sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

PUIDEN LAULU

KYYHKYSEN BASSO SOI KEVÄTAAMUSSA

Ulkona on viitisen astetta pakkasta. Maa rapisee jalkojen alla, nurmikko on saanut jäisen kuorrutuksen.

Mustarastas seisoo omenapuun alla kuin muovipatsas. Liikahdan ja se töpöttää pikavauhtia mustaviinimarjapensaan alle kuin vieterillä vedetty lelu.

Kävelen autotallin päätyyn ja haen katoksesta halkoja. Valikoin kuusta, koska se rätisee takassa. Kuusipuiden pauke on lempimusiikkiani.

PIHAN MUUSIKOT

Otan sylyksen ja tulen ulos katoksesta. Tintti pomppii omenapuuhun kiinnittämäni pöntön vieressä. Linnunpönttö on erään lapsistani vuosia sitten koulussa tekemä.

Kevättalvella tein siihen pienen remontin ja vein uuteen paikkaan. Hyvin tuntuu kelpaavan pihan muusikoille.

KUUNTELEN PUIDEN LAULUA

Vien puut sisälle ja keräilen kasan takkaan. Sytytän tulet ja haen ison kupin vahvaa, kookosrasvalla maustettua uittokahvia.

Istun tuoliin ja kuuntelen tulen huminaa, väliin räsähtelee soinnikkaasti. Ulkoa kuuluu tauoton soitto. Kevätsoitimet ovat pihan visertäjillä käynnistymässä. Reviirit täytyy vallata ja pitää.

OMA TILA

Myös ihmisellä on reviirinsä. Alue, joka kuuluu vain hänelle. Asiat, jotka kuuluvat vain hänelle. Oma rauha täytyy saada. Tila, jonka voi täyttää vain omien kokemusten ja näkemysten summalla. On löydettävä tila, jossa voi pohtia ja puntaroida kokemaansa.

Mielestäni se on elämän perusohje. Ellei sitä löydä, on vaikea selvitä. On vaikea kestää painetta jos ei edes itse ole puolellaan. Jos itsensäkin vielä hylkää on peli menetetty.

On löydettävä oma ääni, sisäinen ääni, joka puhuu lempeästi ja hyväksyvästi. Onneksi se on jokaisen löydettävissä.

SISÄINEN RAUHA

Sitä ääntä nyt kuuntelen. Olen löytänyt sen ja tiedän, että on uskallettava elää. On uskallettava, vaikka tietää, että päivä tuo lukuisia iskuja.

On saatava varmuus, että sisäinen rauha on varma ja vankka, muuri joka kestää. Koeteltu rauha. Rauha, joka on ollut täällä kauemmin kuin minä.

Kestänyt kaiken ja mennyt läpi. Miksi ei kestäisi vieläkin.




ELÄMÄN RYTMI

Kuuntelen sitä ääntä. Rauhan ja luottamuksen ääntä. Annan sen virittää sisimpäni päivään. Tunnen, kuinka hellät sormet virittävät soinnut, saavat elämän balanssiin ja rytmiin. Elämän alkuäänet.

Miksi tänne tulit kuulemaan ja näkemään.

Et tullut tuhottavaksi. Et lyötäväksi. Et kokemaan ja näkemään suotta, astumaan vain ansasta toiseen. Hyväksikäyttäjien saaliiksi. Verenimijöiden tankiksi.

Niitä kyllä riittää ja sikiää, niitä kyllä kohtaat, mutta ole valmis. Anna rauhan valua sisääsi. Tunne hyvän kosketus ja anna sen virittää sisimpäsi.

ELÄMÄN VAELTAJA

Ihminen tarvitsee ihmeen. Kokemuksen suuremmasta. Muuten elämään uupuu ja  luovuttaa.

On saatava kokea, että tällä kaikella on tarkoitus ja merkitys.

Olen toisinaan saanut kokea hetkiä, joista olen ymmärtänyt, että kaiken tämän takana on jotain suurempaa.

Tiedän, että olen vain pieni, yksinkertainen vaeltaja, mutta minulle omat kokemukset ovat ainoita omiani.

Viisaimmatkin sanat joita luen, ovat toisten sanoja. Älykkäimmätkin oivallukset ovat toisten oivalluksia.

On saatava oma ihme. Oma kokemus ja viesti. Sitä ääntä haluan kuunnella. Sisäisen rauhan ääntä.

RIVISTÄ ULOS

On uskallettava astua rivistä ulos ja valita oma tie. Vaikka näyttäisi siltä, että laumat menevät muualle.

Antaa mennä vain. Onpahan tilaa hengittää ja rauhoittua. On vapautta ja ajatuksen ilmavuutta. En ole koskaan ollut laumasielu.

En kaipaa tukea, joka on aina ostettava ja maksettava korkoineen takaisin. Hyväksikäyttäjien tuki on sellaista.

KÄÄRMEKASA EI KIINNOSTA

En kaipaa tukea, jota jaetaan rajoitetusti vain omille. Inhoan sydämeni pohjasta näitä porukoita, jotka pelaavat vain omilleen. He ovat tuhonneet monta elämää.

Jättäneet kylmästi nääntymään yksin, koska tämä ei kuulu meihin. Omillehan näin ei tehtäisi.

Omat pidetään, muita ei edes nähdä. Hyvä niin. Parempi niin.

Siihen käärmekasaan en kaipaisikaan.

OLEN VALMIS

Miten sitten löytää sen sisäisen rauhan, joka kestää taas yhden päivän pystyssä.

Jaksaa nämä hetket, jotka annettiin.

Jaksaa, vaikka joka hetki mielessä soi vain luovuttamisääniä.

Miksi taistella ylivoimaa vastaan. Miksi jatkaa, kun pahuus voittaa kuitenkin.

Härskit ja röyhkeät pärjäävät ja omista pidetään huolta, tekivät he sitten mitä vain.

Onko olemassa paikkaa, jossa saavuttaa sellainen rauha. Kyselen sitä ja kuuntelen.

Olen valmis ottamaan vastaan. On oltava jos aikoo selvitä.

ELÄMÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

Dystonia eli lihasjännitesairaus, jota sairastan, on asettanut minut pohtimaan elämää uudella tavalla.

Vaikka tauti ei johda kuolemaan on se tietysti lähes parantumattomana eräs merkkipaalu elämässä.

Virstanpylväs, joka kertoo, että olen matkalla, joka kerran päättyy.

Matkalla, jonka pituus on jätetty arvoitukseksi meille kaikille.

Olen kuitenkin nähnyt riittävästi ja tiedän, että kaikki voi loppua myös hyvin nopeasti.

Siksi myös tähän päivään on lähdettävä kuin viimeiseen. Kuin kaiken kokisi viimeisen kerran.

Elämän viimeinen päivä tulee kerran.




IHMINEN EI MUUTU

Minulle se on suuri voiman ja energian lähde. Tiedän että tämä kaikki ihmisen pahuus loppuu silloin.

Kaikki se katoaa ja unohtuu.

Näet härskin selviytyjän ajavan ohitsesi röyhkeästi.

Kaikessa hän näkee vain rahastamisen mahdollisuuden. Sairaudessakin.

Siinäkin hän näkee vain mahdollisuuden päästä helpommalla ja ansaita ylimääräistä.

Hänen röyhkeytensä on rajaton.

Vasta viimeisellä henkäyksellä kuulet hänen katuvan, mutta jos hän siitä vielä nousee niin entinen peli jatkuu nopeasti.

Ihminen ei koskaan muutu. Muutos on mahdoton.

Ihmeitä tosin tapahtuu.

LEIPÄÄ JA TOSITEEVEETÄ KANSALLE

Minun ihmeeni ovat nämä aamuhetket. Näissä olen saavuttanut sisäisen rauhan ja hyväksynnän.

Olemisen oikeuden ihmisenä.

Näissä hetkissä pohdin usein kuinka turhaan moni pullistelee ja pyristelee.

Tekee suuria suunnitelmia ja jyrää heikommat alleen. Sellainen on nykyisin sirkushuvia.

Keisari Nero olisi kateellinen tämän päivän tositeeveen tekijöille. Hän olisi rikas tuottaja tänään.

Sama ansa toimii edelleenkin.

Leipää ja sirkushuveja kansalle, muuten voi käyttäytyä vaikka kuinka röyhkeästi.

SIILI JA KYYKÄÄRMEET

Ihminen, joka tuosta rivistä astuu pois ja välttää vielä kaikenlaisten alistajien vallan, löytää rauhan joka kestää.

Löytää sielunsa, jonka kadotti. Löytää elämänhalunsa ja ilonsa.

Huomaa, että kaikkein parasta elämässä oli se, ettei kelvannut niihin porukoihin.

Oli kuin siili kyykäärmeiden pesällä.

Vapaus on sen arvoista.

Aina arvokkainta.

KYYHKYSEN BASSO SOI KEVÄTAAMUSSA

Takassa on enää muutama rätisevä kekäle. Lintujen laulu soi ulkona taukoamatta.

Kyyhkysen matala basso kuuluu jostain kaukaa.

Aurinko nousee. Lähden lenkille ja vedän keuhkoni täyteen raikasta kevätilmaa.

Laitan musiikin soimaan randomina. Ensin lähtee Nocturne ja Vesku Loiri.

“En mä iloitse, en sure, huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen...”





5 kommenttia:

  1. Pysäyttäviä ajatuksia. Luonnon rauha on lempeä.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut vähän huolestunut. Odotan tarinataakkoja luettavaksi
      Ystäväsi välläys

      Poista
  2. Ikävää että olet poistanut kirjoituksesi 6.4.2014 "ARPISET ELÄMÄT". Mietin vaan, että poistitko sen pelkästään omasta halusta, vai vaikuttiko joku siihen.

    Sain pari päivää sitten luku-urakkani valmiiksi. Se kesti aika kauan, koska luin ajatuksella painavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä. Monin paikoin oli helppo samaistua kirjoittajaan. Aivan kaikkia kirjoituksia en lukenut kunnolla, mutta lukematta jääneidenkin aiheet vilkaisin nopeasti läpi.

    Moniin kirjoituksiin ja teemoihin oli halu kommentoida ja ehkä vielä niin teenkin. Voi olla että kommentit sisältävät muutakin kuin pelkästään pelkästään kauniita ja hyviä sanoja.

    Jos kirjoitan vanhaan kirjoitukseesi kommentin, niin saatko tiedon että sellainen on tullut blokiisi, vai jääkö se huomaamatta? Jos haluan kirjoittaa sinulle privana, onnistuu se ainakin Facebookissa, mutta onko muuta tapaa? Täällä blogissa ei taida olla mitään yhteystietoa.

    kimppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kimppo!

      Ison urakan olet tehnyt, kun kaikki blogini olet ainakin jossakin määrin lukenut.

      Kyseisen blogini poistin toistaiseksi omasta päätöksestäni ja poisto perustui henkilökohtaiseen kritiikkiin.

      Kaikki kommentit, vanhoihinkin blogeihin tulevat minulle ja luen ne ennen julkaisua. Kaikki asialliset kommentit julkaisen.

      Julkaisuun ei vaikuta blogin kirpeäkään kritiikki. Kommenttien valvonta on päällä vain spämmien vuoksi jota aina joskus tulee.

      Kommenttejasi odottaen harzu

      Poista