maanantai 23. kesäkuuta 2014

ELÄMÄ ON KARKUMATKA

SINÄ KESÄNÄ MEISTÄ TULI KAVEREITA

Aluksi hän aikoi viedä vain juoksukaljat. Tilanne avautui kuin itsestään tutun lähikaupan myyjän poistuessa hetkeksi kassalta.

On hiljainen loppukesän ilta. Hyllyjen välistä hän näkee tyhjän reitin kassan ohi ovelle. Näkee valvontakamerasta kassan yläpuolella myyjän, joka pujahtaa nopeasti sosiaalitiloihin.

Hän on ennenkin käyttänyt näitä hetkiä ja tutun myyjän luottamusta. Nopeasti kaljat kainaloon ja vauhdilla pihalle, siitä kulman ohi puistobaariin radan varteen.

NÖYRYYTYSTEN KIERRE

Vanhojen ratapölkkyjen suojissa oli hyvä istua ryypiskelemässä lämmintä kaljaa, katsella ohi kiitäviä junia ja pohtia elämää.

Toisinaan hän oli ajatellut kaiken lopettamista. Ohi kiitävä juna olisi nopea ratkaisu. Hetkessä eroon tästä kaikesta. Voisi päättää tämän loputtoman kierteen ja nöyryytysten ketjun.

Mistä se kaikki alkoi, miten tähän oli tultu? Hän oli usein sitä pohtinut ja muistellut,  siellä kätkössään, kyllästeelle tuoksuvien ratapölkkyjen suojissa.

MAAILMA NÄYTTI PAIKAN

Hän on ajautunut takaisin pohjoiseen Ruotsista palattuaan. Vuodet siellä olivat olleet rankkoja. Hyvä kun selvisi pois. Junapummina ja liftaamalla takaisin kotiseudulle.

Takaisin palasi erilainen kaveri, kuin se joka kerran lähti. Takaisin palasi paikkansa nähnyt, ruotsalaisen suurkaupungin lähiöissä eksynyt pohjoisen kasvatti.

Pakoon hän sieltäkin oli lähtenyt, pakoon yksinäisyyttä. Nyt hän oli täällä. Aluksi yritti esittää jotain, mutta taipui pian kortiston kautta sosiaaliluukulle.


TUTTU MYYJÄ

Rahat ovat taas lopussa, mutta hän osasi vaania sopivan hetken, se oli tänään nyt ja tässä. Hänen hetkensä.

Kärppänä hän juoksee tyhjän käytävän läpi kohti ulko-ovea. Näkee tyhjän kassan ja päähänpistosta päättää avata sen.

Painautus vain ja kassa helähtää auki. Hän kahmaisee setelit kouraansa ja tunkee ne taskuun. Hän ei huomaa valvontakamerasta lähestyvää myyjää ja päättää vielä napata tupakkahyllystä pari askia.

Myyjä huutaa ja hän vilkaisee taakseen. Myyjä on tuttu, lapsuuden koulukavereita, Ruotsista hänkin palannut. Usein oli juteltu kassalla menneistä, muisteltu lapsuutta tehtaan lähiössä. Siitä syystä myyjä oli aina hänen kaupassa ollessaan uskaltanut lähteä kassalta.

Nyt hän oli päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen.

VIIMEINEN KARKUMATKA

Oli kuitenkin myöhäistä perääntyä. Myyjä huusi häntä pysähtymään, karjui idiootiksi, mutta hän oli jo ovella. Juoksi ulos ja kääntyi kulmasta.

Nyt oli pakko juosta kovaa. Myyjä hälyttäisi vartijan. Niillä oli koirakin, hän oli nähnyt. Iso susikoira. Kerrottiin, että se oli raadellut erään varkaan  käden takaa-ajossa. Hän pelkää koiraa ja juoksee hädissään metsikön läpi kohti rataa.

Taskussa on nippu seteleitä. Hän kaivaa ne esiin, vilkaisee rahoja ja ajattelee paluuta Ruotsiin. Hän ostaisi matkalipun ja lähtisi vielä kerran täältä.

Suunnitellessaan matkaa hän vilkaisee taakseen. Hän ei huomaa juurakkoa johon kompastuu.  Hän lentää suoraan kivikkoon ja iskee päänsä.

Siitä hänet myöhemmin löydetään. Kädessä hänellä on setelinippu.

Juoksukaljat ovat levinneet kivikkoon.

LÄHIÖ TEHTAAN VARJOSSA

Kuulin tuon varhaisnuoruuden kaverini kuolemasta käydessäni kerran kotiseudulla. Tapaus oli sattunut jo vuosia aikaisemmin.

Muistin hänet hyvin, olimme yhtenä kesänä kavereita ja asuimme samassa tehdaslähiössä kunnes muutin perheeni mukana alueelta pois.

Lähiön kerrostalot olivat suuren ja työllistävän tehtaan varaan nopeasti metsän keskelle rakennettuja epäsosiaalisia slummeja. Nyt tehdas on jo lopetettu ja kerrostalot purettu.

Lapsiperheitä lähiössä oli paljon, pihalle kaikuvia riitoja, jengejä ja tappeluita. Kivet lentelivät toisinaan kerrostalojen välisissä sodissa. Turpaan sai jos yksin joutui toisen talon porukan käsiin.

JÄIN JENGIN KYNSIIN

Minä oli kerran vähällä saada kunnolla selkääni yhdeltä jengiltä, mutta tuo kaverini pelasti minut pahemmalta hakkaamiselta väliintulollaan. Meistä tuli sinä kesänä kavereita.

Olin silloin tulossa kaupasta ja ajatuksissani oikaisin toisen kerrostalon läheltä. Näin porukan liian myöhään ja nopeasti he kiertyivät ympärilleni.


KIVI LENSI AUTON LASIIN

Jengiä johti isokokoinen tyyppi. Toiset olivat häntä pienempiä, mutta heitä oli monta ja tiesin saavani turpaan. Näin kivet muutamien käsissä ja peräännyin romuautoa vasten. Sen pelti oli kuuma kämmenissäni.

Porukka ympärilläni tiivistyi ja odotin jo ensimmäistä iskua. Muutama lyönti tuli sivuilta nopeasti ja minulta pääsi itku.

Painoin pääni käsiin ja kyyristyin. Kivi iskeytyi pääni viereen ja romuauton lasiin tuli särö.

PYYHIN VEREN HIHAANI

Näin silloin tuon kaverin menevän ohi kauempaa, huusin hänelle ja hän juoksi paikalle. Jengi ympäriltäni häipyi nopeasti ja olimme kahden. Minä niiskutin nenä veressä, mutta hän ei kiinnittänyt siihen huomiota.

Hän alkoi innoissaan selittää, kuinka oli saanut äidiltään tärkeän tehtävän ja pyysi minua mukaansa. Pyyhin veren hihaani ja kuivasin silmäkuoppia hänen kertoessaan tehtävästään.

Hänen isänsä oli tuurijuoppo, joka kävi töissä, mutta tapasi juoda tilinsä. Tänään oli tilipäivä ja isä oli kuppilassa juomassa sitä.

Äiti oli pyytänyt häntä menemään ja nappaamaan lompakon isältä. Lompakossa olisi perheen kuukauden ruokarahat.

RYYPPÄSI JA TARJOILI KAVEREILLEEN

Menimme lähiön liikekeskukseen ja näimme ikkunasta hänen isänsä kaljatuopin takana rehvakkaasti rojottamassa. Hän vaikutti olevan jo tukevassa humalassa ja ojensi lompakostaan seteliä kavereilleen. Lompakon hän asetti eteensä pöydälle.

Näin kaverini juoksevan ovella seisoneen portsarin ohi. Tämä huudahti jotain ja lähti pojan perään. Ikkunasta näin hänen menevän pöydän luo ja nappaavan lompakon isänsä edestä pöydältä.

Isä pomppasi pöydästä, mutta sotkeutui jalkoihinsa ja rojahti tuolien päälle. Portsari yritti napata ovelle ryntäävän pojan, mutta tämä väisti ja syöksyi ulos. Yhdessä juoksimme lähiön metsään portsarin jäädessä parkkipaikalle.

SINÄ KESÄNÄ MEISTÄ TULI KAVEREITA

Kaverini otti lompakosta kasan kolikoita, mutta jätti setelit koskematta. Lompakon kävimme viemässä hänen äidilleen ja palasimme pihalle.

Lähdimme keskustaan, kävimme kioskilta karkkia ja jäätelöä. Niin meistä tuli kavereita sinä kesänä.

Opin häneltä asioita, joista en ole ylpeä. Hän oli taitava myymälävaras, joka osasi kaikki kikat.  Hän näytti minulle miten helppoa se on.

Meillä ei ollut koskaan rahaa, mutta aina uimarannalle menimme karkkipussien, jäätelöiden ja limukoiden kanssa.

Yllätyin varastamisen helppoudesta. Piti vain olla nopea ja riittävän röyhkeä.

NÄIN HÄNET VIIMEISEN KERRAN

Menin nuorena Ruotsiin töihin ja asuin siellä muutaman vuoden. Muistan hyvin erään kesäloman ja parin tuhannen kilometrin ajomatkan Suomeen. Näin silloin hänet viimeisen kerran.

Olin tullut jo lähes koko matkan läpi Ruotsin ja halki Lapin. Ajoin Rovaniementietä pohjoiseen ja näin nuoren miehen kävelevän keskellä pohjoisen korpea.

Ohi ajaessani huomasin hänen kävelevän jotenkin tutulla tyylillä. Katsoin taustapeiliin ja pysäytin auton. Peruutin ja otin kaverin kyytiin.

VARKAUDESTA VARKAUTEEN

Hän oli tulossa Ruotsista. Pitkä matka Tukholmasta Haaparantaan ja siitä liftaten Rovaniemelle. Yötä vasten hän oli lähtenyt kävelemään vajaan sadan kilometrin matkaa kotiseudulle.

Yöttömän yön auringossa hän käveli ja oli aamuyöllä jo puolessa välissä. Onnellisina uupunut kaveri kuitenkin istahti takapenkille.

Jätin hänet keskustaan ja ajoin pois. Koskaan enää en nähnyt tuota lapsuuden ystävääni, joka pelasti minut kerran hakkaamiselta.

Ystävää, jonka tarina alkoi varkaudesta ja päättyi varkauteen.

Pakomatka oli päättynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti