tiistai 15. huhtikuuta 2014

RIKKINÄISET SANAT

HÄN NOJASI VAATEREKKIIN JA KERTOI TARINAANSA

Sanat karttavat minua. Vilkuilevat taakseen ja ottavat etäisyyttä. Annan niiden mennä. Tiedän, että niille on annettava aikaa. On odotettava niiden hetkeä.

Sanat ovat säikkyjä. Niitä on häiritty ja kohdeltu kaltoin. En liiku nopeasti, enkä yritä mitään väkisin.

Annan sanojen rauhoittua ja löytää rytminsä. Asettua omille paikoilleen.

Olet tässä. Kartta on laaja, mutta tarkka. Lähtöpiste on selkeä, mutta matka arvoitus. Sanat eivät kerro enempää. Supisevat keskenään. Viimein ymmärrän, että ne puhuvat minusta.

RUJOT SANAT

Sanat haluavat kertoa jotain, mutta niiden on vaikeaa kuvailla asiat riittävän yksinkertaisesti. Niin selkeästi, että minäkin ymmärtäisin. Sanoja on käytetty väärin.

Niitä on helppo käyttää, koska ne ovat niin lempeitä. Tiedän, että on valittava yksinkertaiset ja ystävälliset sanat, muuten tulee vaikeuksia.

RIKKINÄISET SANAT

Vaikeat sanat on jätettävä viisaammille. Minulle kelpaavat myös rujot sanat. Rikkinäiset sanat ja väärinymmärretyt sanat. Arvostan niitä eniten.

Sanoja, jotka lähtivät kertomaan kaunista tarinaa, mutta menivät rikki matkalla. Kaunis tarina meni pilalle. Sanat eivät kestäneet sitä ja murenivat.

RIKKINÄISTEN SANOJEN SANOMA

Kuka korjaisi rikkinäiset sanat. Kuka tekisi niistä tarinan, ehyen tarinan. Sanat katsovat minua luottavaisina.

Ymmärrän, että minun on se tehtävä. Minun on koottava rikkinäiset sanat ja rakennettava niistä se tarina, joka meni pilalle.

VÄÄNTYNEET KIRJAIMET

Aloitan kuuntelemalla rikkinäisiä sanoja. Huomaan, että ehjät sanat on kaikki menneet muualle. Minulle on jäänyt vain vääntyneitä, kolhiintuneita sanoja.

Sanoja, joista on paloja pois. Vääntyneitä kirjaimia ja iskujen murskaamia osia. Minua säälittää kovin, mutta sanat eivät alistu.

RISKI ON OTETTAVA

Rikkinäiset sanat ovat sisukkaita. Ne alkavat tulla yksi toisensa jälkeen. Ne katselevat minua luottaen ja valavat uskoa sydämeeni.

En voi vastustaa niitä. On rikkinäisten sanojen vuoro. Jonkun on käytettävä myös rikkinäisiä sanoja. Käytettävä, vaikka riski väärinymmärryksestä on suuri.

NÄKYMÄTÖN MIES

Hän nojaa kirpputorin tiskin vieressä vaaterekkiin. Hänen asentonsa muistuttaa linttaan painettua kirjainta.

Jotain hänessä on mennyt rikki sisältä ja päältä. Sitä ei voi olla huomaamatta jos huomaa hänet. Useimmat eivät huomaa. Kävelevät ohi, katselevat ja ostavat, menevät menojaan.

TARINAN PÄÄHENKILÖ

Hän nojaa siihen rekkiin ja tuijottaa minua. Lopulta sanon jotain ja hän asettaa löytämänsä housut tiskille.

Vaivalloisesti hän kaivaa lompakon taskustaan ja maksaa. Hän alkaa jutella ja minä kuuntelen. On aikaa kuunnella.

Aina on aikaa kuunnella ihmistä. Hänestä tulee päähenkilö. Toiset asiakkaat tulevat ja menevät, minä kuuntelen hänen tarinaansa.

MAAHAN LYÖTY

Hän kertoo kuinka elämä rikkoo, ruhjoo ja ravistelee ihmistä kuin omenapuuta, pudottelee elämänhalun kuin hedelmät puusta. Kuuntelen hänen tarinaansa.

Vaikeasti se tulee suusta, sanat ovat niin rikki. Hänet on niin usein lyöty maahan. On nojattava vaaterekkiin linkussa, että voisi seisoa.

HEIKKOA SAA LYÖDÄ

On otettava tukea, että jaksaisi kertoa. Itsesääli puuttuu, mutta tarina synnyttää sääliä. Elämä ei ole reilua.

Heikkoa saa lyödä lähes lain voimalla. Eikä rikkaalla ole pelkoa vastuusta, kunhan korttinsa taitavasti pelaa.

RANKKA LAPSUUS

Hänellä oli jo lapsesta lähtien vamma, joka vaikeutti elämää. Äiti kuoli hänen ollessaan nuori ja hän jäi alkoholisoituvan isän huollettavaksi.

Isänsä mukana hän kulki ja erään kerran sattui väärän miehen kanssa baarissa sanailleeksi. Töksäytti äreään paikkaan ja hakattiin henkihieveriin baarin vessassa.

Sieltä hän vielä tuli kotiin, mutta ruhjominen jätti vammat. Isä häneltä puukotettiin matkalla kotiin humalapäissään taksissa.

LEMPEÄ KATSE

Tarina kuulostaa niin rankalta, että olemme kauan hiljaa. Kuuntelen monotonista kerrontaa, josta puuttuu kaikki itsetehostus. Hän vain kertoo.

Uskon hänen tarinansa, niin rujo ja lyöty olemus hänellä on. Lempeys on silmissä. Katseessa, joka on kuin ystävällisellä koiralla, luottavaisen lämmin katse.

Katse, joka sanoo, että sinä et kiusaa minua, tiedän sen.

VALITTAJIA RIITTÄÄ

Välillä käy asiakkaita, jotka kiukuttelevat hinnoista, kuinka kirpputorilla voi olla niin kallista.

Ilmaiseksi saatua tavaraa myydään rosvohinnoilla. Joku tuo vanhat farkkunsa ja väittää ostaneensa ne täältä, vaatii rahat takaisin vaikka kuitti on hukassa. Ainakin vaihtaa pitäisi.

KÄDET REPEYTYIVÄT PELLOLLA

Ystäväni nojaa vaaterekkiin kuin rujo mallinukke ja jatkaa tarinaansa. Hän kertoo onnettomuudesta, joka lähes repi kädet irti.

Onnettomuus sattui peltotöissä jonkinlaisen koneen äärellä touhutessa. Lääkärit saivat kädet pelastettua, mutta kunnolla ne eivät toimi.

Hän lähtee housut kainalossa, kerrottuaan tarinansa ja sanoo käyvänsä täällä päivittäin.

OUDOT REITIT

Hän käy kirpputorilla joka päivä ja nojaa samaan vaaterekkiin. Ystävystymme ja käyn hänen luonaan kylässä.

Pienessä kodissaan hän pystyy elämään omaa elämäänsä ja hätärannekkeella kutsumaan apua tarvittaessa.

Hän käy myös kotonani ja kertoo lisää elämästään. Ajattelen usein, että elämä kuljettaa outoja reittejä enkä ainakaan minä osaa sanoa niiden merkitystä.

KAIKKEA EI VOI SELITTÄÄ

En kuulu niihin, jotka näkevät kaikessa hyvää. Mielestäni pahaa sattuu väärille ihmisille liian usein.

Ihmiset, jotka selittävät kaikella olevan tarkoituksen eivät ehkä ole kokeneet riittävän kovia kolhuja.

Kaikkea ei voi selittää elämässä, sen olen oppinut ja pelkään ihmisiä, jotka yrittävät.

HÄNET ON HAKATTU VERILLE

Eräänä päivänä ystäväni tulee ovelleni verisenä, siteissä ja hakattuna. Hätäännyn ja kutsun hänet sisälle. Tutulla monotonisella äänellä hän kertoo mitä on tapahtunut ja kuuntelen järkyttyneenä.

Hän kertoo tulleensa kotinsa lähelle ja nähneensä nuoria viereisen koulun ovensuussa. Hän näkee nuorten riehuvan vähän sopimattomasti ja komentaa kovalla äänellään.




KAVEREILLE PITI NÄYTTÄÄ

Hän on sairas mies, eikä aina ymmärrä, ettei huutelu varsinkaan uhoileville nuorille miehille ole viisasta.

Ei varsinkaan kun taustalla on usein voimaa uhoavaa näyttämisen halua. Eräs nuorista miehistä olikin suuttunut huutelusta ja hakannut vammaisen ystäväni verille.

Oli halunnut näyttää kavereilleen, että hänelle ei huudella. Vammaisen hakkaaminen oli hänelle näyttö kovuudesta, jolla ansaitsi kavereiden arvon ja kunnioituksen.

TEKIJÄÄ EI SAATU VASTUUSEEN

Kysyin ystävältäni oliko hän käynyt poliisille tekemässä ilmoituksen pahoinpitelystä. Hän kertoi käyneensä ja poliisit olivat epäilleet hakkaajan olleen eräs paikallinen juoppo.

En tiedä oliko hän osannut kertoa tapausta oikein, mutta hakkaajaa ei saatu koskaan vastuuseen. Jälkeenpäin minua harmitti, etten lähtenyt hänen kanssaan uudelleen poliisiasemalle kertomaan tapausta.

LUULIN ASIAN OLEVAN HOIDOSSA

Sillä kertaa se ei vain tullut mieleeni. Luulin asian olevan hoidossa koska hän oli itse käynyt ilmoittamassa sen.

Ajattelin jälkeenpäin, että ehkä häntä vammaisuuden takia ei poliisikaan ottanut riittävän vakavasti. Toivon kuitenkin, ettei niin ollut.

TYHJÄ PAIKKA

Lopetettuani kirpputorin hoitamisen kävin siellä joskus myöhemmin. Näin jo sisälle tullessani, että tuttu paikka vaaterekin vieressä oli tyhjä.

Kysyin oliko ystävääni näkynyt ja sain vastauksen, että käyhän se aina välillä tässä. Ovi avautui samalla ja ystäväni astui liikkeeseen.

KASSAKONE KILISI

Hän tuli siihen tutulle paikalleen, mutta nopeasti hänet ohjattiin pois. Aika oli muuttunut.

Katselin surullisena kun ystäväni poistui ja lähdin itsekin samalla ovenavauksella. Oven sulkeutuessa kuulin iloisen kassakoneen kilinän.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti