maanantai 5. toukokuuta 2014

MUISTOJEN RANTA


HYMY TULEE SISÄLLENI JA VALAISEE SYDÄMENI

Pudotan kolikon automaattiin. Pallot ovat salaperäisiä, jokaisessa sisällä yllätys. Vatsanpohjassa kipristää kun väännän varovasti kromista kahvaa. Pallo putoaa kolahtaen ja räpsähtää luukkua vasten.

Batman-merkillä varustettu sormus. Pitelen kädessäni aarretta ja vilkuilen ympärilleni kioskin vieressä. Leirintäalueella käy kuhina. On aamupäivä ja lähtijöitä virtaa ulos porteista. Kioskin tasanteella ei ole muita.

Väännän nyt loppukierroksen ja toinen pallo kolahtaa alas säiliöstä. Näin illalla erään toisen pojan tekevän niin.

Kokeilin sitä ja sain heti automaatista tuplapallot. Nyt toisessa pallossa on purukumia. Lähden teltalle tyytyväisenä.

APEA BATMAN

Leirintäalueella on sesonki ja lähes kaikki telttapaikat varattuja. Tulen meidän teltalle. Sisältä kuuluu isän ja äidin ääniä.  Kiskaisin vetoketjun auki nopealla liikkeellä. Isä pomppaa ovisuuhun ja tulee eteeni, näen äidin makoilevan kyljellään. Hän näyttää nukkuvan.

Näytän isälle sormusta ja hän ottaa sen kouraansa. Pureskelen nautinnollisesti purukumia, makea salmiakin maustama sylki täyttää kitalakeni. Isä aukaisee kouransa ja näen vääntyneen, katkenneen sormuksen hänen kädessään. Batman vaikuttaa apealta.

Isä ihmettelee voimiaan ja kaivaa lompakon esiin. Minä katselin vääntynyttä sormusta kädessäni pettyneenä. Leukani ovat pysähtyneet, pyöritän kielellä purukumia hampaitani vasten. Äiti liikahtaa hieman, mutta tuhisee unissaan. Isä ojentaa pari kolikkoa ja pyytää käymään uudelleen automaatilla.

VÄRISEN INNOSTA KUN NÄEN VENEET

Lähden teltalta pettyneenä. En käsitä kuinka sormus meni rikki isän kädessä noin vain. Nousen kioskin lavalle ja kävelen automaatille, ajattelen että mahdollisuus saada toinen batman-sormus on todella pieni.

Isän rahoilla saisin kaksi pyöräytystä ja neljä palloa. Olisi vain katsottava, ettei kioskin myyjä huomaa. Vilkaisen luukulle ja näen ikkunassa lapun.

Menen lähemmäs, olen jo oppinut lukemaan ja ymmärrän hyvin tekstin. Veneen saisi vuokrattua tunniksi niillä rahoilla, jotka isä minulle antoi. Katselen sivulleni venelaiturille. Värisen innosta kun näen veneet.

VUOKRALIPUKE

Venelaiturin molemmin puolin on kauniita veneitä rivissä. Moottoriveneitä ja purjeveneitä. Olen innoissani ja koputan luukkuun. Ostan lipukkeen ja myyjä sanoo veneen olevan vapaana. Juoksen nopeasti takaisin teltalle. Oviaukon edessä pysähdyn kantapäilleni.

En mene suoraan sisään vaan huutelen ulkoa. Nyt äiti kurkistaa vetoketjun välistä ja hymyilee. Näytän lippua ja sanon, että mennään ajelemaan moottoriveneellä tai purjehtimaan. Äiti ottaa lapun ja menee telttaan. Minä kävelen meidän farmariauton vierelle ja kihisen innosta.

MENEMME VENELAITURILLE

On kuuma heinäkuun päivä ja olen päässyt isän ja äidin mukana lomamatkalle etelään. Olemme ajaneet lapista koko edellisen päivän. Leirintäalueelle tulimme illalla. Kevyt tuulenviren heilauttelee oranssin teltan kepeillä tuettua katosta.

Isä tulee ulos vuokralappu kädessään ja vilkaisee minua hieman nolona. Puristaa hauistaan ja harmittelee eleellään arvaamattomia voimiaan. Hän kysyy missä vuokraamani vene on. Äitikin tulee kesämekossaan ulos teltasta ja minä juoksen edellä venerantaan.

PORTIT LAITURILLA

Laiturilla katselen toinen toistaan upeampia laivoja odotellessani perässäni tulevia vanhempiani. Päädyn valinnassani sinivalkoiseen purjeveneeseen. Olin aina halunnut sellaisen kyytiin. Osoitan isälle sitä ja sanon, että otetaan se nopeasti ennen kuin joku muu ehtii.

Isä näyttää verkolla varustettuja portteja ja niiden välissä roikkuvaa suurta lukkoa. Hän kysyy sainko avaimen kioskilta. Minä arvelen, että innoissani unohdin sen. Isän hymyilee ja menemme yhdessä kioskille, äiti jää laiturin viereen odottamaan.

PURJEVENE VAIHTUU JOLLAAN

Kioskin luukulla isä juttelee myyjälle ja näyttää kuittiani. Myyjä nauraa ja viittilöi rantaan päin. Siellä suurten mäntyjen katveessa on jolla, jota juuri työnnetään vesille. Kaksi isompaa poikaa asettelee virvelinsä sisään ja hyppää veteen lipuvan jollan kyytiin.

Isä tulee luokseni ja kertoo, että vuoralapullani sai käyttää tuota jollaa tunnin verran. Isä sanoo, että mennään laittamaan syötävää ja tullaan sitten soutelemaan, kun pojat ovat palanneet kalasta. Äiti odottelee venelaiturin vieressä. Katson laiturilta poistuessamme pettyneenä purjevenettä.

PELOT VYÖRYVÄT ESIIN

On pimeää ja vilkaisen kännykän kelloa. On puoli neljä yöllä, olen herännyt tunti sitten ja muistellut lapsuuteni lomamatkaa. Niskoja vääntää, annan pään kääntyä vasemmalle ja olla siinä jännityksessä. Yön pimeydessä pelot tulevat vyörymällä.

Näen niiden tulevan ja tunnen niiden nousevan. Ajattelen niitä lukuisia ihmisiä jotka tälläkin hetkellä valvovat ja kärsivät kipuja. Lähetän heille hyviä ajatuksia ja toivon rauhaisia unia. Tiedän, että on niin paljon ihmisiä, jotka usein öisin valvovat unettomina ja kivuissaan.

MAA ON LUMIVALKOINEN

Vähitellen rentoudun ja hyvän olon aalto käy lävitseni kuin tuulenvire. Hymy on jossain olemassa ja tunnen sen. Hymy tulee sisälleni ja valaisee sydämeni. Lempeä hymy ja samassa olen jo sylissä. Minun on hyvä olla, pelot painuvat takaisin kuin tummat pilvet. Nukahdan taas.

Herään seitsemän aikaan, keitän kahvit ja näen ikkunasta maan olevan valkoisen. Yöllä on satanut lumen. Laitan takkaan tulen ja yritän katsella sinitiaisen pesäpöntölle. Niitä ei näy, ovat varmaan hautomassa munia ja suojaamassa niitä kylmältä.

LAPPIIN ÄITIÄ HOITAMAAN

Ajattelen aamuyön muistoani lapsuusvuosien kesälomamatkalta. Ajattelen, että muisto tuli varmaankin mieleeni äitini vuoksi. Hän sairastaa alzheimerin tautia josta olen kertonut blogissani “Herra Alzheimer ja enkelikeinu”.

Nyt äitini sairaus on edennyt siihen vaiheeseen, ettei hän enää selviä yksin. Hänen omaishoitajana toimiva miehensä joutuu leikkaukseen ja äiti tarvitsee hoitajaa. Minun lupasin mennä Lappiin viikoksi.

PÄIVÄJUNALLA ROVANIEMELLE

Menen mieluusti sinne. Saan olla äidin kanssa nyt, kun hän vielä muistaa paljon. Näen hänen arkipäivänsä. Olemme usein muistelleet puhelimessa vanhoja aikoja, varsinkin äidin nuoruusvuosia. Nyt saan keskustella siellä kahdestaan. Olen iloinen, että pystyn lähtemään matkalle.

Sairastamani servikaalisen dystonian vuoksi en oikein pysty makaamaan selälläni joten en halunnut mennä makuuvaunussa. Huomasin netistä, että VR:llä on tarjousmatkoja todella halvalla. Löysin tarjouksista päivämatkan Helsingistä Rovaniemelle.

PERUSKALLIO OMAISHOITAJANA

Liput maksoivat vain 50 euroa yhteensä. Toivottavasti tässä ei käy kuten venevuokrauksessani lapsuuden lomamatkalla ajattelin kun sain liput kännykkääni. Menen päiväjunalla Rovaniemelle ja jatkan siitä eteenpäin bussilla tai jollain muulla. Toivon mukaan en jollalla.

Juttelin puhelimessa eilen äitini kanssa ja nauroimme, että meillä on varmaan hauskaa siellä. Sain hyviä ohjeita leikkaukseen menevältä äidin omaishoitajalta. Hän on rauhallinen, turvallinen ja jykevä mies, oikea peruskallio. Hän kertoi jo alustavasti kaiken tarvittavan, joten minun on turvallista mennä.

MUISTOJEN RANTA

Näin ne osat vaihtuvat. Elämä ei ole huvipurjehdus niin kuin lapsena haaveilin. Unelmieni venettä en saanut vaikka siinä laiturilla rikkinäinen batman-sormus taskussani siitä haaveilin.

Jollakin on jo mennyt. On vain ranta ja muistot, mutta aion nauttia myös niistä loppuun asti. Seisomme äitini kanssa muistojen rannalla ja katselemme sinne ulapalle yhdessä.




2 kommenttia: