tiistai 1. huhtikuuta 2014

SAMMALPEITE

PYYKKITELINE VEI MINUT LOHJAN SAIRAALAAN

Kiskon tukkeja pulkassa läpi rämeikön. Lunta ei enää ole kuin jäisiä läimäreitä, mutta sammal on hyvä pohja vankalle ahkiolle. Tuntuu hyvältä runtata läpi kuusikon. Oksat piiskaavat kasvoja ja voimat loppuvat, mutta kun kaatuu eteenpäin ja pitää kiinni narusta matka jatkuu.

Tukkipino on edessä ja siihen pöllien nosto. Keskityn jokaiseen nostoon jännittämällä vatsalihakset.

Aiheutin itselleni vuosia sitten kivuliaan välilevynpullistuman nostamalla kylmiltään kiviä pihassa. Toipumiseen meni koko kesä ja kivut olivat sietämättömät.

KOTIPIHAN “STONEHENGE”

Kaikki alkoi pyykkitelineen siirrosta ja päättyi kahteen magneettikuvaukseen, leikkauksen harkintaan ja fysioterapeutin pöydälle. Pyykkiteline oli istutettu pään kokoisten kivien avulla ja valettu sementtiin saavin sisälle.

Kaivoin eräänä kauniina loppukevään aamuna tuon “stonehengen” ylös ja ihmettelin ihmisen kykyä tehdä kaikki asiat omalla tavallaan. Pyykkitelineessä olisi mielestäni tuollaisella junttauksella voinut kuivatella rykmentin varusmiehiä, niin hyvin se oli perustettu.

“NOSTA POIKA, NOSTA”

Minä tietysti olin alkavan kesän kynnyksellä kuin “Anttila keväthuumauksessa” . Kiskoin kiviä köyryssä kuin käpyjä viskoen. Kivet vain suurenivat ja köyry taipui. Sivuliike oli katastrofin alku. Välilevy luiskahtaa siinä helposti. Sementtisaavin halusin telineen mukana, että “istuttaisin” sen uuteen paikkaan.

Olisi ollut viisaampaa katkaista teline ja jättää ohjuksen laukaisualustaksi sopiva saavi sinne maaemon syliin. Mutta sisu tuli siihen ja sanoi, että “nosta poika nosta”. Ja minä nostin. Nostin niin kuin miehet. Nostin niin kovaa, että alkukesän konttasin.

SE PYÖRII VIELÄKIN

Sain saavin jollain ilveellä ylös pyykkitelineen mukana ja siirrettyä uuteen paikkaan. Siinä se pyörii vieläkin. Ja varmasti tulee pyörimään yhtä kauan kuin maapallo akselinsa ympäri.

Minä ehdin vielä peitellä vanhan paikan,  kääntää perunapellon ja laatoittaa pation. Sitten olin kypsä ja menin saunan kautta nukkumaan. Aamu oli ihmeellinen.




NELIVETO OLOHUONEESSA

Evoluutio oli kohdallani muuttanut suuntaa. Viisaat kertovat, että ihminen on aikoinaan asunut puussa ja kulkenut maata pitkin neljällä raajalla. Minä olin palaamassa takaisin ihmiskunnan juurille. Nelinkontin.

Konttasin olohuoneeseen ja tuska oli hirveä. Kivun sietämättömyyteen sain työterveyslääkäriltä kolmiolääkkeitä. Söin niitä ja sivuvaikutuksena virtsaaminen loppui. En vain pystynyt siihen.

TAKSILAPPU TASKUUN JA AUTOON

Menin jotenkin keplotellen autolle ja pääsin työterveyslääkärilleni. Hän on lempeä ja empaattinen luonne, mutta nyt hän kävi vakavaksi.

Hän oli sitä mieltä, että tässä on halvauksen vaara ja lähetti minut taksilapun kanssa Lohjan sairaalaan. Tungin taksilapun taskuuni ja könkkäsin autoon. Ajoin Lohjalle.

SUUREN SAIRAALAN PIENI POTILAS

Armeijan johtavana upseerina ja suurimpana herrana pidetään korpraalia. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tuota valtikkaa hoitelee päivystävä lääkäri vastaanottovirkailijansa kanssa.

Kohtasin tuon kaksikon silloin kesäillan viileydessä Lohjan sairaalassa. Ymmärsin, että kaikki muu on suurta, vain potilas on pieni.

HUUTAMALLA SISÄÄN

Könkkäsin odotushuoneeseen ja ostin automaatista pullon limonadia. Korkkasin juoman ja kurlutin janooni kunnon annoksen. En huomannut takki heiluen viereeni ilmestynyttä lääkäriä.

Hän karjaisi nimeni korvani juuressa ja limonadi teki väärän valinnan. Hädissään se tunkeutui henkitorveeni ja pärskähti ulos.

Vilkaisin viereeni ja näin lähes varpaillaan seisovan lääkärin. Katsoin ympärilleni tyhjään odotushuoneeseen ja ajattelin, että ilmeisesti täällä on tapana “huutaa” potilaat sisään.

TYÖTERVEYSLÄÄKÄRI PYÖRITTI SILMIÄÄN

Lääkärin vastaanotolla sain täysin selkeän kuvan siitä, että lääkäri uskoi minun olevan vain hakemassa ylimääräistä lomaa. Hän piti magneettikuvausta turhana ja työterveyslääkärin kehoitusta magneettikuvaukseen ylimitoitettuna.

Hän sanoi suoraan, että täytyyhän yksityissairaaloiden saada kalliit laitteet käyttöön. Myöhemmin kun kerroin työterveyslääkärilleni tuon kommentin hän kysyi päivystävän lääkärin nimen ja pyöritteli silmiään epäuskoisena.

KATETROINTI HIRVITTI

Päivystävä lääkäri antoi minulle lähetteen röntgeniin ja katetrointiin, koska virtsani ei tullut normaalisti ulos. Menin odottamaan takaisin saliin.

Katetrointi hirvitti minua aika tavalla, mutta se sujui yllättävän hyvin. Ammattitaitoinen hoitaja suoritti sen jutellen samalla kanssani leppoisasti. Röntgenin jälkeen könköttelin kotiin.




LEIKKAUS NÄYTTI VARMALTA

Kävin työterveyslääkärin lähetteellä Töölössä yksityisen sairaalan magneettikuvauksissa omilla rahoillani. Kuvauksissa löytyi suuri roikkuva prolapsi.

Työterveyslääkärini oli sitä mieltä, ettei hän ollut aikaisemmin nähnyt yhtä pahaa pullistumaa ja oli varma leikkauksesta. Ortopedi oli kuitenkin sitä mieltä, että hoidetaan asia fysioterapialla.

KAHDEN RESEPTIN KOLMIOLÄÄKKEET

Hän kertoi, että vain viisi prosenttia välilevynpullistumista leikataan nykyisin. Pitkällä aikavälillä paraneminen on kuulemma samaa tasoa sekä leikkauksessa, että fysikaalisessa hoidossa. Sain lääkäreiltä kahdet kolmiolääkkeet ja otin kipuihini molempia reseptien mukaan.

Kysyin työterveyslääkäriltäni vielä varmistuksena puhelimessa, että onko nämä molemmat todella otettava? Hän tuumasi, että voithan sinä ottaa, mutta hän ei takaa, että heräät aamulla.

KUNTOILUNI ALKOI SIITÄ

Yllättäen myös Lohjan sairaalasta tuli sitten kutsu magneettikuvauksiin ja tutkimuksiin. Kävin myös vielä kerran siellä katetroinnissa. Tutkimuksissa todettiin sama kuin yksityispuolen magneettikuvissa.

Olin kyllä onnellinen, että en joutunut selkäleikkaukseen. Fysikaalisessa hoidossa kävin kymmenen kertaa ja sain ohjeet jatkaa kuntoilua kotona. Siitä lähtien olen lenkkeillyt ja kuntoillut monipuolisesti.

SELKÄ PARANI

Mietin tukkilastia rämeikön läpi kiskoessani tuota episodia selkäni kanssa. Mietin kuinka lähellä oli elämän mittainen kipukierre. Olin lukenut netistä näistä julkisen puolen selkäleikkauksista ja hirvittävistä kipulääkekierteistä.

Olin kiitollinen sille ammattitaitoiselle ortopedille, joka myöhemmin antoi minulle autonpenkin säätöohjeita kervikaalisen dystonian oireisiin. Sillä hetkellä hän oli pelastava huippuammattilainen.

NOSTOON TULEE KESKITTYÄ

Selvisin siitä välilevynpullistumasta ja löysin kuntoilun, erityisesti juoksun. Selkävaivoja minulla ei varsinaisesti sen jälkeen ole ollut. Kuntoilu on pitänyt selkälihakset kunnossa.

Opin myös, että jokaiseen nostoon tulee keskittyä. Vaarallisin nostaminen on kylmiltään tempaisu ja sivuliike, siinä on moni välilevy luiskahtanut.

HALKOJEN HAKKAAMISTA EDESSÄ

Kyyhkynen kujertaa matalaa bassoaan jossain metsän takana. Kaverini kertoo niiden tulleen hiljattain. Kysyn onko pöllöjen pesintä jo käynnissä. Hän kertoo, että täydessä vauhdissa ja kohta varmaan jo munat on pesässä.

Kiskomme viimeiset pöllit metsäpolun viereen. Siitä ne on hyvä hakea mönkijällä halottavaksi lanssille. Pian pääsen mukaan hommaan, josta nautin kaikkein eniten.

Halkojen hakkaaminen on mielestäni eräs hienoimpia lajeja. Kunto nousee ja samalla tekee hyödyllistä työtä. Voi jutella töitä tehdessä ja seurata luonnon tapahtumia. Niskat ja hartiat saavat halkoessa hyvää liikettä ja vahvistuvat.

SAMMALPEITTEISET JUURAKOT

Lähdemme metsästä vähän ennen seitsemää. Aurinko on vielä selvästi taivaanrannan yläpuolella. Olemme siirtyneet kesäaikaan ja päivä on pidentynyt tunnilla.

Viereisen suojelumetsän kaatuneiden kuusien juurakot ovat sammalpeitteiden alla kuin vanhukset levossa.

AJATUS VIRTAA SISÄÄNI

Ilta-aurinko sivelee niitä hellästi ja siivilöityy ikikuusikosta kuin enkelin siipi herkän vihreille sammalpeitteille.

Hiivin kuin varoen siihen viereen, otan pari kuvaa ja seison hetken hiljaa. Annan ajatusten virrata sisääni ja lataudun kuin voimalassa.
¨


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti