perjantai 9. toukokuuta 2014

NÄKYMÄTTÖMÄT LANGAT

SAIRAUDET ITÄVÄT SAIRAASSA TYÖYMPÄRISTÖSSÄ

On pimeä kun herään. Niskoja särkee, mutta vääntöä ei tunnu tavallista enempää. Olen jo tottunut, että selällään pää vääntyy levossa vasemmalle kouristukseen.

Jännitystiloihin tottuu ja ne muuttuvat normitiloiksi. Enää ei jännitä, mutta jännite jää.

Odottelen unta, en tunne nukkuneeni kovin hyvin. Korvissa suhisee ja niskakipu yltyy makuulla. Tämä sairaus ei suosi makoilua. Olkapäässä tuntuu elämää, se on vasen olkapää, dystoniapuoli.

Aivan kuin basson kieliä soiteltaisiin olkavarrella. Olen ehkä repäissyt rullaluistellessa sauvoilla liian rajusti.

KOOKOSRASVAISET UITTOKAHVIT

Uni ei enää tule joten otan kännykän latauksesta. Kello on viittä vaille neljä. Kohta päivä jo valkenee. Nousen ylös ja käyn puntarilla.

Painoni on noussut pari kiloa puolen vuoden aikana ja painan nyt vähän yli 70-kiloa. Katson kännykällä pulssin, joka on 46.

Haen vahvat uittokahvit kookosrasvalla höystettynä ja istun lukemaan aamun ajatuksia. Linnut laulavat ulkona yksitoikkoista tinttitiitä.

Kirjosiepot eivät ole tulleet valtaamaan pesiä, joten sinitiainenkin saa rauhassa hautoa muniaan. Toivon, että sen poikaset ehtivät kuoriutua ennen kuin siepot tulevat, silloin ne eivät valtaa pesää.




OMA AIKA

On hiljaista. Rakastan näitä aamuhetkiä ja unohduksen viiveitä. En kaipaa kiirettä tai halua paeta mitään tekemiseen. Osaan olla vain. Olen kiitollinen, ettei kovaa kipua tunnu missään.

Lievää särkyä olen opetellut sietämään, ettei koko ajan tule syötyä särkylääkkeitä. Parempi tuntea hieman kipua, niin tietää olevansa elossa.

Oma aika on tässä. Jos haluaa omaa aikaa, niin kannattaa herätä aikaisin. On torstaiaamu, mutta minulla ei ole kiire mihinkään.

VIIKON SAIRAUSLOMALTA LOMAUTUKSELLE

Olen ollut vajaan vuoden lomautettuna. Sairastamani servikaalisen dystonian vuoksi en ehtinyt olla kuin viikon sairauslomalla.

Palattuani siltä sain samana päivänä tiedon lomautuksesta. Toimitusjohtaja käveli samana päivänä selkäni taakse, sanoi nimeni ja ilmoitti lomautukseni alkamispäivän.

Hän ojensi lomautusilmoituksen eteeni ja ennen kuin ehdin avata sen oli hän jo poistunut paikalta. Yli kymmenen vuotta päättyi niihin katoaviin kengän kopinoihin toistaiseksi.

Kannattaa muistaa, kun menee työelämään ja painaa lojaalisti ylitöitä hyvinä aikoina, että lopultakin kaikki voi päättyä tällä tavoin.

NÄKYMÄTTÖMÄT LANGAT

En kaipaa tippaakaan sitä minkä menetin. Olen onnellinen tästä lomautuksesta ja vapaudesta jonka sain. En ihmettele, että moni ei nykyiseen työilmapiiriin edes halua.

Miksi lähteä sellaiseen tuhoavaan ja jäytävään maailmaan, joka imee kaikki voimat ja heittää huoletta tyhjän kuoren pihalle. Miksi edes lähteä?

Olen kuullut ja lukenut, nähnyt myös niin paljon tahdottomia zombeja, jotka menevät näkymättömien lankojen kiskomina ja nytkyvät niiden tahdissa.

Luulevat, että lipaisu sinne on kokkare tänne ja onkin, mutta jälkimaku tulee ennen pitkää jokaiselle.

Olen nähnyt ja kuullut niin surkuhupaisaa nuolemista, etten halua tietääkään ja olen nähnyt ja kuullut vain vähän.

SAIRAUDET ITÄVÄT SAIRAASSA YMPÄRISTÖSSÄ

Mieluummin juoksen joen varrella ja kuuntelen lintujen laulua. Elän vähemmällä ja pärjään pienemmällä.

Suosittelen sitä jokaiselle kiltille työelämän kiusatulle suorittajalle. Hävettää niiden puolesta, joilta verta imetään tänäkin aamuna taas.

Kuinka monet sairaudet lähtevät tänäänkin sairaissa työympäristöissä itämään, kuinka moni itsemurha alkaa kiusatuissa mielissä elämään ajatuksena.

Samalla narsistiset pomot lakeijoineen pullistuvat egoiltaan kuin pyy maailmanlopun edessä.

KOTONAKIN TOIMII KUN TÖISSÄ JYRÄÄ

Hyvin heillä menee tottakai, ainakin töissä ja  taloudellisesti. Onhan myös heikompien polkeminen ja hyväksikäyttö heille palkinto.

He saavat suuren nautinnon, kun näkevät edessään matelevat nöyrät ja nöyryytetyt yt-selviytyjät. Illalla ja yöllä kaikki toimii paremmin kotonakin, kun on saanut jyrätä jonkun heikomman.

Välillä he heittävät näille zombeilleen kuin koirankeksin jollain vippaskonstilla ja sitovat näin liekansa tiukemmalle.

Liittävät osaksi systeemiä. Tiedät, että jos me kaadumme niin sinäkin kaadut. Et pääse enää irti omin avuin. Lopulta toivot vain kuolemaa, että kaikki päättyisi.

Ja kerran olit vapaa ihminen. Nautit elämästä ja pienistä onnen hetkistä. Ajattele!

PAPUKAIJAT TOISTAVAT POMOJAAN

En kaipaa niitä ilkeitä sanoja ja kolhaisuja, joita saa sietää johtajiensa kiusaamilta pomoilta. En kaipaa niitä papukaijalauseita, joita heidän suuhunsa annetaan. Valmiita sanoja toistettavaksi.

Päätöntä menoa ilman omaa tahtoa. En sitä, että toisille järjestetään paremmat oltavat ja urakat vain henkilökohtaisten suhteiden perusteella.

En kaipaa sitä, että johtajat hohottelevat kovalla äänellä keskenään huoneissaan ja tulevat sitten pitämään työväelle kylmiä lukuja hyytävällä äänellä ja jäätävällä ilmeellä.




HYVÄÄ KANNATTAA ETSIÄ

Olen saanut sitä riittävästi enkä suosittele kenellekään, paitsi sellaiselle, joka omaa persoonallisuushäiriön.

Psykopaatille ja narsistiselle luonteelle moni suomalainen työmaailma kyllä hyvin käy siltä osin, kuin olen kuullut ihmisten kokemuksiaan kertovan.

Onneksi on kuitenkin myös hyviä työpaikkoja, uskon niin ja niitä kannattaa etsiä.

VERMEET KÄSISTÄ JA PIHALLE

Huonosta, narsistien hallitsemasta työpaikasta kannattaa lähteä heti, sillä kohta se on jo myöhäistä. Terveyttä ihmiselle on annettu kuitenkin vain yksi kappale.

Komea talo, auto, moottoripyörä tai mikään muu eivät terveyttä korvaa. Neuvon narsistin johtamassa työpaikassa riutuvaa pudottamaan vermeet heti käsistään ja kävelemään samointein raikkaaseen ulkoilmaan. Kyllä luoja hulluistaan huolen pitää.

Ainoastaan sillä tavoin sairaat työympäristöt muuttuvat, kun huomataan, ettei sinne kukaan tule jos ei meno muutu.

Valitettavasti vain moni on jo sidottu tiukkaan liekaan ja imetty tyhjäksi kuoreksi. Takaovi lähestyy vääjäämättä.

IHMINEN IMETÄÄN KUOREKSI

Olen kiitollinen siitä, että sairastuin servikaaliseen dystoniaan, vaikka kärsinkin kivuista sekä jatkuvasta väännöstä niskassa.

Sairauden myötä olen tutustunut lukuisiin ihmisiin vertaistukiryhmässäni ja kuullut monta koskettavaa tarinaa.

Olen kuullut kuinka sairasta meno monilla työpaikoilla on. Ihminen imetään säälittä tyhjiin ja kun hän uupuu tai ikääntyy niin paiskataan kylmästi pellolle.

PAKENEVAT POLIITIKOT

Tähän sitten poliitikot, jotka kaiken tämän ovat päätöksillään siunanneet puhuvat työurien pidentämisestä ja samalla itse hiipivät takaovea kohti hulppea eläke takataskussaan.

Pakenevat poliitikot ovat kansakunnan häpeä. Ensin tehdään mahdolliseksi rikkaiden vaurastuminen ja köyhien riisto ja sitten lähdetään pakoon johonkin huippuvirkaan.

Kyky hävetä on kadonnut. Niitto tulevaisuudessa tulee olemaan rajua.

SAIRAS TYÖYMPÄRISTÖ RIISTÄÄ TERVEYDEN

Herkempi ihminen ei millään kestä tällaista menoa eläkeikään asti, ehkä sitä halutaankin. Vahvat jyräävät valinkauhassa ja heikot poistuvat hiljaa kuvioista, mutta kumpi lopulta siinä voittaa.

Mieluummin poistun sairaasta ympäristöstä vaikka sairauden kautta. Tiedän hyvin, että moni haluaisi poistua sairaasta työympäristöstään, mutta ei pysty.

TÄMÄN AJAN INKVISIITTORIT

Monilla on liikaa sidoksia, liikaa lainaa ja liikaa laskuja. On pakko kestää narsistisen pomon tai työkaverin kiusaamista.

On pakko sietää toisten suosimista ja pelätä yt-neuvottelujen suomaa kidutuspenkkiä. Penkkiä, jota venytetään kuin keskiajan inkvisiitiossa.

Inkvisaattorit vain ovat vaihtuneet ja vetäneet puvut päälle, mutta luonnettaan he eivät pysty piilottamaan.

Narsistinen kiusaaja ei sitä pysty koskaan tekemään. Manipuloida hän osaa ja nuoleskella kun jotain haluaa, mutta totuus paljastuu vääjäämättä.

VALITETTAVAN INHIMILLINEN TOTUUS

Tiedän, etteivät kaikki pidä tästä tekstistäni. Toisten mielestä pitäisi puhua vain myönteisistä asioista ja pyöritellä posetiivia.

Kirjoitin kuitenkin vain mielipiteeni nykymenosta. Siitä mitä olen kuullut ja lukenut. Niin moni on sairastunut sairaissa työympäristöissä eikä siitä kukaan välitä oikeasti. Tämä on valitettava totuus korulauseista ja vaalipuheista huolimatta.

NARSISTIT JYRÄÄVÄT

Katsoin hiljattain dokumentin New Yorkin pilvenpiirtäjien rakentajista. Dokkarissa kerrottiin, että jokaisen kerroksen valmistumiseen oli budjetoitu tietty määrä kuolemia ja vammautumisia.

Näin on varmaan laskettu myös tämän päivän työelämässä. Narsistit jyräävät, voivat hyvin ja pullistelevat egojaan kuin kehonrakentajat.

Heikot sortuvat tänäänkin, samoin kuin sata vuotta sitten. Ihminen ei muutu.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti