torstai 15. toukokuuta 2014

AAMUYÖN AJATUKSIA

DYSTONIAN OIREET TUNTUVAT MYÖS OLKAVARRESSA

Hätkähdän hereille, on pimeä ja näen vielä unen rippeitä silmissäni. Uni on kiteytynyt valokuvaksi, joka murenee hiljalleen.

Kuvassa on nainen, jonka kasvoilla on surullinen ilme ja kädessä lusikka. Hän on ehkä juonut kahvia ja katselee kuvasta mietteliäästi.

Hänellä on jotain vihreänvalkoista yllään. Kuvassa on jotain tuttua, mutta vähitellen se katoaa, jää vain hiven muistoa ajatusten reunalle.

Katson telakassa latautuvaa kännykkää. On vasta kolme aamuyöllä, mutta tunnen, ettei uni enää tule. Niskat vääntyvät vasemmalle ja alan tuntemaan särkyä. Unen rennossa tilassa dystonian oireetkin nukkuvat, mutta nyt ne ovat heränneet. En pysty makoilemaan ilman jännitettä rennosti.

Annan ajatusten matkata vapaasti. Tiedän, että moni muukin sairasteleva valvoo, joten minulle on jossain aina kohtalotovereita, jotka uni on unohtanut.

En kapinoi vastaan. On mukava olla hereillä aamuvarhain. Ulkoa kuuluu jo tinttien yksitoikkoinen tiittaus. Ne eivät ole varsinaisia laulutaitureita, mutta muuten kivoja seurattavia.

SINITIAISEN PESÄN RAKENTELUA

Olen katsellut kevään aikana sinitiaisten pesän valmistelua. Tein pesäpöntön viime syksynä ja vein sellaiseen paikkaan, että lintujen puuhia voi seurata ikkunasta.

Sinitiainen valitsi jo huhtikuussa sen pesäkseen. Oli hauskaa seurata linnun puuhia ja kuvata sitä. Hieman pelkäsin, että kirjosieppo ehtii tulla ennen kuin sinitiaisen poikaset kuoriutuvat.

Olen nähnyt useina keväinä kirjosiepon valtaavan tintin pesän itselleen. Kirjosieppo tulee vain ja rakentaa pesänsä tintin munien päälle.

Ainoastaan silloin jos poikaset ovat kuoriutuneet jättää yhden kertosäkeen laulutaituri pesän rauhaan.

PIKKUVARPUSEN PALOTARKASTUS

Tänä keväänä on kuitenkin näyttänyt siltä, että sinitiainen saa rauhassa kasvattaa poikasensa pihan iloksi ja syksyn muuttomatkalle.

Säikähdin tosin eräänä aamupäivänä kun näin ruskean baskeripään pöntön katolla. Katsoin tarkemmin kipparin ottein katolla pönöttävää lintua ja näin täpälän sen poskessa.

Pikkuvarpunen oli saapunut tarkistamaan pesää. Ammattilaisen ottein, kuin palotarkastaja se hypähti oksalle ja pää kenossa katseli punaista pönttöä.

Oksalta se hypähti sisääntulon tikulle ja kurkisti sisään. Kuikittuaan aikansa se noin vain kutsumatta tai kutsuttuna pujahti sisään.

Ajattelin, että siellä täytyi olla sinitiainen jo hautomassa, joten ehkä kyseessä oli yritys vallata pesä.

SINIMYSSYN ILOINEN ILMESTYMINEN

Huolestuneena katselin tilannetta kamera valmiina kädessäni. Tovin kuluttua pikkuvarpunen pujahti ulos, lennähti oksalle ja kävi lennolla kauempana.

Muutaman kerran se teki saman, palasi takaisin ja käväisi pöntön sisällä. Lopulta se poistui kuitenkin paikalta.

Olin hieman huolissani. Ajattelin, että voisiko sinitiainen olla hylännyt pesän. Iloinen yllätys oli kun tiaisen sininen myssy ilmestyi näkyviin pöntön reiästä ja terhakka tintti lennähti orrelle.

Alkoi kova touhuilu pöntön ympärillä ja oksilla. Sinitiainen tuntuu olevan sinnikäs pesän puolustaja ainakin pikkuvarpusta vastaan.

Innokas touhuilu on jatkunut ja näyttää siltä, että sinitiaisen pesintä onnistuu. Poikasten täytyy kuoriutua laskujeni mukaan kohtapuoliin, elleivät ole jo kuoriutuneet. Kirjosieppoa ei ole näkynyt vieläkään.




KIPU ON SIIRTYNYT MYÖS OLKAPÄÄHÄN

Neljän aikaan nousen ylös ja keitän vahvat uittokahvit. Höystän ne reilulla annoksella kookosrasvaa ja avaan verhoja.

Pesäpöntöllä on vielä hiljaista, joku isompi lintu lentää pihan yli. On hämärä ja harmaa aamu, mutta lintujen tiittaus tuo saapuvan kesän jo mieleen.

Istahdan kahville ja avaan tablettini. Niskojen särky on siirtynyt olkapäätä kohti. Nykyisin on alkanut särkeä myös vasenta kylkipuolta ja minua hieman huolettaa servikaalisen dystoniani leviäminen skolioosiksi.

BOTULIININ VAIKUTUS HEIKKENEE

Kipu saattaa johtua myös ahkerasta liikunnasta. Käyn lenkillä neljä viisi kertaa viikossa ja myös rullaluistelemassa sauvojen kanssa.

Sauvojen käyttö on voinut aiheuttaa olkapäähän rasitusta ja siitä kipua sekä liikettä jänteissä.

Botuliinipiikkiin, jolla dystonisia lihaksia hoidetaan on nyt kuukauden verran aikaa, joten kivut voivat myös johtua vähitellen hiipuvasta lääkkeen vaikutuksesta.

PISTOSAIKA JA TUNTIEN PUHELINJONOT

Minua hieman huolettaa se, ettei Lohjan sairaalan neurologiselta polilta ole tullut vielä kutsua kesäkuun pistoksiin. Aikaisemmin se on tullut jo hyvissä ajoin etukäteen.

Olen vertaistukiryhmässä kuullut, että moni on joutunut itse soittelemaan aikoja, kun ne aikaisemmin ovat tulleet automaattisesti.

Jonot ovat pitkiä ja liian myöhään soittava voi joutua odottamaan pari kuukautta hoitoaan. Odottaminen pahenevien vääntöjen ja kipujen kanssa on rankkaa.

Sairaaloiden puhelinjonotkin ovat joskus tuntien mittaisia. Päätän soittaa tänään sinne jos kutsua ei tule postissa.



REKISTERIKILPI LENKKIPOLULLA

Olin eilen lenkillä joella. Juoksin Porintien laitaa ja siitä tarkkana suojatielle. Tie siinä vie keskustasta teollisuuskylään ja autot kaahaavat välillä kovalla ylinopeudella paloaseman ohi.

Ihme, ettei kukaan ole vielä jäänyt suojatiellä auton alle, sen verran röyhkeästi jotkut kaahaavat. Siihen kohtaan pitäisi ehdottomasti saada hidastusvalli, joka hillitsisi selkeästi myös ylinopeuksia.

Juoksen kohti jokilaaksoa ja huomaan auton rekisterikilven pitkää kantoa vasten nojallaan. Ihmettelen mistä ehjä kilpi on siihen pudonnut ja mieleen tulee lähinnä, että joku on kaahaillut jokivarren pyöräteillä.

JOKEEN ON ISTUTETTU KALOJA

Mustarastas hypähtää polulle ja kohta toinen viereen. Pesintä varmaan niilläkin menossa. Otan kameran esiin, mutta rastaat eivät halua kuvia tänäänkään.

Jatkan juoksua ja kuuntelen huikeaa lintukonserttia. Joella on siellä täällä kalastajia.

Arvelen, että virtaan on laskettu hiljattain kaloja, niin innokkaasti perhoja on vispattu rannoilla viime aikoina.

Muistan syystalvella joella näkemäni miehen, joka kertoi, että tiedot istutuksista löytää aina netistä paikkoja myöden.

PULLEAMAHAINEN KIRJOLOHI

Näenkin kohta pari kalastajaa ja toisen kädessä notkuvan pitkän perhovavan. Keskellä virtaa käy loiske ja pysähdyn katsomaan.

Kiloiselta vaikuttava kirjolohi näyttää istutuskalalta ja tulee aika helposti rantaa kohti.

Kahluusaappaat jalassa virrassa kulkeva kalastaja perääntyy rannalle ja vedessä pyörähtelevä pullea  kala liukuu rannalle nätisti.

Jatkan matkaa ja pysähdyn jokisuistossa kosken alapuolella ottamaan kuvia. On pilvipouta ja lämmin.

Kävely ja kuvaaminen joella on lepuuttanut jalkojani ja juoksu maistuu taas kun lähden nousemaan soratietä ylös kaatopaikan mäkeä.

LAPIN MATKALLE LOPPUVIIKOSTA

Tällä viikolla olen lähdössä junalla Lappiin hoitamaan viikon ajaksi alzheimerin tautia sairastavaa äitiäni.

Ostin netistä liput päiväjunaan Rovaniemelle ja menopaluu tuli maksamaan vain viisikymmentä euroa. Varasin paikat ikkunan vierestä sillä tavoin, että pääni, joka vääntyy vasemmalle kääntyisi katsomaan ikkunasta ulos.

Paikka olisi näin niskajännityksen kannalta minulle helpompi. Oikealle puolelle joudun katsomaan sillä tavoin, että käännän päätäni väkisin ja se on pidemmän päälle rasittavaa.




KESKITTYMINEN AKTIVOI DYSTONIAN

Päiväjunan otin siitä syystä, etten oikein hyvin pysty makaamaan lepotilassa. Niskojen jännite on niin voimakas ja tilanteen outous voisi lisätä sitä.

Päiväjunassa istuminen tuntui luontevammalta ratkaisulta. Istuminen on minulle helpoin tapa matkustaa jos ei tarvitse keskittyä mihinkään.

Kaikki keskittynyt tekeminen aktivoi dystonian, mutta rento puuhastelu tai istuminen ei sitä tee.

ÄITINI ALZHEIMER

Odotan tuota matkaa, sillä en ole nähnyt äitiäni viime kesän jälkeen. Hänen alzheimerin tautinsa on edennyt hiljalleen, mutta muisti toimii vielä suhteellisen hyvin.

Puhelimessa keskusteluista äidin kanssa on saanut sen vaikutelman, että sairaus on vielä halinnassa, kaikesta voi keskustella ja muistella.

Nyt näen tilanteen arkipäivässä ja odotan keskusteluja äidin kanssa jo innolla.

TUULI ULVOO ULKONA

Tuuli ulvoo ulkona ja aamu on valjennut. Linnut pitävät aamukonserttiaan. Kello on puoli kuusi ja päivä on lähdössä käyntiin.

Minä lähden ehkä tänään iltapäivällä auttamaan kaveriani halkojen teossa tai sitten päivällä lenkille joelle.




1 kommentti:

  1. Monet sinun luontoaiheiset juttusi ovat kovasti kiinnostaneet minua, koska luonto on minullekin läheinen. Kevät on valtavien luonnonvoimien aikaa. Kasveista ikäänkuin pursuaa lisää kasvua, ja eläinmaailmassa tapahtuu paljon ja nopeasti.

    Meidän tontilla on seitsemän linnunpönttöä pikkulinnuille. Ne ovat jo vanhoja, ja joudun joka kevät kunnostamaan niitä. Esimerkiksi tikka hakkaa usein suuaukon isommaksi munien ja poikasten toivossa. Niissä ei ole peltisuojuksia suuaukon ympärillä. Pyysin jonakin vuonna miestäni sahaamaan filmivanerista kasan lätkiä, joihin kaivettiin uusi suuaukko. Silloin löytyi vain 30 millimetrin pora, joten kai enimmät pöntöt ovat nyt suuaukoltaan semmoista "sinitintin kokoa". Kirjosieppokin mahtuu semmoisesta reiästä, vaikkakin vähän keinottelemalla. Talitinttejä en ole koskaan pöntöissäni nähnyt, vaikka jossakin on isompi reikä. Joskus joudun uusimaan lahonneita kattoja tai paikkaamaan sivuja tikan tihutöiden vuoksi. Pöntöt eivät siis ole sellaisia hienoja uudisrakennuksia, kuin harzulla on.

    On neuvottu, että pitäisi laittaa kirjosiepolle pönttöjä myöhemmin kuin tinteille. Kun niillä on vapaa pönttö vallattavana, niin ne jättäisivät sinitinttien pöntöt rauhaan. Meillä on yksi pönttö laitettu myöhemmin, en tiedä, onko se kelvannut kirjosiepolle.

    Siepot tulivat jo useita päiviä sitten, joskus näin taisteluja niiden ja tinttien välillä. Nyt näyttää siltä, että kirjosieppo on vallannut meidän keittiön ikkunasta näkyvän pöntön. Tosin en ole varma, että onko siinä ollut sinitintti hautomassa. Tintit hävisivät jonkin aikaa sitten täältä tontilta - todennäköisesti pönttöihin hautomaan.

    Yhdessä pöntössä on ollut ainakin muina vuosina kuusitiainen. Se lienee nykin siellä, mutta varmaa tietoa ei ole. Sitten, kun ruokinta-aika alkaa, tietää paremmin tilanteen.

    Ei-toivottuja lintuja ovat räkätit. Tänään tutkailin kriikunapuuhun ympättyjä luumunoksia. Rastaat pitivät lähellä kovasti meteliä. Ajattelin, että minä oli häirikkö niiden reviirillä. Varsinkin poikasten pesästä lähdön aikaan räkätit ovat levottomia. Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää. Ylhäältä männystä tipahti melkein päähäni linnunpesä. Räkätit ajoivat laumana takaa varista, joka oli ilmeisesti ollut muna- tai poikasrosvona räkätin pesällä. Täytyy tunnustaa, että mielessäni ajattelin olevani variksen teosta tyytyväinen. Yksi rastaspopoikue vähemmän on kesällä marjojeni kimpussa. Tämä on olemassaolon taistelua. Sitä taistelua käydään lajien sisällä mutta myös lajien välillä (mm. varisten ja räkättien).

    Mökillä valkoposkihanhet rupesivt aina taloksi pihallemme, kun emme olleet siellä viikolla. Olisivathan ne muuten ihan mukavan näköisiä lintuja, mutta kun piha ja ranta olvat niiden jäljiltä kuin lannan kaatopaikka! Viritimme toissa viikonloppuna rantaan aitaverkon, jotta se estäisi hanhia nousemasta vedestä pihallemme. Aajttelin kuitenkin, että osaavathan hanhet lentää... Eivät hanhet olleet siellä kuitenkaan enää käyneet likaamassa paikkoja.

    Joku oli meille aikaisemmin neuvonut, että kaksi vaakasuoraa narua viritettynä keppien avulla rantaan hanhien "korkeudelle" estäisi hanhien nousua maalle. Nimittäin loppukesällä, kun hanhilla on poikaset, ne tulevat mielellään syömään makoisaa ruohoa hoidetuille pihoille. Poikaset pääsevät lankojen välistä mutta emot eivät. Silloin ehkä emot eivät päästäisi poikasia sinne yksin, koska eivät itse pääse sinne valvomaan niitä.

    Toivotan Sinulle, harzu, onnellista ja antoisaa matkaa pohjoiseen. Ehkä saamme sitten tietoa siitä, millä mallilla kevät on siellä, ja katsella kuvia sieltä...
    välläys

    VastaaPoista