Sellaisena kuin olet.

Saat tulla särkyneenä,
pelokkaana,
murheisena.

Saat tulla pettyneenä,
katkerana,
epäonnistuneena.

Sillä rakkaus luo uutta.

Rakkaus voittaa pelon,
sillä rakkaus karkoittaa sen.
Rakkaus voittaa katkeruuden,
sillä rakkaus antaa anteeksi.
Rakkaus voittaa kuoleman,
sillä rakkaus on kuolemaa väkevämpi.

Rakkaudella on aina aikaa
aloittaa alusta.
Rakkaudella on aina voimaa
raivata rauniot.

Rakkaus on elämän kallio.










4 kommenttia:

  1. Kunpa kaikki löytäisivät aidon rakkauden,
    sellaisen kuin harzun runossa on!

    Kaikille toivon
    lämpöistä, hellää, juhannusta!
    Mutkaisilla poluilla johdatusta,
    alhoista ylös nostatusta
    itsetunnon kohennusta.
    Ja että elämä olisi kivuton.
    T. välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni Välläys!

      Kiitos lämpimistä sanoistasi, kauniista runostasi ja paljosta muustakin.

      Ennenkaikkea kiitos siitä hyvästä ja sydämellisestä yhteistyöstä, jota olen kokenut kanssasi blogini matkan varrella.

      Blogi on antanut minulle paljon ystäviä ja ajatuksia, uskomattoman määrän henkisiä kokemuksia.

      Yksi parhaista on ollut tutustumiseni Sinuun Ystäväni.

      Tarinasi ja kommenttisi ovat olleet usein värittämässä blogeja.

      Olet myös kirjoittanut paljon lukijoita saaneita tekstejä, joista olen voinut julkaista hyvin suosittuja blogeja.

      Toivottavasti kynästäsi vieläkin saamme tekstejä blogin tarinoiksi.

      Hyvää ja rentouttavaa Juhannuksen aikaa Sinulle Ystäväni Välläys!

      -harzu-

      Poista
  2. "Saat tulla särkyneenä,
    pelokkaana,
    murheisena.

    Saat tulla pettyneenä,
    katkerana,
    epäonnistuneena."

    Tietysti, sellainenhan minä olen.
    Mutta mihin minä saan tulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Hyvä kysymys, jonka valmis vastaus pilaisi.

      Sydämessäsi sen tiedät!

      -harzu-

      Poista