keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

PIIKKISISAR JA PÖLYKOIRA

PAKENEN SÄNGYN ALLE JA MUUTUN PÖLYKOIRAKSI

Tänään on piikkipäivä. Minuun pistetään tänään maailman voimakkainta hermomyrkkyä Lohjan neurologisella polilla. Pistosaika on iltapäivällä ja aion viettää aamupäivän rutiinilla. Teen ne asiat, jotka aina aamuisin teen.

Rakastan näitä juttuja, en aio luopua niistä, sillä elän niiden voimalla. En aio antautua maailmalle. Tiedän, että lannistajat ovat liikkeellä, olen tavannut heitä niin usein ja kavahdan heitä.

Lannistajia on kaikkialla, heistä on parempi pästä eroon nopeasti. Heillä on aina parhaat puheet. Tehokkaat selitykset ja ovelat suhteet. He osaavat pelata yhteen ja tukea toisiaan.

LANNISTAJIEN MAAILMA

Minä tunnistan heidät aika nopeasti. Aluksi ne ovat hyvää pataa, mutta pian huomaat syöväsi myrkkyä. Lapsenmielesi kuolee, nääntyy nälkään.

He sanovat sinulle neuvojaan. Ole aikuinen. Ajattele aikuisen tavoin. Kasva ihmisenä. Mutta jättävät sitten ja menevät tasolleen. Siihen jäät ja mietit mitä teet.

VIISAUS JA HULLUUS

Olen oma itseni. Ajattelen ja päättelen, että kukaan ei oikeastaan tiedä, kaikki vain luulevat. Tämä on totuus. Viisaimmat luulevat vain viisaimmin.

Minä ajattelen niin, että koska viisaimmatkaan eivät tiedä, niin jokainen voi itse päätellä. On merkillistä, että usein ne väheksytyt tietävät eniten.

Viisaus loppuu siinä, missä hulluus alkaa, mutta nerous jatkaa siitä mihin hulluus jää pyörimään itsensä ympärillä.

KUKAAN EI TIEDÄ

On lupa pohtia. Kuka otti oikeuden pohtimiseen. Mikä voima tuli ja sanoi, että et saa enää miettiä, sillä kaikki on jo mietitty valmiiksi.

Minä aion pohtia ja epäilen ensimmäisenä viisaita. Luulen, että he menivät ensimmäisinä harhaan. Kaikkein viisaimpia en epäile, sillä he myöntävät menneensä harhaan.

Miksi uskoisin ihmisiä, joiden oma elämä on pelkkää vallan ja rahan tavoittelua. He ovat myyneet itsensä, myyneet sielunsa ja saaneet paikan.

Viisaan nimen ja arvostuksen. He ovat nousseet omalle tasolleen. Toivottavasti jäävät sinne.

ELÄMÄN VOIMA

Mitä minä uskon? Minä uskon voimaan, joka saa minut aamulla nousemaan ja uskomaan, että tänään kannattaa elää.

Tänään on elämisen arvoinen päivä. Tänään olet olemassa. Tämä päivä on tehty myös sinulle. Minä uskon sellaiseen voimaan. Voimaan, jonka lannistajat ottaisivat mielellään minulta pois.

Voimaan, joka tulee minua vastaan pultsarissa, vanhassa tutussani vuosien takaa. Hän oli vielä siihen aikaan jotenkin kiinni elämässä. Nyt vuodet ja elämä ovat kuljettaneet hänet puiston penkille nuokkumaan.

PELI ON PIAN PELATTU

Hän morjenstaa minua. Hän on ainoa, joka vielä tervehtii minua. Ei hän varmaan tunnista minua entiseksi naapuriksi, mutta tervehtii selkeästi.

Toiset ajavat ohi autoissaan, tai kävelevät oman tasoisten kavereidensa kanssa vilkaisematta ohi. Anna lannistajien mennä.

Anna niiden pelata pelinsä. Pian se on pelattu kaikilta. Myös minulta. Pian tämä on ohi. Vielä vähän aikaa täällä satujani kerron ja sitten poistun. Satu loppuu. Ehkä uusi alkaa taas jossain toisaalla.

VIIMEISET TUNNIT

Ajattelen mitä tekisin, jos saisin tänään kuolettavan myrkkypistoksen. Miten eläisin tämän aamupäivän? Miten viettäisin elämäni viimeiset tunnit?

Leikin sillä ajatuksella. En ole tavannut tänään yhtään lannistajaa, joten leikkimieli elää minussa.

Voin kuvitella mitä vain, voin ajatella mitä vain ja olen vapaa mielessäni.

HETKESSÄ RIEMUSSA

Katselen ensimmäisenä koiraani. Ajattelen, miten se viettää aikaansa. Koirani yleensä nukkuu. Milloin tahansa se saa vapaasti olla, se kierähtää sykkyrään ja nukkuu.

Mutta jos vähänkin liikun, jos pieninkin viesti tulee sen maailmaan, on koirani heti vauhdilla leikissä.

Haukkua rähisee, jos vieras pyrkii sisään, loikkii pitkin sohvaa jos lelu vinkuu tai pyörii riemuissaan ympäri olohuonetta jos sanon taikasanan “lähdetään kävelylle”.

AHDASTA MINÄÄ KARKUUN

Juuri sillä tavoin saa elämästä irti enemmän kuin keskiverto kauluspaita tai jakkupuku koskaan. Sitä riemua me etsimme kuntosaleilta, joogatunneilta, tanssiharjoituksista, zumbaamalla ja taistelulajeja treenaamalla.

Sieltä myös hieman sitä löydämme. Sinne menemme, että pääsisimme itsestämme pois. Pois ahtaasta minästämme, joka lannistettiin jossain vaiheessa.

Lannistaja meni jo, mutta jätti varjonsa. Poistui, mutta jätti jälkensä. Vapaus on menetetty, mutta yhä vielä voit sen saada.

Voit voittaa lannistajan. Voit voittaa itsesi. Voit juosta karkuun. Voit päästä karkuun ja vapauteen.

PISTIVÄT POIS

Elän siis viimeisiä tuntejani. Ajattelen viimeisiä ajatuksiani. Mitä mieleeni tulee viimeisenä? Mikä on se kuva, joka syntyy näinä viimeisinä tunteina, ennen kuin minuun pistetään maailman voimakkainta hermomyrkkyä.

Ajattelen, että kaikki päättyy. Tämä touhotus loppuu. Tiedän, ettei minua moni kaipaa. Pian unohdun. Joku tekopyhä losauttaa valeen kaipauksesta, mutta ajattelee, että nyt siitäkin päästiin. Lopultakin pistivät sen pois. Pistivät.

ON VAIN NYT

Ei ole enää tätä kirjoittamisen viettiä. Ei enää tarvetta kertoa tarinaansa. On vain nyt. Ajatus viimeisistä tunneista kiehtoo minua. Antaa inspiraatioita.

Olen vielä olemassa. Kaikki saa uuden merkityksen, tuoreuden. Tässä hetkessä on voimaa. Jokainen henkäys on nautinto.

UITTOKAHVIT KOOKOSÖLJYLLÄ

Keitän vielä vahvat uittokahvit ja höystän ne kookosöljyllä. Sitten menen alakertaan ja ajan hiukseni.

Olen jo pitkään leikannut tukkani itse. Pidän lyhyestä sängestä, siinä on mukavan karhea pinta. Tarrapinta pipolle.

Sitten kuuntelen vanhoja LP-levyjä alakerran levarista. Istun ja annan ajatuksien virrata. Nautin vain olostani.

PIIKKISISKO SAAPUU

Istun siihen ja mieleeni tulee muistikuva lapsuudesta. Näen pyöräilijän, hän polkee pihan poikki vähän etukenossa.

Hän on terveydenhoitaja tai äidin mukaan terveyssisar, mutta minulle pelkkä piikkisisko. Piikkisisko, joka aina tulee yllättäen ja lannistaa minut.

SÄNTÄÄN KARKUUN

Olen leikkimässä asemaperän rivitalojen pihalla kun näen hänet. Tajuan salamannopeasti ketä tuo etukenossa pyörällään pihaan syöksyvä piikkisisko jahtaa. Hän jahtaa minua.

Minä hyppään pystyyn. Heitän hiekkalapiollisen häntä kohti kuin elokuvissa ja säntään, tai oikeastaan lennähdän sisälle.

MUUTUN PÖLYKOIRAKSI

Syöksyn keittiön läpi, ällistelevän äitini ohi olohuoneen kautta suoraan makuuhuoneeseen ja pyörin sängyn alle nurkkaan piiloon.

Kätkeydyn pölykissojen sekaan ja muutun pölykoiraksi. Nyt minua ei tunnisteta. Nyt se piikittäjä ei löydä minua.

KADUN TEKOJANI

Nyt se menee ehkä päätyasuntoon ja pistää kaveriani. Minun käy jo sääliksi kivaa kaveriani, jonka kanssa leikimme monet leikit.

Harmittaa, että huijasin häntä kerran palautuspulloilla. Lupaan, etten heittele enää häntä lumipalloilla pihassa talvella. Enkä kaada hänen lumiukkoaan pihalla.

ÄITIÄ EI VOI PETTÄÄ

Samassa näen valtavan vihreän takapuolen kumartuvan sängyn reunalle, näen mairean hymyn ja pullean, kurottuvan käden. Minut on löydetty. Minä olen paljastunut vaikka muutuin pölykoiraksi.

Piikkisisar huhuilee tekolempeällä äänellä minua ja yrittää mahtua sängyn alle. Sänky nousee ilmaan ja natisee uhkaavasti.

Samalla tunnen rautaisen otteen nilkassani. Äiti on ovela, hän on tullut jalkopäästä ja tarttunut jalkaani. Pölykoiran jalkaan.

PISARA PIIKIN PÄÄSSÄ

Miksi en hajoa ilmaan! Äitiä on turha pettää, hän on liian ovela. Äiti kiskaisee minut pois sängyn alta ja on vihaisen näköinen. Häntä harmittaa, kun olen yltä päältä pölyssä. Selittelee käsiään pyöritellen terveyssisarelle ja puhuu siivouspäivästä.

Minä yritän paeta, mutta äiti on nopeampi ja nappaa niskastani kiinni. Näen valtavan laukun piikkisisaren edessä sängyllä.

Näen suuren piikin, joka nousee hänen hymyilevien silmiensä tasolle. Pisara tirskahtaa piikin päästä. Minä antaudun ylivoiman edessä.




1 kommentti:

  1. Kävit varmaan piikillä? Et karannut? Toivottavasti sujui hyvin, ja siitä on apua.

    Ajattele, sillä pultsarilla on joku, joka tervehtii häntä!

    Aika jännä on ajatella viimeisiä päiviään jo etukäteen. Ehkä kaikilla olisi aihetta tehdä niin, niin ne eivät voisi tulla yllätyksenä. Mutta en minä saa itseäni taipumaan siihen. Sinulla onkin parempi mielikuvitus kuin minulla.

    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista