maanantai 7. huhtikuuta 2014

ARPISET ELÄMÄT

PARHAAT TARINAT KIRJOITETAAN MARGINAALIIN


“Suurimmalla osalla menee hyvin, miksi kirjoittaa niistä, joilla menee huonosti”.

Näin minulle sanoi  kerran eräs toimittaja, kun toimin vuosia sitten avustajana paikallislehdessä.

Olin kirjoittanut itsetuhoisuudesta, työttömyydestä, sairaudesta ja köyhyydestä.

Tuon paikallislehden toimittaja oli ilmeisesti sitä mieltä, että linjani oli liikaa marginaalissa.

Ketä kiinnostaa peruspäivärahalla kituuttavan työttömän tuska. Sairaitakin vielä ovat ja suurin osa ihmisistä kuitenkin on terveitä tai muuten töihin kelpaavia.

HYVIEN IHMISTEN TARINAT

Niin, ketäpä kiinnostaa kipu, tuska tai köyhyys. Jokainen haluaa olla terve ja hyvätuloinen. Ajella hyvällä autolla, asua komeassa talossa, käydä mökillään ja rentouttavalla lomalla Thaimaassa tai jossain vastaavassa paikassa.

Siellä leppeässä säässä ystävällisten ja palvelualttiiden ihmisten hoidettavina. Pois kateellisten ja kyräävien, työttömyyden ja toivottomuuden nujertamien ihmisten parista. Edullistakin siellä olo on. Ollaanhan sentään laman kourissa.

LAMA EI KOSKE KUIN KÖYHIÄ

Näin monien lähtevän sinä syksynä ja talvena, kun nuo sanat tuolta toimittajalta kuulin. He eivät lähteneet ulkomaille.

He lähtivät vielä kauemmas, eivätkä koskaan palanneet. Mutta ketäpä se kiinnostaa, pääasia että suurimmalla osalla menee hyvin.

Lamat tulevat ja menevät, mutta eräs osa ei niitä edes huomaa. Tai huomaa kasvavana varallisuutenaan. Heidän näkökantansa on, että itse he ahkeruudellaan kaiken ovat ansainneet.

Työpaikkansa säilyttäneet tekevät entistä pidempiä päiviä ja nostavat potkittujen ja lomautettujenkin työkavereidensa tilit. Täytyyhän ne jonkun nostaa. Tottakai.

MARGINAALISSA PARAS TARINA

Härskiys on varmasti jossain vielä paljon pahempaa. Aina voidaan mennä ja verrata sinne missä ei ole tätäkään. Voidaan nostaa sieltä vertauskuva ja väittää, että näin hyvin meillä menee.

Niillä joilla menee hyvin on luonnollisesti puolellaan terävimmät älyt ja kirjoittajat. Luonnollisesti.

Heikonkin puolella on kuitenkin jonkun oltava. Marginaalissa elävän tarina on myös kiinnostava, ehkä kaikkein kiinnostavin tarina.

Kuinka hän joutui sinne? Mikä puristi hänet normien ulkopuolelle? Oliko hän vain väärä osa ahneuden palapelissä?

HUIKEA ESITYS YHTEISTOIMINTANEUVOTELUISSA

Eräs silloinen tuttuni kertoi kuvitteellisen tarinan yrityksestä, joka tapasi polkaista noin kerran vuodessa käyntiin yhteistoimintaneuvottelut.

Näissä neuvotteluissa yrityksen johtaja veti huikean shown, joka saisi monet näyttelijätkin luikkimaan kortistoon. Niin täydellisen esityksen hän veti yrityksen tilanteesta.

MENO JATKUU TAPPIOISTA HUOLIMATTA

Hän asettui hyvin vakavana työntekijöiden eteen. Katseli edessään istuvia duunareitaan. Oli pitkään hiljaa ja antoi kankaalle heijastettujen numeroiden palaa tajuntaan. Yritys on pulassa, jokainen tajusi, pahassa pulassa.

Rauhallisen vakaalla äänellä tuo toimitujohtaja julisti sanomansa, pudotteli sanoja kuin moukareita.

Tappiot  ovat niin suuret, ettei niitä millään korjata. Käsittämätöntä kuinka tätä kaikkea on voitu pyörittää vuosia.

JOKA VUOSI UUSI SHOW

Aina kun yhteistoimintaneuvottelut olivat ohi lähti joku työntekijä kortistoon ja toimitusjohtaja etelän lomalle.

Eräs potkituista teki myöhemmin itsemurhan, joku kuoli muuten vain. Yritys pyöri mahdottomista tulosluvuista huolimatta.

Kunnes tuli taas seuraava vuosi ja uudet yhteistoimintaneuvottelut.

NARSISTIN SOPPAA

Yritystä johti apulaispäällikkö kun johtaja oli etelän lomalla. Tämä oli narsistinen kiusaaja, joka hallitsi työntekijöitä taitavasti alistaen.

Sopivasti soppaansa saostaen ja syöttäen. Soppaa, joka myrkytti hiljalleen työilmapiiriä. Avukseen tässä hän käytti työnjohtajaa, jota taitavasti manipuloi.

Parhaat mielistelijät ja apulaispäällikköä nuoleskelevat työntekijät saivat tehdä viikonloputkin töitä ja kaupan päälle vielä firman tuotteita.

Eräs yrityksen myyjä harrasti taloon tulleiden, vaihdettujen leasing-tuotteiden myyntiä omaan piikkiinsä. Kaikki oli mahdollista jos osasi tanssia tuon narsistisen apulaispäällkikön pillin tahdissa.

“TÄSTÄ EMME SELVIÄ”

Aina kun toimitusjohtaja palasi etelän lomaltaan hän kulki läpi hallin apulaisensa kanssa tai puhelimeen puhuen ja kehuskeli kovalla äänellä kuinka hyvin firmalla menee.

Kauppoja on tullut, mutta niissäkin suunniteltiin röyhkeitä kieroiluja kilpailevien yrittäjien ja viranomaisten tietämättä. Kaikessa pelattiin härskiä ja piittaamatonta vedätystä.

Näin meni, kunnes oli taas uuden esityksen aika ja valkokankaalle ilmestyivät jälleen mahdottomat luvut.

“Tästä emme koskaan selviä”!

Kankaalle heijastuivat tuImat luvut, pitkä hiljaisuus, hyytävä katse ja sama puhe alkoi taas kuin vanhalta kiintolevyltä tuleva tallenne.

HYVIN MENEE VIELÄKIN

Näillä kahdella pelimiehellä. Tuttavani kertoman kuvitteellisen  tarinan toimitusjohtajalla ja hänen apulaisellaan meni loistavasti. Tällaisilla ihmisillä menee tänäänkin hyvin Suomessa. Taloudellisesti heillä menee hyvin.

Minä uskon kuitenkin, että todellisuudessa heillä menee huonosti. Tai ainakin he ovat matkalla sinne.

KOLKOSTI KAIKUVA NAURU

Tarinan lopuksi  Erään haudanvakavan yhteistoimintaneuvottelun jälkeen toimitusjohtaja oli mennyt huoneeseensa ja apulaispäällikkö luikkinut perässä.

Kohta huoneesta oli kaikunut kolkko ja kauas kantava nauru.

Äkkiä apulispäällikkö oli tullut ovensuuhun ja sulkenut ympärilleen pälyillen huoneen oven.

RÖYHKEYS PALKITAAN

Riittävän härski, röyhkeä ja lähimmäisistä piittaamaton ihminen menestyy aina. Eri asia kuka haluaa olla sellainen.

Kuka haluaa myydä sielunsa tuollaisten valheiden hinnalla. Vähitellen kuolettaa ihmisen sisällään. En minä ainakaan.

Parempi kerjätä kadulla kuin seisoa valehtelemassa ihmisille, jotka luottaen ja toivoen katsovat nöyrästi puhujaan.

Puhujaan, joka kylmän tylysti pudottelee tappioita, mutta kehuskelee kohta taustalla kuinka hyvin firmalla itse asiassa menee.

RYÖSTÄJÄT VAPAINA

Tuttavani kertoi, että tätä tarinaa vastaavia  yrityksiä Suomesta löytyy tänäkin päivänä. Vuodesta toiseen sellaiset vain jatkavat toimintaansa mahdottomista tulosluvuista huolimatta.

Ihmeellistä on elämä lintukodossamme, mutta ehkä tämä vain on pelin henki. Normien sisällä tapahtuvaa elämää. Normaalien ihmisten elämää. Normaalia yrityselämää.

Suomineidon ryöstäjät on päästetty irti, eikä kukaan niitä enää kiinni saa. Marginaalissa on siinä tapauksessa kuitenkin parempi elää. Ehdottomasti.

TÄMÄN PÄIVÄN EVÄÄT

Nyt siis kerroin sellaisista joilla menee hyvin. Tällaisia jotkut heistä ovat. Tällaisia ihmisiä on tietysti ollut aina ja tulee aina olemaan.

Mihin he lopulta päätyvät valitsemallaan tiellä on arvoitus. En haluaisi sille tielle.

Olen mieluummin siinä osassa, joka joten kuten kituuttaa päivästä toiseen. Saa leivän ja lämmön. Saa olla rehellinen itselleen ja muille.

Ei tarvitse kiusata ketään. Ei tarvitse himoita valtaa tai rahaa. Kunhan sen verran olisi, että tämän päivän, viikon ja kuukauden pärjää.

ARPISET ELÄMÄT

Tästä ei kuitenkaan tullut hauskaa tarinaa. En oikein osannut. Jätän ne taitavammille. Niille, joilla vielä naurattaa tämä meno.

Minä en kärsiville osaa nauraa. Kipu ja köyhyys ei ole kivaa. Olen itsekin sairas mies, lomautettu ja kannan arpia sydämessäni.

LUSIKKA SUUSSA

Juoksin vuosia sitten eräällä pitkällä lenkillä kahden suuren ja vauraan talon ohi.

Ensimmäisen taloista rakennutti aikoinaan kultalusikka suussaan syntynyt mies, joka lamakauden aikoihin menetti lusikkansa.

Katsoin ohi juostessani, kuinka siinä talossa nyt asui joku toinen, joku toinen käveli hänen poluillaan, ja joku toinen söi hänen lusikallaan. Joku toinen tulee aina tilalle.

ONNELLISIN OSA

Toisen suuren talon ohi juostessani katsoin sen valtavia tiloja ja ajattelin, mihin ihminen tuota kaikkea tarvitsee.

Talo oli tyhjillään, vähitellen rappeutuva, hienolla paikalla, jotain toista odottava arvotalo.

Joku toinen tulee aina tilalle.

Juoksin ohi ja ajattelin miten onnellinen sen osa on, joka ei omista kuin sen minkä tänään elämässään tarvitsee.

Vain tämän.













1 kommentti:

  1. Tuot esille asioita jotka valitettavasti usein ovat totta.

    VastaaPoista