sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

OMENAPUUN OKSASTAMINEN

OMENAPUUN VARTTAMINEN OMAAN PUUTARHAAN

Meillä oli heitetty huolimattomasti jonakin syksynä omenanperskeitä kasvimaan viereen. Mahdollisesti kasan päälle oli haravoitu lehtiä.

Omenansiemenet saivat talven aikana näin niiden itämisekseen vaatiman kylmäkäsittelyn. Hiiret eivät löytäneet niitä, eivätkä ne mädäntyneet.

Kesällä siihen paikkaan kasvoi koko joukko omenapuun taimia. En poistanut niitä, vaan annoin kasvaa muutaman vuoden. Siirsin niitä yksitellen parempiin paikkoihin.

Siemenestä kasvaneet taimet eivät tulevaisuudessa välttämättä tuota hyviä omenia, se on sattumaa. Nehän ovat emopuun ja siittäjäpuun risteymiä.

OMAN PUUTARHAN OMENAPUU

Näin muistelee ystävämme Välläys, jonka leppoisia ja maanläheisiä tarinoita olemme saaneet jo usein lukea. Tänään Välläys kertoo omenapuiden oksastamisesta eli varttamisesta.

Meillekin istutettiin viime kesän alussa oksastettu omenapuu. Puun taimen istutti tyttäreni, joka opiskelee puutarhuriksi.

Hän oli varttanut sen oppilastyönä ja omenapuun kasvamista on nyt mukava seurata omassa puutarhassa.

Välläys opettaa tämän päivän blogissa selkeästi ja elävästi miten tuo oksastus onnistuu jokaiselta viherpeukalolta.



VÄLLÄYKSEN OHJEET OMENAPUUUN VARTTAMISEEN


OMENAPUUN OKSASTAMINEN

Rupesin jonakin kesänä laittamaan niihin hyvästä lajikkeesta latvoja eli varttamaan niitä.

Kaikkiin en ehtinyt laittaa tarpeeksi ajoissa latvaymppiä, vaan jotkut kasvoivat vähän liian pitkiksi ja tekivät oksia.

Myöhästyneet jaloymppäykset laitoin sitten latvaan ja oksiin eli oksastin ne. Joihinkin puihin olen jättänyt alkuperäisen oksan tai oksia, nähdäkseni millaisia omenia ne tuottaisivat.

Olen myös ympännyt joihinkin puihin useampaa lajiketta tehnyt niistä ”perhepuita”.

Kaupallisetkin omenapuut ovat yleensä johonkin talvenkestävään perusrunkoon jalostettuja.

Olen laittanut jalostuksia myös vanhempiin puihin. Hauskannäköisiä puita, joissa on eri värisiä omenia!

LYIJYKYNÄLLÄ OMENAPUITA

Jalostusoksat otetaan halutun lajikkeen edelliskesäisistä oksista. Olen käyttänyt myös vanhempiakin oksaosia menestyksekkäästi.

Jalostukseen sopivan oksan paksuus on suunnilleen lyijykynän paksuista, mutta yleensä otan oksan suurempana oksana.

Oksat otetaan puun ollessa lepotilassa talvella, mutta ei hirveän kovalla pakkasella. Yleensä otan niitä kevättalvella.

OKSAT JÄÄKAAPPIIN

Pidän oksia ensin lumen alla niin pitkään kuin voi, tai sitten varjon puolella vaikka vanhassa roskiksessa.

Pääasia, että ne eivät ole liian lämpimässä tai eivät kuivu.

Lumen sulettua katkon oksat lyhyemmiksi pitäen silmällä käyttökelpoista paksuutta ja poistan haarat jättämällä tyngän.

Usein pistän maalarinteippiä päihin estämään kuivumista. Laitan ne oksat sitten muovipussiin, johon laitan kosteaa sanomalehteä mukaan.

Pussin suu hieman auki homehtumisen estämiseksi ja pussi jääkaappiin. Jos on hyvin tilaa jääkaapissa, niin oksat voivat olla pitempinä.

YMPPIEN MÄÄRÄ

Jalostus alkaa, kun vastaanottavien puiden silmut alkavat paisua ja neste varressa virrata.

Tavallisesti jalostan toukokuussa, joskus jopa kesäkuussa, jotkut aloittavat jo huhtikuussa.

Helteiset säät ja pitkät kuivat kaudet eivät ole hyväksi ympeille. Otan jääkaapista oksan, ja katson, että montako ymppiä siitä tulisi.

VAHVUUS ON TÄRKEÄ

Liian ohut oksa ei ehkä onnistu, koska siinä ei ole vesivarastoa paljon ja se kuivuu helposti.

Lyijykynää paksumpi, jo vahvasti puutunut oksa on taas vaikea vuolla, mutta onnistuu kyllä aika hyvin.

PARI SILMUA

Jalosteessa tulee olla n. pari silmua, voi olla useampikin, jos siinä on esimerkiksi haaran tynkä.

Jos ei talvella otettuja oksia ole ollut, ymppäys on onnistunut jopa samaan aikaan otetusta oksasta.

TEROITUSVÄLINEET LÄHELLE

Työhön tarvitsee ohut- ja suorateräisen, terävän veitsen, oksasakset ja maalarinteippiä.

Teroitusvälineet on hyvä olla, sillä veitsi tylsyy nopeasti. Minulla sattuu olemaan vähän huonohkoja veitsiä.

Ympin sidontaan käytetään monenlaisia tarvikkeita, maalarinteipin lisäksi niinestä kumi- tai muovisuikaleeseen ja laboratoriokelmuun asti, kuka mitäkin.

Minusta maalarinteippi sopii hyvin, se lahoaa muutamassa vuodessa sopivasti pois.

Haavanhoitoainettakin joskus käytin, mutta ei sitä välttämättä tarvita.

Katsotaan sopiva vastaanottajaoksa ja sille sopivanpaksuinen ymppi. Katkaisen oksasaksilla vastaanottajaoksan tulevasta ymppäyskohdasta.

Katkon siitä myös pois liikoja haaroja, jotta ne eivät vie vettä ja ravintoa tulevalta ympiltä.

VIISTO VUOLAISU

Vuolaisen oksan katkaisukohdan viistoksi, mahdollisimman suora viistous, mielellään yhdellä vuolaisulla.

Ei se minulta yleensä onnistu yhdellä vuolaisulla, korjailen sitä usein.

Viistous on n. 3 cm:n pituinen ja ohuin pää on ihan ohut, lopulta pelkkä kuori.

HYVÄ SILMU

Ymppioksa katkaistaan oksasaksilla yläpäästä ja lisäksi alapäästä siten, että jää viistousvara ja sitten ne pari-kolme silmua.

Alapäähän tehdään vastaavanlainen viistous siten, että hyvä silmu jää paikalleen asetettaessa oksan yläpuolelle.

Alin silmu voisi olla varmin, sillä oksan kärki saattaa kuolla, mutta tyvi jää eloon. Oksa lähtee kasvamaan ylöspäin.

VIISTOUKSIEN KULMA

Viistouksien pitäisi osua tarkalleen ja tiiviisti kohdakkain. Kun paksuus on valittu sopivasti, niin kuorten ja nilojen pitäisi osua kohdakkain ainakin yhdellä sivulla ja tuleva oksa on normaalin näköinen.

Kokeillaan osuvuutta ja vuollaan uudelleen, jos viistouksien kulma on vääränlainen tms.

NOPEA JA VIILEÄ

Silmuja varotaan vahingoittamasta. Tässä vuoluvaiheessa pitäisi olla aika nopea, ettei liitospaikka ehtisi kuivua.

Viileämpi sää olisi parempi. Vuolupaikkaa ei saisi kosketella millään likaisella.

TEIPPI TIUKALLA

Ripustan maalarinteippirullan johonkin oksantynkään ja asetan vuolukohdat täysin vastakkain.

Katkaisen teipistä n. 5 cm:n pätkän ja alan kiertää liitoskohdan toisesta päästä spiraalimaisesti sitä liitoksen ympärille.

Toisella kädellä pidän liitosta, ettei se liikkuisi paikaltaan. Teippiä on vedettävä tosi tiukalle.

SOPIVASTI TEIPPIÄ

Sitten otan toisen pätkän ja jatkan kiertämistä vetämällä teippiä tiukalle täysillä voimilla hampaat irvessä.

Jos ei ole avustajaa, niin lisää teippiä pitää pystyä katkaisemaan rullasta yhdellä kädellä, koska toinen käsi pitää koko ajan liitosta paikallaan.

Jos ottaa teippiä liian pitkän pätkän kerrallaan, se takertuu helposti johonkin ja saa roskia mukaansa.

USEITA SPIRAALEJA TEIPPIÄ

Teippiä kierretään täysillä voimilla useita kerroksia spiraalimaisesti koko liitoksen matkalle jatkuen vielä yli liitoksen molempien päiden.

Lopulta teippikerros on paksuin liitoksen kohdalta ja ohuempi sen molemmin puolin. Ymppioksan päässä on pieni teipinpala estämässä haihtumista.

YHTENÄINEN KUORI

Liitoskohtaan kasvaa yhtenäinen kuori. Jos liitoskohdan teippi ei muutaman vuoden sisällä itsekseen lähde pois, vaikka liitoskohta näyttää hyvin kehittyneeltä, niin teippiä voi varovasti repiä irti.

OKSIEN MERKKAUS

Omenapuun leikkauksissa vastaanottajaoksasta leikataan haaroja pois. Ymppioksan lähellä olevia villejä oksia poistetaan myös, jotta ymppioksa mahtuu kasvamaan ja saa valoa hyvin.

Eri lajikkeen oksat on hyvä merkata värillisillä langoilla tai maalitäplillä, ettei niitä vahingossa leikattaisi villeinä pois.

Pihallamme oli tänne tullessamme kaksi pienehköä valkeaa kuulasta. Niihin olen laittanut erilaisia oksia ja tehnyt niille reilusti tilaa.

YMPPÄÄMINEN ONNISTUU HELPOSTI

Omenapuun jalostus onnistuu kyllä aika helposti vähän huolimattomastikin tehtynä. Ei se ole vaikeaa.

Itse yllätyin, kun hyvin kiireesti ja vähän huolimattomasti ympättyäni kriikunapuuhun luumupuun oksia ne onnistuivat kaikki.

Ymppäys yleensä on mahdollista lähisukulaislajien välillä.

Muistan lukeneeni, että joku on saanut onnistumaan jopa omenapuun oksan ymppäämisen pihlajaan.

Opin tuon jalostustaidon isältäni, kun hän teki 50-luvulla uusia omenapuita entisten, paleltuneiden tilalle.

Lapsena kokeilin ymppäystä pajuun, kun en ymmärtänyt, että ei se tule onnistumaan.





12 kommenttia:

  1. Olisi kiva kuulla, miten puutarhurikoulussa neuvotaan omenapuun jalostaminen oikeaoppisesti. Miten tyttärellesi on neuvottu?

    Mitä lajiketta käytetään yleensä runkopuuna, en muista sitä nimeä? Meillä on jonkin sortin maatiaisia omenapuita, jotka on todettu kestäviksi. Vanhojen kotimaisten siemenistä voisi saada talvenkestäviä runkopuita, joihin jalosteet ympätään.

    kyselee välläys

    VastaaPoista
  2. Omenan perusrunkona käytetään usein Antonovkaa.

    Olen taas tänä keväänä oksastanut huonosti tuottaviin kriikunapuihin luumunoksia. Muutamassa on jo lehdenalkuja.

    VastaaPoista
  3. Tutulta kuluneena keväänä saatu päärynäpuun oksa on hyväksynyt päärynäpuumme kotipuukseen. Puu oli pihalla, kun ostimme tämän kiinteistön yli kymmenen vuotta sitten, Se ei aluksi tuottanut päärynöitä lainkaan. Nykyään se tuottaa pienehköjä, runsaskivisiä päärynöitä. Teen niistä sosetta omenasoseen sekaan, mutta kovat kivet ovat ikäviä hampaissa. On kiva nähdä, millaisia päärynöitä uusi oksa rupeaa joskus tuottamaan.

    Tänä vuonna on tullut sadetta enemmän kuin muulloin, ja kotipihan kriikunapuutkin antavat jonkin verran kriikunoita, ensimmäisen kerran. Aikaisemmin niitä on ollut vain ehkä viisi kummassakin puussa. Mökillä aikaisemmin ympätyt luumuoksat nuorissa, juurivesoista kasvatetuissa kriikunapuissa ovat kasvaneet aika hyvin. Ei kuitenkaan ole vielä luumuja, koska kriikunoitakaan ei vielä ole.

    Kotipihan ainoa, pienehkö luumupuu oli huonossa kunnossa ostaessamme tämän kiinteistön. Lapset olivat kolhineet sen runkoa. Sitten sille tapahtui vielä onnettomuus. Kun kaadoimme varjostavan männyn tontilta, sen oksat hipaisivat luumupuuta, jolloin se katkesi. Seuraavina vuosina se teki muutamia juurivesoja, joita olen siirtänyt muualle kasvamaan. Yksi jäi siihen lähistölle kasvamaan. Sen runko kuitenkin eräänä talvena varmaan paleltui. Se alkoi kasvattaa kuitenkin haaroja tyvestä. Varasin yhden haaran kasvatettavaksi ja poistin muut. Sitten se sai tuodusta mullasta jonkin taudin, jonka myös omenapuumme saivat. Siitä vanhan rungon tyvestä kasvaa taas uusi runko. Kirvat vaivasivat sitä, ja ruiskutin luontoystävällistä torjunta-ainetta siihen. Saa nähdä onnistunko saamaan siitä joskus kunnon puun.

    Mökille siirretty suurin juurivesa on jo antanut muutaman luumun, mutta ei enempää. En tiedä sen lajiketta, joten en tiedä, että onko se itsepölyttävä ja onko se omajuurinen vai jalostettu. Jalostetun juurivesat eivät välttämättä ole hyviä luumupuiksi. Monille kasveille on hyväksi eri lajikkeen siittäjä, vaikka molemmat lisääntymisneuvot niillä olisikin. Esimerkiksi valkea kuulas omenapuu on hyvä siittäjäpuuksi muille omenalajokkeille. Pensasmustikat tykkäävät vieraslajikkeesta siittäjäksi.

    Minä sain kerran lahjaksi North Blue pensasmustikan taimen. Hankin sille morsiameksi Ainon. Aino kasvaa nopeammin ja tuottaa pienempiä marjoja. North Bluen mustikat ovat suuria.

    Meidän pihalla oli alunperin myös tyrniä. Tyrni on kaksikotinen, eli siinä on erikseen tyttö- ja poikakasvit. Olen lisännyt tyrniä juurivesoista.

    niskakipuinen, puutarhaintoinen välläys

    VastaaPoista
  4. Pari vuotta sitten kotipihamme kaksi alkuperäistä omenapuuta kärsivät ehkä mullasta saadusta taudista. Niiden runkoja olivat rusakot kalunneet kauan sitten, jo ennen kuin muutimme tänne. Vioittuneisiin kohtiin oli kuitenkin jo kasvanut ohut kuori. Sen tähden en huomannut vioittumien vakavuutta ennen kuin jokin juurirutto tai omenapuusyöpä iski kuoreen. Jostakin tuotu nurmikkomulta varmaan saastutti puut.

    Tuhoa oli lisännyt vielä se, että rusakoiden esteeksi olin laittanut puihin jonakin syksynä muoviset, spiraalimaiset rungonsuojat. En ollut ottanut niitä kesäksi ajoissa pois. Jokin sieni pääsi muhimaan rauhassa kosteassa tilassa muovin ja rungon välissä. Olen lukenut, että noita spiraalimaisia, tiiviisti rungon päälle asettuvia suojia ei pitäisi missään nimessä käyttää.

    Toinen puu on toipunut aika hyvin mutta toisen runko on ollut lähes ilman kuorta noin puolen metrin matkalta. Olen laittanut kuorettoman kohdan yli omenapuun oksista muutamia siltoja. Sillat eivät ole kuitenkaan kestäneet lopullisesti. Ne ovat alkaneet lopulta kuolla. Nyt on viimeisessä, tämän vuoden keväällä laitetussa sillassa eloa. Lisäksi kahden sillan alapään kohdalla kasvaa vesa.

    Rungossa on onneksi noin sormen paksuinen kuorellinen juoste, joka yhdistää juuriosan ja rungon ylemmän osan. Vettä ja ravinteita virtaa rungossa ylöspäin, ja normaalisti nilassa kuoren alla virtaa juureen päin mm. yhteyttämisen tuottamaa ravintoa. Elävä juoste ja tyvivesat ovat tämän puun juuriston hyvinvoinnille tärkeitä. Runko on osaksi kuivunut, joten veden virtaus ylöspäin siinä voi olla vähäistä.

    Nyt kuumemmaksi kääntynyt kesä on lisärasite puun vesitaloudelle. Olen kastellut parina kesänä puun alustaa usein ja joskus suihkuttanut lehdistöä. Puu tekee tänäkin kesänä omenia, mutta karsin raakileita reilusti.

    Sillastamista olen tehnyt aikaisemmin erään naapurin jäniksenjyrsimään omenapuuhun. Laitoin siihen keväällä useita oksista tehtyjä siltoja. Vuolin sillan tyven ja latvan viistoksi. Tein T:n muotoisen leikkauksen rungon alaosan kuoreen ja samanlaisen, mutta ylösalaisin, jyrsityn kohdan yläpuolelle. Viisto osa työnnetään T:n poikkiviivan kohdalta alaspäin ja yläosassa taas ylöspäin kuoren ja puuosan väliin. Naapurin puuhun naulasin liitoskohdat kiinni kuoren päältä pienillä nauloilla, mutta kotona käytin nitojaa. Liitoksen päälle laitoin vielä tiivistykseksi varttamisainetta. Sillat täytyy jättää hieman väljälle tuulen aiheuttaman mahdollisen puunliikkeen vuoksi.

    Sillat elivät hyvin seuravaan kesään. Omenapuulla oli se huono tuuri, että kesä oli kuiva ja lähellä kasvava tammi varasti veden puun juurisotoaluuelta. Lisäksi tuuli oli kaatanut auringonsuojapuita toiselta puolelta, joten aurinko pääsi porottamaan omenapuuhun voimallisesti. Naapurit eivät huomanneet ruveta antamaan puulle lisävettä ajoissa, joten se kitui. Seuraavana kesänä he sitten kaatoivat sen. Silloin oli vielä joku toimiva silta olemassa ja tyveltä kasvavia vesoja olisi voinut laittaa lisäsilloiksi.

    Kunhan oman puuni tyvivesat kasvavat riittävän pitkiksi ja paksuiksi, niin yhdistän ne rungon ylempään osaan. Kuorellinen juoste näyttää hitaasti leviävän ja ylhäältä ja alhaalta kasvaa hitaasti kuorta paljasta puupintaa peitämään. Toivoa on paranemisesta.

    Olen sillastamisessa vielä todella aloittelija, enkä ole nähnyt kenenkään sellaista tekevän, jotta olisin oppinut niksejä.

    VastaaPoista
  5. On yllätys, että omenapuun oksastaminen kiinnostaa lukijoita nyt talvellakin.

    Oksia voi ottaa talteen, mutta missä niitä pitäisi kylmässä kuivumatta ja homehtumatta? Täällä päin ei ole paljonkaan lunta, jonka alle niitä voisi säilöä. Sataa vettä aika usein. Säilytyspaikan puutteessa talteen otto kannattaa jättää myöhemmäksi, jotta säilytysaika jäisi lyhyemmäksi.

    Minulla on yksi ihan pieni taimi, jonka varsi on ollut vielä liian ohut vartettavaksi. Ehkä ei tänä vuonnakaan vielä kannata varttaa sitä.

    Omenapuista ym. oli muistiinpanojani vihkossa, joka oli kauan kateissa ja löytyi myöhemmin: "Kun isä osti tilan v. 1939, niin siellä oli 2-4 omenapuuta, mutta ne paleltuivat. He ostivat taimistosta taimia tilalle mutta nämä jalopuut paleltuivat sodan jälkeen kahteen kertaan. Ne tekivät hyviä omenia. Niitä lannoitettiin ehkä liikaa, ja sen takia ne eivät asettuneet talvilepoon.

    Sitten taimia hankittiin eräältä yksityiseltä viljelijältä ja villejä taimia eräästä saman kylän talosta. Niitä jalostettiin ja lisättiin oksataivukkaista. Joku piukkupuun oksa taivutettiin juurtumaan maahan mullan ja painon alle."
    .....
    Kevättalvella leikkaan omenapuita, marjapensaita ynnä muuta. (Kuitenkin mm. koivun, vaahteran ja luumunsukuisten puiden leikkausaika on loppukesällä tai syksyllä, muuten mahla valuu.) Tosin omenapuista sanotaan, että varovaista leikkausta voi tehdä melkein milloin vain. En kuitenkaan leikkaisi lehtevää omenapuuta kuumaan aikaan kesällä, jos ei ole pakko korjata jotakin, esimerkiksi osittain katkennutta oksaa.

    Omenapuiden leikkaus on "taidetta", ja taitoa vaativaa. Sitä pitää mieluummin tehdä koko omenapuun ajan useasti vähän kerrallaan eikä vain silloin tällöin suuresti.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Tämä on ollut luetuin blogikirjoitus koko aikana. Vaikuttaa siltä, että aihe on hyvin kiinnostava. Puutarhaa hoitaa ja opiskelee, sekä siitä myös kirjoittaa suuri joukko ihmisiä.

      Uskon, että tekstisi, joka sisältää kokemuksia, historiaa ja jatkuvasti käytännöllistä tietoa, on muodostunut tietolähteeksi, johon palataan aina uudelleen.

      Omenapuiden ja yleensä puutarhan hoito on niin mieltä virkistävää ja terapeuttista, hoitavaa ja kuntoakin kohottavaa tekemistä, että ymmärrän hyvin tämän aiheen valtavan kiinnostuksen.

      Kiitos paljon Välläys, että olet nämä kokemukset tänne kirjoittanut. Olet oksastanut tarinasi tähän blogiin taitavilla sanoilla. Uskon, että työsi on ollut hedelmällistä ja moni on saanut iloa työstäsi.

      Kiitollinen lukijasi harzu

      Poista
  6. Keväällä 2015 laitoin veljeni omenapuun oksasta mökille alkuperäisesti valkean kuulaan puihin viisi pätkää. Nyt 14.7. on neljä tehnyt lehtiä, viides on vielä epävarma. Kotipihalla olen laittanut kolme oksaa, joista yhdessä on lehtiä. Toiset ovat vielä epävarmoja mutta eivät ole kuolleetkaan. Jos kynnellä raapaisee kuoren jostakin kohdasta rikki, niin vihreä väri kuoren alla osoittaa oksan olevan elävä. Sen kynnenpainaman voi varmuuden vuoksi peittää vahalla tai pienellä teipinpalalla. Herkkätuntoinen voi tunnistaa elävän oksan myös siitä että se tuntuu kylmältä eikä "lämpimältä", kuten kuivunut oksa on lämpimällä säällä.

    Mökillä laitoin kriikunoihin kuusi luumunoksaa, joista viisi on lähtenyt kasvuun, kuudes on ehkä kuollut. Kahteen kriikunaan saan nyt luumusta latvan, kun poistan ylhäältä muut kriikunanoksat ja annan luumuympin kasvaa.

    Kotipihalla tulos oli huonompi: takapihalla kaikki neljä luumuymppiä kuolivat, etupihalla on kaksi kolmesta lähtenyt kasvuun. Takapihan puut ovat isompia ja niissä oli valtavasti raakileita, joista kuitenkin suuri osa tippuu pois. Olisiko raakilekasvatus vienyt vettä ja energiaa runsaasti. Ehkä laitoin takapihan puihin ympit myöhemmin. Kaikki ymppipätkät eivät olleet yhtä laadukkaita.

    Jalostustulos ei minulla yleensä koskaan ole sataprosenttinen. Ei kenekään tarvitse tuntea itseään huonoksi, jos yppäys ei onnistu. Niitä on hyvä laittaa siltä varalta useita, että edes joku onnistuu. Säät, ajankohta ja ympin laatu ym. vaikutttavat onnistumiseen.

    Ensi keväänä voi yrittää uudelleen!
    välläys

    VastaaPoista
  7. Eilen loppui kuntoutus. Tänään aloittelin pihalla vähän leikkauksia. Päärynäpuun leikkasin suunnilleen sellaiseksi kuin sitä tarvitsi leikata. Omenapuita napsin vasta vain vähän, täytyy jatkaa toiste. Niskaa ei passaa rasittaa liikaa katsomalla ylös päin.

    Tosin tänään ei ollut oikein hyvä leikkaussää. Se saisi olla mieluummin pikku pakkanen eikä kostea vesikeli kuten nyt oli.

    välläys

    VastaaPoista
  8. Pitäisi varmaan huomenna jalostaa se yksi pieni omenapuun alku, josta olen jossakin puhunut. Jääkaapissa on veljeni puusta otettu oksa sitä varten.

    Olen viritellyt oksien ohjausnaruja puihin. Niitä ei saa vetää liian tiukalle, oksa voi katketa siitä, varsinkin se voi revetä irti puusta. Taivutetaan ensin vähemmän ja sitten myöhemmin voi narua kiristellä.

    Kriikunapuista täytyisi vielä taivuttaa yläoksia.
    välläys

    VastaaPoista
  9. Nyt on niin kuumia päiviä luvassa, että enpä taida vielä tehdä jalostusta...
    välläys

    VastaaPoista
  10. Voisiko mustaherukkaa ympätä johonkin runkoon?

    VastaaPoista
  11. Mitkä taimistot myyvät jalo-oksia? kun tuntuu olevan hankala saada uusia lajikkeita vartettavaksi.

    VastaaPoista