lauantai 22. maaliskuuta 2014

PUUTARHANHOITOA

VÄLLÄYKSEN TARINOITA MAALTA JA PUUTARHASTA

Meillä ei ollut sikoja minun aikanani. Mutta olin kerran possuja salvamassa eli kastroimassa. Olin ajatellut eläinlääkärin ammattia ja halusin saada vähän tuntumaa ammattiin.

Tilaisuus tuli, kun eräässä naapurikunnassa oli sisareni entinen luokkatoveri eläinlääkärinä. Ajoin ensin aikamoisen matkan polkupyörällä ison tien varteen.

PÄÄSIN NUKUTUSLÄÄKÄRIKSI

Nousin linja-autoon ja ajoin erääseen kirkonkylään. Sieltä lähdimme eläinlääkärin autolla maalaistaloon, jossa oli nuoria possuja.

Pääsin nukutuslääkäriksi eli pidin eetterituppoa possun nenän lähellä samalla kun nuori eläinlääkäri teki salvamisen.

MATTI JA LIISA

Meilläkin oli hanhia yhden kesän, Matti ja Liisa. Aluksi niitä pidettiin aitauksessa, mutta eivät ne tainneet siinä pysyä. Ne uivat sitten meidän rannassa vapaana.

Kerran ne olivat karanneet. Monen kilometrin päästä kylältä ilmoitettiin, että ovatkohan meidän hanhet siellä rannassa.

En muista, että miten ne saatiin sieltä pois, mutta lopulta ne kuitenkin katosivat. Ehkä joku sai niistä hyvät paistit. Uskoin pitkään, että ne vielä löytyvät, näin jopa unia niistä.


SORMET SYYHYÄVÄT KEVÄÄLLÄ

Tomaatteja olen kasvattanut monina kesinä. Viime ja tänä keväänä en laittanut tomaatin siemeniä enää kasvamaan.

Kyllä sormet syyhyivät helmikuussa, että laitanko vai en. Taimikasvatuksessakin on oma vaivansa useine koulimisineen.

Meidän talossa on pienet ikkunat ja pitkät räystäät. Jos valoa ei ole tarpeeksi, taimista tulee silloin honteloita.

TOMAATIT SITOVAT

Muistissani on omien tomaattien herkullinen maku, mutta toisessa vaakakupissa on sidonnaisuus kesällä niiden kastelun kanssa.

Helteellä kasvihuoneessa ne tarvitsevat kastelua usein. Jos lähtee pitemmäksi ajaksi muualle, kastelijaksi pitää pyytää joku siksi ajaksi.

Viileämmillä säillä olisi hyvä pienentää ilmastointia yön ajaksi. Meidän kasvinhuoneessa ei ole automaattiluukkuja.

TOMAATTIEN KASVATUS

Pidin kovasti tomaattien kasvatuksesta. Siitä tuli jokavuotista rutiinia. Löysin hyvän tomaattilajikkeen.

Yhden siemenpussin siemenet riittivät ja säilyivät ainakin kolmeksi vuodeksi. Sitten otin siemeniä niistä itse kasvatetuista tomaateista. Niitä siemeniä on nytkin viileäkaapissani.

Kasvatin tomaatteja rikki menneissä tai rei'itetyissä ämpäreissä. Ämpärin alla oli pesuvati tms. astia estämässä muurahaisten valloitusta mullassa.

KASTELUN MÄÄRÄ

Pienet muurahaiset kaivavat mullan ontoksi, ja tomaatin juuret kärsivät helposti kuivuudesta. Alusastia estää myös kasteluveden ja mahdollisen lannoitteen lirisemisen suorinta tietä maahan.

Kastelun määrää voi säädellä tarkasti sen mukaan, minkä verran alusastialle tulee vettä. Jos sitä ei tullut yhtään, niin kastelin jonkin ajan kuluttua lisää.

KASTELU ON TARKKAA

Saatoin kastella niitä useamman kierroksen odottaen välillä, että imeytyykö vettä takaisin. Liikaa vettä ei saa jäädä astiaan lillumaan.

Yleensä kastelin sen verran, että astiaan jäi jonkinmoinen kerros vettä. Emme kuitenkaan olleet joka päivä mökillä, jossa kasvihuone oli.

Siitä huolimatta tomaatit menestyivät kuitenkin muutamia päiviä, jos ei ollut aivan paahtava sää.

KAKSIKYMMENTÄ TOMAATTILAJIA

Minulla oli enimmillään yli kaksikymmentä tomaattikasvia. Kun laitoin siemeniä kasvamaan, niin en raaskinut heittää pois liikoja taimia.

Molemmilla pitkillä sivuilla oli ämpäreitä limittäin vierivieressä ja päädyssä myös. Silloin oli aika ahdasta.

Multana käytin kuorma-autolla tullutta savimultaa ja lannoitettua kasvuturvetta sekoitettuna suunnilleen yksi yhteen.

TOMAATTIEN HOITO ON TAIDETTA

Sisällä kasvatetut hontelot tomaatintaimet voidaan istuttaa ämpärissä syvälle, niin että vartta jää vain vähän näkyviin.

Varren tyviosan voi vaikka laittaa vähän vinoon. Ämpäriin laitetaan tukikeppi. On paras laittaa jo heti aluksi riittävän korkea keppi, lähes tavallisen kasvihuoneen korkuinen.

Pensastomaatit ovat eri asia, ne eivät kasva korkeiksi. Kaikkein eniten pidän kasvavien tomaattikasvien hoidosta. Se on minulla melkein "taidetta" ja kasveihin syntyy hellä hoitosuhde.

KEPPIIN VETOSOLMU

Sidon varret keppiin kankaasta, esimerkiksi vanhasta lakanasta revityllä suikaleella, se ei kiristä tai ärsytä kasvia.

Varren ympärille ensin löyhä silmukka, siihen yksinkertainen solmu. Jonkin matkan päähän toinen solmu, ja sen jälkeen vasta sidotaan keppiin.

Näin jää vähän löysyyttä, ettei keppi hankaa vartta. Laitan keppiin mieluummin vetosolmun sitä varten, että jos on tarvis muuttaa sidontapaikka tai kiristää sidontaa.

VARKAAT ON POISTETTAVA

Kun kasvi kasvaa pituutta, laitan uusia sidontoja ylemmäs, yleensä mieluummin oksanhangan alapuolelle, sillä oksa pitää sidosta luisumatta.

Kasvihuoneessa on katon lähellä vaakasuorat rimat, joihin kasveja voi vielä ylhäältä lisäksi sitoa. Paljon tomaatteja kantavat kasvit ovat aika painavia.

Jopa terttuja joutuu sitomaan kiinni retkahduksen estämiseksi. Varkaiden poistaminen on tärkeää.

Joka lehtihangasta tunkee aika ajoin uusia latvaversoja. Ne vievät kasvin energiaa hedelmien kasvatuksesta, joten ne pitää nyppiä pois.

PARI TERTTUA RIITTÄÄ

Jos tomaatteja haluaa aiemmin, niin ei kannata jokamiehen kasvihuoneessa antaa kasvaa kuin pari kukkaterttua.

Kukkaterttuja voi ravistella, jotta siitepöly suorittaa  tehtävänsä. Olen joskus jättänyt kolme tai kauniina kesänä jopa viisi terttua ennen latvan katkaisemista.

Viisi terttua alkaa olla liikaa. Kasvi ei ehdi kasvattaa ylimpiä kunnolla, ja alimmatkin kypsyvät myöhään.

SÄÄNNÖLLINEN LANNOITUS

Jos kasvihuoneessa on lämmitys ja valaistus, niin silloin on eri asia. Liikoja alimpia lehtiäkin voi poistaa, kun alimmat tertut alkavat kypsyä. Näin saadaan lisää valoa, jos kasveja on tiheässä.

Kasveja pitää lannoittaa säännöllisesti. Kun taimet on vasta istutettu ja kasveilla on aluksi turvemullan lannoitetta käytettävänään niin lannoitus aloitetaan vasta myöhemmin.

Lehtien väristä voi vähän päätellä lannoitustarvetta. Käytän jauheena olevaa kasteluravinnetta.

PÄREVASULLINEN TOMAATTEJA

Ennen pakkasia otan kypsymättömät raakileet sisälle ja toimin niin kuin harzunkin kotona toimittiin.

Muistan lapsuudesta yhden syksyn, jolloin meillä oli vinttihuoneessa lattialla iso pärevasullinen kypsymässä olevia tomaatteja. Kävin siellä usein syömässä niitä.

PUIMAKONEEN SIIRTO

Harzun kertomasta rantasaunan hilaamisesta tulee mieleeni isäni kertomus valtavan puimakoneen raahaamisesta laivasta pienoista ylämäkeä heidän kotiinsa. Telojen avulla se raahattiin.

Kun puimakone sitten oli yhteinen meidän ja isän kotitalon kanssa, niin sitä jouduttiin vetämään hevosella epätasaista rantatietä pitkin meille ja takaisin.

Kerran isä oli jäänyt kallistuvan puimakoneen alle ja oli viimeisillä voimillaan saanut sen nostetuksi, niin että pääsi sen alta pois.

INTOHIMONA PUUTARHA

Puutarha on minulle intohimo ja rakkauden kohde. Siihen voi puskea murheensa ja istua keinussa iloitsemassa yhdessä luonnon kanssa.

Meidän puutarhamme ei ole mikään säntillinen, tiptop-hoidettu kukkaloistopiha, mitä näkee puutarhalehdissä ja -liikkeiden mainoksissa.

Harzulla taitaa olla yhdessä kuvassaan verkon alla mansikkaa. Suoritin tänään ulkoiluni pihalla haraamassa kahta mansikkapenkkiäni.

KOKEILEN PUUTARHASSANI KAIKKEA

Mökillä mansikkaa on hieman enemmän. Rikkaruohojen nyppiminen on nyt aika vaikeaa, kun en pysty kyykistymään polvivikojeni vuoksi.

Olen hankkinut marjapensaita villeistä metsäpensaista tai entisten versoista. Omenapuita olen tehnyt paljon, antanut niitä naapureillekin. Vaikka mitä teen ja kokeilen puutarhassani.

Voisin joskus kertoa omenapuiden alusta asti teosta ja jalostuksesta, jos se jotakuta kiinnostaa.



ARVOKKAITA MUISTOJA

Kiitos Ystäväni. Kirjoitit taas elävästä elämästä hienosti ja värikkäästi. Olet tarinankertoja ja välittäjä.

Tämäkin on kasvattamista, joka kantaa hyvin hoidettuna hedelmää. Arvokkaita muistoja. Monet elävät lapsuutensa, nuoruutensa ja lukuisat elämänvaiheensa uudestaan tarinoidesi kautta.

KERTOMUKSET HERÄTTÄVÄT MUISTOT

On hyvä, että käytät kirjoittajan lahjaasi. Monet saavat mieleensä uusia oivalluksia kertomustesi myötä. Tarinasi herättävät monelle rakkaat muistot.

Odotan innolla kertomustasi omenapuiden teosta ja jalostuksesta. Uskon, että aihe kiinnostaa monia lukijoita, kuten tarinasi ovat tähänkin asti kiinnostaneet.



7 kommenttia:

  1. Puutarhan kevät 23.4.2015

    Scillat, kevätkaihonkukka ja lehtoimikkä ovat kukassa. Nuo kaksi viimemainittua ovat mukavia siitä, että niiden kukat ovat ensin punaisempia ja sitten vanhemmiten muuttuvat sinisempään päin, kevätkaihonkukalla lemmikinsinisiksi. Onhan se lemmikin sukulainen. Kevätlinnunherne on myös värinvaihtaja, mutta se ei vielä kuki. Värinvaihtoon lienee syynä terälehtien pH:n muutos. Ainakin jotkut kasvit voivat muuttaa kukkiensa väriä maaperän pH:n mukaan.

    Nurmikoissa viihtyvä, valkokukkainen kevättaskuruoho kukkii nyt. Halusin sen puutarhaani, vaikka se leviää helposti kuten peltotaskuruoho siemenistä. Sinivuokot ovat oikeastaan kukkineet jo, keltavuokot vasta aloittelevat. Violettikukkainen esikko kukkii, mutta keltakukkaiset kevätesikot eivät kuki vielä. Kevätesikosta olen saanut joltakin myös oranssia muotoa. Krookuksen kukinta on jo ohi.

    Pienet violettikukkaiset kevätkiurunkannukset kukkivat. Olen kasvattanut niitä siemenistä. Jalokiurunkannukset kukkivat jo jossakin täälläpäin keltaisin kukin. Meillä ne ovat talon pohjoispuolella, eivätkä niiden nuputkaan ole vielä kovin suuria. Minulla oli pientä keltakiurunkannustakin, mutta se ei menestynyt vaan hävisi.

    Tulppaanit, narsissit ja helmililjat puskevat nuppuja. Pääsiäisenä saadut narsissit kaivoin erillisinä ryhmään maahan, ja ne ovat, vaikkakin olivat jo melkein kukkineet ahtaissa ruukuissa, viileiden säiden takia pysyneet kauniisti kukkivina vielä.

    Kevätvuohenjuuri on nupulla, pian auennee. Vuorenkilvet, tavallinen ja herttavuorenkilpi, työntävät nuppuja. Herttavuorenkilvessä on isohkot, herttamaiset lehdet.

    Suurikukkaisia idänunikoita puskee kovasti maasta ylös, mutta niiden kukinta-aika ei ole läheskään vielä. Niitä on kerrottuja ja yksinkertaisia. Kerrotut ovat olleet täällä ennen meitä. Niissä on valitettavan hennot varret. Pallomaiset kukat tahtovat painua helposti alas. Komeat yksinkertaiskukalliset ovat peräisin kotoani.

    Olen iloinen, että viimein olen onnistunut saamaan ostosiemenistä kulleron taimia. Ne ovat olleet pari talvea ruukuissa ja nyt nousevat terhakkaasti ylös. Jonakin vuonna kylvin niitä suoraan maahan, mutta en saanut yhtään tainta. Ne taimet ovat ensin niin mitättömän pieniä, että ne häviävät helposti rikkaruohojen alle.

    Kerron tähän vielä vähän ruusuistani, vaikka en ole erikoisesti mikään ”ruusumatami”. Minulla on punalehtiruusua, jota olen saanut villeistä siementaimista. Kurttulehtiruusu on kotoisin lapsuudenkotini pihasta. Se reunusti siellä kauniisti saunatietä. Valamonruusu on helppo kasvatettava ja komeakukkainen. Se on peräisin entiseltä asuinpaikkakunnaltani pihastamme.

    Olen ottanut villin ruusun siemeniä metsän reunasta tien varrelta ja kasvattanut niistä taimia. En tiedä, onko se metsäruusua vai mitä sitten lienee. Tien varresta olen myös napannut jonkin tuntemattoman ruusun pikkutaimen. Minua kiehtoo eräässä paikassa tien varressa pystykatajien ja muiden puiden seurana kasvava noin neljämetrinen ruusu. Olisi mukava saada siitä siemeniä.

    Mustialanruusun (Minette) taimen sain perennanvaihtopäivästä. Monilla paikkakunnilla järjestetään keväisin ja joskus syksyisinkin näitä taimien vaihtopäiviä. Olen monet kerrat käynyt niissä ja ollut myös opastamassa. Sieltä on helppoa ja halpaa saada itselleen taimia ja hyviä kasvatusneuvoja. Ei ainakaan kaikissa paikoissa ole edes pakko itse tuoda mitään tilalle. Taimia on usein jaossa liikaakin. Nimittäin on hyvä välillä uudistaa jakamalla liian tuuheita juurakoita.
    Välläys jatkaa tätä vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkokukkaista juhannusruusua on hyvin monissa pihoissa, niin meilläkin on ja nykyisellä mökillämme. Se on vanha pihojen komistus.

      Lähes samanlainen mutta punakukkainen on suviruusu. Sellaista ruusua kasvoi lapsuudenkotini liiterin takana kuusen juurella. Kun navetta ja sen yhteydessä ollut ulkohuone purettiin, niin uusi huussi tehtiin liiterin päätyyn. Ruusu lienee ollut siellä kuusen juurella hyvin kauan.

      Siirsin sitä edellisen asuinpaikkani pihaan, ja sieltä se on tullut nykyisen omakotitalomme pihaan. Näin rakkaat kasvit kulkevat ihmisten mukana. Monet ovat hakeneet luovutetusta Karjalastakin muistorikkaita kasveja nykyisiin pihoihinsa.

      On se kumma, miten kasveihin kiintyy. Tänäänkin seisoin yhden syreenipensaan vieressä hypistellen sen suurisilmuisia oksia. Tuumasin siinä itsekseni, että olet rakas kotoisin sieltä mistä minäkin.

      Suviruusun luona kulkiessani sen alkuperäinen maisema palautuu mieleeni kirkkaana kuvana.
      Runo kuvakokoelmasta:

      Ruusu huusin takaa

      Punaruusu mulle huusi:
      -- oon tuotu tänne takaa huusin,
      vanhan kuusen juurelta,
      kiven suuren kupeelta.
      Lähtöpaikkaa häpeä en,
      sain mukaan hyvät eväät sen.

      välläys

      Poista
    2. Pihan linnunpönttöjen ympärillä on nyt 24.4.2015 kumman hiljaista. Voisikohan haudonta olla jo käynnissä? Epäilenpä, koska yöt ovat vielä kylmiä, ja eteen päinkin luvataan pakkasöitä. Kuusitiainen kyllä joskus kiljuu voimallisesti pöntön lähelle tullessani. Kuinka niin pienestä linnusta lähteekin niin voimakas ääni. Se on varannut saman pöntön kuin viime vuonna. Äsken kuului kyllä jostakin sinitiaisenkin varoitusääni.

      Seitsemän pönttöä puhdistin ja ripustin. Korjasin niitä huonoja, ei ole ollut torilla uusia saatavana, kun olen kaupungissa käynyt. Mies kerran kysyi, että mitä tuo musta läikkä on kynnen vieressä peukalossani. Sanoin sen olevan mustaa verta. Hän sitten kysymään, että mistä se on tullut. - Siihen on lyöty vasaralla. Kuka löi? - Itse löin kun korjasin linnunpönttöä. Oli pyöreäpäisiä nauloja, kun naulasin filmivanerista tehtyä lentoaukkolaattaa tikan suurentaman aukon päälle.

      Peippojen ja räkättirastaiden ääntelyä kuuluu päivisin. Räkättejä on nyt ehkä vähemmän kuin ennen. Närhipariskunta etsi pesän paikkaa. Joitakin päiviä sitten ne kuhertelivat kadun lähellä katajapensaassa. Toinen oli tiheän katajan sisällä, toinen oli näkyvillä korsi suussa. Ihmettelin, että meinaavatko ne noin julkiselle paikalle asettua asumaan. Jonakin päivänä ne kuitenkin olivat pihan puolella. Sitten niitä ei ole näkynyt, löysivätköhän ne paremman asuinpaikan vähän kauempaa.

      Mustarastaan pesän näin jo kauan sitten jossakin kuusessa. Uros lurittelee lauluaan iltaisin ison kuusen latvassa. Sepelkyyhky kujerteli eilen yhden talon katolla ja fasaaninaaras juoksi tien yli. Fasaaneja ei ole vuosiin näkynytkään.

      Kevään tulo on vähän pysähdyksissä. Monien puiden ja pensaiden silmut eivät ole kovinkaan paljon suurentuneet. Tosin herukoissa on jo lehtiä puhkeamassa. Ne eivät saisi availla kukkiaan liian aikaisin. Useana keväänä olen viritellyt vanhoja lakanoita kukkivien pensaiden päälle illalla, kun on ollut pakkasen uhka. Viime keväänä ei ollut sitä vaaraa.

      Pihan koriste- tai aidannepensaiden ei aina tarvitse olla taimistosta ostettuja kalliita ja erikoisia pensaita. Taikinamarjaa, joka on luonnossa kasvava herukoiden sukulainen, olen saanut mökkitontiltamme. Olen käyttänyt sitä mökillä töyrään reunusaidanteena ja kotona sitä on talon pohjoispuolella rinnekohdassa korkean sokkelin peittona. Se on siitä hyvä, että se viihtyy niin aurinkoisessa paikassa kuin varjossakin. Sitä voi tarvittaessa leikata. Tyttöpensaan punaiset marjat ovat mauttomia eivätkä ole myrkyllisiä.

      Tänään aion istuttaa yhden taikinamarjapensaan sellaiseen kohtaan, johon tarvitsen työhuoneeni ikkunasta katsoen näköestettä. Otin eilen isosta pensaasta osan, johon sai helposti myös juuria mukaan. Se on ollut yön vesiastiassa. Näitä kuten herukoitakin voi lisätä myös pistokkaista. Jos ottaa pistokkaan, tai pensaan alussa on juuria vain vähän, se kannattaa leikata lyhyemmäksi. Yritän kyllä saada sen taikinamarjan kasvamaan jo alun alkaen aika isona.

      Entisellä mökillämme 1990-luvulla laitoin rinteen yläosaan tasaisen alueen reuna-aidanteeksi karviaispensaita. Mikäpä estäisi laittamasta myös herukkaa. Karviaspensaat sain tontin metsästä. Siellä oli kalliolla vuoristolaiskarviaisen taimia tiheänä ryhmänä, todennäköisesti linnun kakkimiskohdassa. Aidanteen marjat olivat tosi makeita.

      Luonnon kukkia voi siirtää pihaan samanlaiseen paikkaan, jossa ne luonnossakin tavallisesti kasvavat. Puutarhassa, jos ne viihtyvät, niistä yleensä tulee komeampia. Täytyy muistaa, ettei ota uhanalaisia kasveja, ja toisen maalta ottamiseen pitäisi kysyä lupa. Luonnonkasvien siemeniä myydään joissakin siemenkaupoissa.

      välläys

      Poista
    3. Vielä kokemuksia aitakasveista

      Metsäkuusista kasvattamani aidan lisäksi meillä on yhdellä sivulla osaksi tuomipihlajaa. Taimet ovat alkujaan metsään karanneita. Luontoihmiset eivät pidä tuomipihlajasta sen vuoksi, että sen siemeniä leviää lähimetsiin varmaan lintujen ulosteissa. Pensas on kukkiessaan kaunis. Aikaisemmalla mökillämme oli eräältä naapurilta saamiamme isotuomipihlajia. Ne kasvavat aika korkeiksi.

      Vastakkaisella sivulla tontillamme on kuusiaidan lisäksi jonkin matkaa tuomiaitaa. Mietin vuosia sitten, että mitä luonnonpuuta siihen voisi laittaa. Pihlaja helppona ja vaatimattomana kasvina tuli ensin mieleen. Mutta kun tiesin, että se on lehdettömänä ruma keväällä, niin keksin laittaa tuomia, jotka ovat lehteviä aikaisin. Tuomen taimet ovat peräisin entiseltä mökiltämme. Lehtien silmut ovat nyt 26.4. jo avautumassa. Leikkaan tuomiaitaa syksyllä.

      Jänikset ja rusakot eivät pidä tuomen hajusta, joten ne jättänevät sen rauhaan. Oli siellä jotakin tainta joskus maisteltu. Jäniksistähän sanotaan, että suosikkiensa (esimerkiksi norjanangervon!) lisäksi ne syövät monia kasveja mutta vähän niin kuin maistelemalla, jotta ne eivät saisi haitallisia aineita kovin paljon.

      Entisellä mökillämme oli metsänreunaa rajoittamassa pihlaja-angervoa. Se sai kasvaa vapaasti leikkaamatta. Se vanha lajike oli hyvin runsaasti juurivesoja tuottavaa. Nykyisellä mökillämme on uudempaa lajiketta, joka ei ole kovinkaan paljon levinnyt.

      Nykyisellä mökillämme on myös kotitilaltani tuotua vanhaa rusopajuangervoa. Sen kerrannaistähkät ovat kauniin punaisia. Sekin leviää aika helposti. Omakotitonttimme yhdellä reunalla on vaaleanpunakukkaista pajuangervoa. Itse pidän siitä punaisemmasta.

      Kotitilallamme maalla kasvoi järven rannassa vesirajan paikkeilla pienehköjä tervaleppiä. Leikkaamalla kurissa pitäen niistä muodostui rantaan tuuhea reunus, joka ei estänyt sen ylitse talosta järvelle näkymistä. Harvakseltaan siellä täällä ”pensasaidassa” oli joku korkea tervaleppä tai koivu, jonka alaoksat oli karsittu pois. Tällaisena ranta oli kaunis. Tervalepät kestävät hyvin vedenkorkeuden vaihteluja ja jäiden armoilla olemista.

      Kun vanhempani muuttivat kirkonkylään asumaan, he laittoivat tontin kadunpuoleiseen reunaan harmaaleppää. Niitä täytyy leikata. Lepästä saa nopeasti aidan, mutta vanhemmiten se tulee rankulaiseksi. Syreeniaitaa on monilla tonteilla, niin meilläkin kadunvarressa. Niistä saa korkeahkon aidan, mutta jotkut leikkaavat niitä.

      Kun halusin nykyiselle mökillemme nopeasti aidan tien varteen, laitoin siihen kymmenen vuotta sitten raitoja. Niitä pitää ahkerasti pitää kurissa leikkaamalla. Nyt niiden alla on kasvamassa aronian taimia, jotka on saatu lintujen levittäminä metsäkarkulaisina. Raidat lähtevät pian pois. Aroniatkin kasvavat ajan kanssa leveiksi ja aika korkeiksi, joten joskus joutuu niitäkin leikkaamaan.

      Aitakasveissa on paljon valinnan varaa, on kasvutavaltaan erilaisia ja eri lailla kukkivia. Olemme ajatelleet mökille vanhan lauta-aidan paikalle ehkä istuttaa tuijaa. Tuijat ovat ainavihreitä eivätkä ne tee juurivesoja. Ei ihan kymmenmetriseksi kasvavaa lajiketta passaa kuitenkaan ottaa. Tuijien huonona puolena voi olla herkkyys kevätauringon poltteelle. Täytyy miettiä vielä...
      välläys

      Poista
  2. Kasveja, joista voi olla haittaa pihassa

    Pahimpia vesi- ja ravinnerosvopuita ovat koivu ja vaahtera. Juuret hakeutuvat helposti ravinteikkaaseen puutarhaan ja kasvimaahan jopa lähellä olevasta metsästä. Meillä on aikamoinen metsäpuiden juurimatto pihalla. Olen pyytänyt kuntaa poistamaan pari puolen metrin päässä rajastamme kasvavaa isoa kuusta.

    Maanalaisia rönsyjä tai juurivesoja tekevät kasvit levittäytyvät tehokkaasti: esimerkiksi haapa, luumu, kriikuna, vuohenputki, elämänlanka (isokierto), koreakärsämö, ruusut, tyrni, vadelma ja kielo. Vuohenputki ja elämänlanka ovat viheliäisiä hävitettäviä. Ei tarvitse olla kuin juurenpala, niin uutta kasvia pukkaa. Olen mökillä jopa seulonut multaa saadakseni pienen saastuneen alueen puhtaaksi elämänlangasta. Saastutus tuli jonkin kasvin mukana.

    Vuohenputki voi tulla naapurin tontilta siemeninä tai maanalaisena ränsynä. Olen saanut toistaiseksi hävitetyksi pienet erilliset vuohenputkiesiintymät suihkuttamalla ympäristöystävällistä torjunta-ainetta Ramboa aina uusien lehtien ilmestyessä. Naapurille annoin ohjeeksi, että ei se heidän valtava esiintymä kitkemällä lähde vaan täytyy vain pitää ahkerasti kurissa ruohonleikkurilla.

    Maahumalan olen kokenut pahaksi maanpäällisten rönsyjen avulla leviäjäksi. Se on pieni, ja leviää nopeasti huomaamatta.

    Jotkut kasvit leviävät tehokkaasti siemeninä: esimerkiksi voikukka, vuorikaunokki, palavarakkaus, sormustinkukka, tarhakäenkaali, jättipalsami, lupiini. Voikukasta ihmiset ovat eri mieltä. Jotkut vihaavat sitä, toiset antavat sen kukkia kauniisti keväällä. Minua se ei haittaa nurmikolla, mutta kasvimaasta ja kukkapenkistä kitken niitä pois jos ehdin. Vuorikaunokki on rehevähkö ruiskaunokin näköinen kaunis kasvi, mutta se leviää ajan kanssa jopa ympäröiviin metsiin. Kirkkaan punakukkainen palavarakkaus on myös kaunis. Siinä on paljon siemeniä. Se ei leviä ihan yhtä hyvin kuin vuorikaunokki, mutta jos varsia siemenineen vie hävitettäväksi, täytyy varoa, ettei pieniä siemeniä varise matkan varrelle. Muurahaisetkin kuljettelevat monen kasvien pieniä siemeniä.

    Sormustinkukka (Digitalis) on kaksivuotinen myrkyllinen (digoksiini) kasvi eikä myrkyllisyytensä vuoksi sovi lapsiperheen pihaan. Kukat ovat kellomaisia (sormustimen muotoisia), purppuran tai vaalean punaisia tai valkoisia. Ensimmäisenä kesänä se kasvattaa lehtiruusukkeen ja vasta toisena korkean kukkavanan. Siemenet leviävät maahan sen ympäristöön ja saattavat itää vuosienkin päästä, jos maata myllätään.

    Tarhakäenkaali on pieni, metsässä kasvavan ketunleivän sukulainen, se voi olla myös punaruskealehtinen ja keltakukkainen. Se leviää nurmikolle ja hiekkakäytävillekin. Olen luullut saaneeni sen hävitetyksi pihaltamme, mutta ajoittain sen siemeniä ilmeisesti tulee maan pintaan multaa liikuteltaessa. Jos haluaa hävittää kasvin, sen ei pidä antaa muodostaa siemeniä. Tallaan aina murskaksi ilmestyneen kasvin kukat.

    Koristekasvina käytetty jättipalsami on haitallisiksi listattujen vieraslajien joukossa. Se on puna- tai punakirjavakukkainen, varreltaan hyvin vesipitoinen. Leviämistä edistää se, että se sinkoaa siemenensä kauas. Lupiini on myös haitallinen tulokas, vahvajuurisena se syrjäyttää kotoperäisiä lajeja. Sen siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa kymmeniä vuosia. Myös haitallinen vieraslaji on jättiputki. Kasvin osien koskettelu aiheuttaa ihoon palovamman tapaisia vaurioita.

    Kotoisissakin lajeissa on erilaisessa määrin myrkyllisiä lajeja. Esimerkiksi leinikit (niitty- ja rönsyleinikki) saattavat vaikuttaa ihoon. Myrkyllisinä kasveina hevosetkin kaihtavat niitä ja jättävät heinikkoon syömättä. Siperianhernepensaan siemeniä meillä aina ennen kiellettiin syömästä. Niiden myrkyllisyydessä voi olla vaihtelua, koska joku on ainakin maistelumielessä tehnyt niistä ruokaa.

    välläys

    VastaaPoista
  3. Sateinen aamu

    On aamu sateisen päivän.
    Kaupunki nukkuu.
    Ei liiku kulkijaa tiellä,
    koko luonto minun on.

    Kivikon alvejuuri

    Kivikosta kurkottaa,
    kierii auki kiekuraa
    kilpaa luonnon viritessä,
    kevätpäiväin kiiriessä.

    Voimattomat siivet

    Äiti, kevät jo pitkällä on.
    Miks en pääse mä lentohon?
    Mä siipiäin ojennan aina vain
    mutt' yhä olen vain paikallain.
    -----
    (Voimattomat siivet, kotkansiipi)

    Juhannusruusu

    Tää pensas valkokukkainen
    mummon aikaa muistuttaa.
    Äiti toi sen hevosella,
    pihaan halus' istuttaa.
    Monet kerrat pensas kulki,
    sen aina joku pussiin sulki.
    Juhannusna näin koristaa
    se melkein joka pihamaan.

    Ladon ovet

    Monta kuormaa tästä kulkenut on,
    heinää heitetty latohon.
    Niin monta viirua seinään on piirretty,
    kuin kuormia latoon on siirretty.
    Kintut naarmuilla heiniä poljettiin
    ja välillä uimaan kipaistiin.
    Se oli rankkaa mutta kivaakin.

    Nyt heinille menetelmät on uudemmat,
    on tullut ovista paljon tummemmat,
    kun aika on antanut niille patinat.
    Tyhjänä lato nyt aikaansa viettää,
    vain kevätaurinko raoista pilkistää.

    Ruskoliljat

    Uskollisna nousevat
    vanhat, kunnon perennat
    syreenien alta
    näyttäin aina komealta.
    Ne joku muinoin istutti,
    näin polun varren kaunisti.

    välläyksen kuvakokoelmasta

    VastaaPoista
  4. Tänään 3.5. on tehty pitkä päivä mökillä. Monenlaista tein, en kaikkea amuistakaan. Aamulla ennen lähtöä otin kotoa kellarista mukaan omenapuun jalosteoksia. Loput panin jääkaappiin, jos satun vielä tarvitsemaan niitä. Laitoin mökillä kolme ymppiä veljeltä saadusta omenanoksasta.

    Minulla on mökillä kaksi pientä pähkinäpuuta, tyttö ja poika. Koska monet ihmiset ovat allergisia pähkinäpensaan siitepölylle, niin en haluaisi antaa sen pojan paljon pölytellä. Ymppäsin tyttöpensaaseen poikaoksan. Jos tuo onnistuu, niin voisin joskus poistaa pojan kokonaan. Taitaisi tulla niille siis ero.

    Mutta jospa vaihtaisi myös pojan oksia tyttöoksiksi! kaikkea hullua sitä pitääkin kokeilla. Laitoin poikapensaaseen kaksi tyttöoksaa. En tiedä, onnistuvatko tuollaiset ymppäykset lainkaan. Saa nähdä.

    Kriikunoihin olisin laittanut mökillä lisää luumunoksia, mutta aika loppui kesken. Otin vain luumun oksan mukaan tänne kotiin, jotta voin täällä laittaa kriikunaan lisää ymppejä. Täällä on ennestään toisessa kriikunassa neljä ymppiä ja toisessa kaksi.

    Leikkasin karviaispensaat siellä hyvin ilmaviksi. Viime kesänä toukat söivät niistä lehdet. Lehtiä tulee kyllä nyt ihan normaalisti. Paikka on vähän paahteinen ja tuuleton, se saattaa olla syynä toukkien runsaaseen esiintymiseen.

    Vadelma-alueeseen laiettiin toiseen reunaan hevonlantaa. Siinä reunassa maa on vähän köyhempää. Lantaa annettiin myös karhunvatuille. Kukista osa sai sitä, mutta ei kaikille ehditty antaa. Rodot saivat tämän kuun rodolannoteannoksen.

    Perunat on laitettu maahan jo pari-kolme viikkoa sitten, porkkanan ja punajuuren siemenet kylvettiin viime viikonloppuna. Niidne päällä on harso.

    Kyhmyjoutsen istuu pesässä, todennäköisesti hautoo. Telkkiä uiskentelee lahdella. Hanhipari meinasi tulla nurmikollemme, mutta emme huoli niitä siihen likaamaan.

    Pihallamme viettää toisinaan aikaansa mustavalkea kissa. Emme tiedä mistä se on kotoisin. Tänään se makoili kalliolla auringonpaisteessa. Kun puhuttelin sitä, se vastaili naukumalla. Se osaa kyllä nautiskella ja olla vain. Olen vähän kateellinen, koska sitä taitoa minulla ei ole.

    Mökillä käynnit ovat niin kiireisiä, etten ehdi juurikaan valokuvaamaan siellä. Tosin olen ottanut kuvia muina vuosina niin paljon, ettei siellä ole enää paljon uutta kuvattavaakaan.

    välläys

    VastaaPoista