tiistai 20. toukokuuta 2014

MUISTOJEN LENKKI

“MONTAKO JALAKAA SILLÄ OIKEIN ON?”



On pelottava hetki, kun tajuaa, että oma äiti on vain tyhjenevä kuori. Kaikki muistot katoavat, olet vieras tunkeilija ja kiusaaja, joka estät vapauden. Olet vanginvartija ja luonnettasi analysoidaan kovilla ilmauksilla. Käytössä ovat kaikki ihmisruumiin osat.

Saa kuulla ihmeellisiä tarinoita, joiden elävyyttä ja juonirikkautta dekkarikirjailijat voivat vain kadehtia. Kuulee arvion siitä, mitä aikoo tehdä ja suunnittelee. Kuulee sen värikkäinä ja hauskoina kuvauksina.

Arviot ovat lennokkaita ja luonteenpiirteesi mielenkiintoisia. Naurattaisi, ellei itkettäisi, jos sanoja olisi joku muu kuin oma äiti. Sama äiti, joka hetkeä aikaisemmin oli hellästi lähellä ja kertoi muistoja lapsuudesta.

TUTTU ÄITI PALAA

Päivän aikana äiti palaa takaisin. Alkaa puhella, halataan ja juodaan kahvit. Käydään kävelyllä hiljalleen, aurinko paistaa ja juttelemme. On rauhaisaa. Naapurit, samat jotka yöllä kävivät meillä, haravoivat lumen alta vapautunutta kellanvaaleaksi painunutta nurmea.

Haemme aamun lehden ja menemme juttelemaan heidän kanssaan. Naapurit haravoivat innokkaasti, sanomme päivää ja he vastaavat hymyillen. Yöllisestä käynnistä ei puhuta. On unohdettu jo. Puhumme ilmalämpöpumpusta joka on ilmestynyt naapurin seinälle.



TARINAA JA KÄRISTYSTÄ

Kotona laitamme jauhelihakastiketta ja perunoita salaatin kera. Puhelimet soivat ja viestit vinkuvat. Kysellään yön tapahtumista. Äiti alkaa kertoa mielenkiintoista tarinaa käynistään samanlaisessa talossa kuin tämä. Yhtymäkohdat yön tapahtumiin ovat ilmeiset. Jonkinlainen aivojen suojamekanismi varmaan.

Päivälliseksi löydämme pakasteesta valmiin käristyksen. Äiti lämmittää sen, minä keitän perunat ja teemme salaatin. Yhdessä puuhastelu on kivaa ja juttelemme samalla. Äiti on palannut kokonaan takaisin. Ihmettelee tarinaansa ja keksii siihen uusia juonteita. Kuuntelen ihaillen.

ILTALENKILLÄ

Illalla veljeni tulee, lupaa lämmittää saunan ja hoitaa äitiä. Minä pääsen lenkille. Juoksen kauniissa ilta-auringossa ja valitsen hieman eri reittejä. Poukahdan ränsistyvän teollisuushallin vierestä lumiselle ja vetiselle pururadalle.

Vilkaisen ohi juostessani autiota teollisuushallia. Vielä hyväkuntoisena se vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta. Siinä oli puusepänverstas ja olin siellä nuorena vähän aikaa töissä.

Paikkaa piti vanhempi pariskunta, joista vaimo oli kova työntekijä. Mies oli saanut hiljattain aivo-infraktin ja toipui siitä.

Hän muisteli silloin, että kirjoitti sairaalan kahviossa huvikseen vakiorivin johon osui päävoitto. En tiedä mitä heille nyt kuuluu, mutta halli on tyhjä ja ränsistymässä.



JACK NICHOLSON KYLÄSSÄ

Tulen kotiin ja veljeni on haravoimassa pihalla. Annan äidille iltalääkkeet ja hän lähtee saunaan. Palaa kuitenkin kohta. Häntä heikottaa ja äiti menee lepäämään. Minä menen auttamaan veljeäni pihalle. Lopuksi menemme saunaan ja istumme yhdessä iltaa.

Äiti kertoo kehittämäänsä tarinaa, joka alkaa muistuttaa Jack Nicholsonin tähdittämää Hohto-elokuvaa. Veljeni kuuntelee ja kyselee. Hän ymmärtää mistä on kysymys.

Annamme äidin kertoa tarinansa ja lähdemme nukkumaan. Veljeni nukkuu tänä yönä äidin vieressä ja minä pääsen nukkumaan yksin omaan huoneeseen. Kirjoittelen vielä hetken, mutta olen niin väsynyt, että nukahdan pian.

TELKÄT RYHMÄKUVASSA

Aamulla herään vasta kahdeksan aikaan täysin terveenä. Uni on taas parantanut hetkeksi dystoniani. Parantava uni.

Minun on hyvä olla. Katselen mäkeä alas lammelle. On niin kaunista, että päätän mennä rannalle aamukahville ja kuvaamaan.

Veljeni on lähdössä töihin. Hän kertoo antaneensa aamulääkkeet äidille ja sanoo menevänsä töiden päälle Rovaniemelle. Minä lähden rantaan.

Telkkäpariskuntia lentelee ympäri rantoja, niillä on pönttöjä täällä useampia. Lopulta ne kokoontuvat vastarannalle ryhmäkuvaan.



“OLIKOHAN SE LÄÄKÄRI?”

Tulen ylös ja keitän puuron. Syömme äidin kanssa ja hän lähtee lepäämään sänkyyn. Aamusta käymme kaupassa ja teemme lounaan.

Iltapäivällä,menemme sairaalaan katsomaan polvileikkauksesta toipuvaa isäpuoltani. Hän soittaa ja kertoo, että parhaassa tapauksessa pääsee huomenna kotiin.

Äidin tarina tälle päivälle on iso, vihainen ja inhoittava lääkäri, joka oli yöllä tunkenut hänelle väkisin lääkkeitä suuhun. Sormetkin olivat maistuneet kakalle.

Panen merkille, ettei äiti nyt kiroile. Hän kysyy, että olikohan se edes lääkäri. Arvelee sitten, että oli varmaan lääke-edustaja ja yritti myydä jotain.

MUISTOJEN BULEVARDI

Käymme äidin kanssa tutussa kaupassa. Täällä on mukava kauppias, joka tervehtii kaikkia asiakkaita. Parhaimmillaan hän ehtii sanoa kolmekin kertaa päivää tullessaan eri hyllyjen välissä vastaan. Löydämme hyvät salaatti- ja keittoainekset.

Kotona äiti tekee meille salaatin ja minä valmistan keiton. Juttelemme ja laitan muistojen bulevardin taustalle soimaan. Tunnelma on puuhakkaan leppoisa. Syönnin jälkeen laitamme ruokalevolle, että jaksamme iltapäivän sairaalavierailulle.

On mukavaa, kun äiti on taas läsnä. Tämän tästä hän kysyy omaishoitajamiehestään, että missä tämä on? Kerron aina että hän on jalkaleikkauksessa ja sairaalassa. Lopulta äiti karehtuu ja tokaisee, että “No kuinka monta jalakaa sillä on”?



VANHAT NAISTENMIEHET

Hän muistelee käyntejään vanhusten päivähoidossa ja sanoo, ettei mene enää sinne. Vanhat miehet, jotka kuvittelivat olevansa vielä naistenmiehiä, pyrkivät äidin kertomuksen mukaan tunkemaan viereen.

He yrittivät tulla vikittelemään koska äiti oli kävijöiden nuorimmasta päästä. Miesten puolisot olivat mustasukkaisia äidille, joten hän lopetti käynnit. En tiedä oliko tarina tosi vai äidin keksimä.

Hän on hyvä keksimään tarinoita, joissa on osa totta ja suurin osa sepitettyä. Alzheimerin tauti aiheuttaa monenlaisia oireita.

SAIRAALAVIERAILU

Iltapäivällä käymme sairaala Lapponiassa katsomassa polvileikkauksesta toipuvaa isäpuoltani. Hän on kahden hengen huoneessa ja toipunut hyvin. Sairaalahuoneessa on hiljaista. Ankeus on läsnä niin vahvasti, että mieli tekee heti lähteä pois,

Juttelemme kuitenkin puolisen tuntia ja otamme lähtiessämme mukaan sairaalan lainaamosta apuvälineitä kotihoitoa varten.

Lainakuikat ovat sairaalasta loppuneet, mutta lupaavat etsiä sellaisen huomiseksi. Kävelen läpi pihamaan vessanpöntönkorokkeen kanssa.



MUISTOJEN LENKKI

Kotona keitämme kahvit ja juomme ne leipäjuuston kera. Kahvin jälkeen käymme parin kilometrin lenkin käsi kädessä. Äiti puhua pulputtaa koko ajan. Muistelee menneitä ja tarinoi ihmisistä. Kerron ohi mennessämme muistoja, jotka hän on jo unohtanut.

Kotona äiti alkaa muistella minusta tarinaa, jonka hän kertoi eräänä iltana minulle, kun istuimme vuoteen reunalla vierekkäin.

KOLMAS MIES

Muistan sen hyvin. Koska sen tarinan ja lyhyiden unien jälkeen äiti katosi pitkäksi aikaa, tilalle tuli syyttelevä ja kiroileva herra alzheimer.

Nyt äiti kertoo taas saman tarinan ja kyselee, että minnehän minä meninkään. Sanon, että tässähän minä olen. Hän pohtii, että no kuka se kolmas mies sitten oli, joka nyt on hävinnyt.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti