keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

KULTAINEN SORKKARAUTA

SISÄINEN PARANEMINEN ALKAA AVAUTUMISESTA

Istumme pienen hämäläisen helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Puhuja on lempeä mies. Hän on entinen nuorisotyöntekijä, nykyisin seurakunnan saarnaaja.

Hyvin ystävällinen ja empaattinen luonne, ihmisten kanssa toimeentuleva.

Seurakunnan saarnaaja kertoo jutelleensa erään nuoren kanssa. Tämä nuori ei kokenut tulleensa hyväksytyksi seurakunnassa.

ÄÄNTÄ EI TULE

Saarnaaja sanoo ensimmäisen kerran tulleensa siihen tulokseen, että vika ei ole tässä nuoressa, ettei häntä hyväksytä seurakuntalaisten keskuudessa.

Yllättäen mies pyytää tuon nuoren naisen eteen kertomaan ajatuksiaan. Nuori nainen lähtee takaosasta liikkeelle, hän on persoonallinen ja värikkäästi pukeutunut kaikin puolin erilainen olemukseltaan kuin muu väki.

Hän menee eteen ja kakistelee kurkkuaan. Yrittää puhua, mutta ääntä ei tule. Hän painaa päänsä ja palaa paikalleen.

PARAS PUHE KOSKAAN

Seurakunnan saarnaaja on kuitenkin kuin kissa, joka putoaa jaloilleen, hän pyytää kuoron laulamaan ja toteaa nuoren ystävän rohkeuden loppuneen nyt kesken.

Hänellä olisi ollut tilaisuus puhua. Olisi ollut paikka ja aika sanoa, mutta sanat jäivät sanomatta.

Jäin miettimään ja ajattelen aina joskus tuon nuoren puhetta. Ehkä se oli paras puhe, jonka koskaan kuulin seurakunnassa.

Hän ymmärsi olla hiljaa. Sanat puhuivat sanomatta.




SYDÄMIÄ EI AVATA SORKKARAUDALLA

Puhetta ja puhujia riittää kyllä. Hiljaisuudesta on pulaa. Pulaa niistä ihmisistä, jotka ymmärtävät, että sanoilla on paikkansa ja hetkensä.

Sanat ovat kuin avaimia, joskus niitä voi olla paljon, mutta yksikään ovi ei aukea, yksikään sydän ei kuule puhetta. Sydämiä ei avata sorkkaraudalla, ei edes kultaisella.

Tytön poistuttua takaosaan kaikki jatkui niin kuin ennenkin, mikään ei muutu, rutiini ei saa mennä rikki.

SHOWN ON JATKUTTAVA

Olisihan se ollut katastrofi jos kokous olisi keskeytynyt ujoon teiniin. Puhe ei saa loppua, shown on jatkuttava, palkka ja osallisuus toiminnassa tienattava.

Olisi ääretöntä, kunnioituksen ansaitsevaa rohkeutta keskeyttää tilaisuus ja jäädä hetkeksi pohtimaan puhumattoman julistuksen sanomaa. Ymmärsikö kukaan?

Kuoro nousee laulamaan. Ottaa kansiot ja säestys alkaa. Eräs laulajista on johtavia vanhemmiston veljiä.

Naimisissa oleva mies, mutta ihastunut erääseen kauniiseen kuorolaiseen.

ROOLI TOIMII

Hän vie roolinsa hyvin läpi, laulut soivat kauniisti ja kaikki menee kaavojen mukaan. Saarnaaja saarnaa. Ammattimies ei petä. Mikään ei muutu. Tilaisuus on pelastettu.

Tilaisuuden jälkeen veli pyytää salaa tuota kaunista kuorolaista ajelulle kanssaan. On niin paljon puhuttavaa. Vaimolle näistä on vaikeampi kertoa. Ajelulla hän kertoo ihastumisestaan.

He tapaavat myöhemmin naisen kotona. On aika astua seuraava askel kulissien suojassa. Miehen hartioita särkee, hän pyytää naista hieromaan niitä.

SANATON PUHE

Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin, kulissit pidetään pystyssä, toiminta on eheää. Taustalla tapahtuva jää taustalle, sitä ei päästetä rikkomaan pintaa. Peilityyntä pintaa.

Minä kuuntelen edelleenkin sitä nuoren pitämätöntä puhetta, se oli rehellisin puhe, jonka olen koskaan kuullut seurakunnassa. Sanaton puhe.

KULISSIEN ALLA MÄTÄNEE

Nämä pari pientä tarinaa olivat näkemiäni ja kuulemiani kokemuksia ja molemmat tapahtuivat aikoja sitten.

Kerroin ne tuon nuoren kunniaksi. Hän edes yritti tulla esiin.  Hän yritti rikkoa valheelliset kulissit ja kiiltokuvan, jonka alla oli paljon mätää.

Olisiko jotain merkittävää lähtenyt liikkeelle rehellisen avautumisen kautta. Uskon, että olisi, mutta nyt kaikki jatkui kuin ennenkin.

PARANEMINEN ALKAA AVAUTUMISESTA

Kulissit horjuivat, mutta pysyivät pystyssä. Avautumisen voima on siinä, että jotain mätää pääsee ulos ja paraneminen alkaa.

Vaikeinta siinä on se, että valtarakenteita yllä pitävät usein häikäilemättömät ja muutokseen täysin kykenemättömät ihmiset. Vallan sokaisemat, jotka rautaisella otteella pitävät ohjia käsissään.




KAKSI BLOGIA

Kirjoitin muutamia aikoja sitten kaksi blogia, jotka herättivät tavallista enemmän keskustelua taustalla.

Toisessa puhuin työpaikkakiusaamisesta ja toisessa käsittelin innostamisen ja lannistamisen välistä eroa.

Kerroin esimerkin seurakunnasta ja erään uusimaalaisen helluntaiseurakunnan saarnaajasta, joka tylyillä sanoillaan lannisti minut.

AVOINTA SYDÄNTÄ HAAVOITETAAN

Näitä esimerkkejä on tietysti paljon enemmänkin. Ilkeys ja pahat sanat tulevat samalla tavoin ihmisen suusta helposti, olipa hän uskovainen tai uskomaton.

Luulen, että pahojen sanojen voima on suurempi seurakuntien sisällä sen takia, että siellä ihminen on avoimempi ja paljaampi.

Suojaukset on laskettu alas ehkä elämän iskujen voimasta ja odotetaan rohkaisevaa ja nostavaa lohdutusta. Siihen kun isketään terävien ja tylyjen sanojen teuraskirves, niin sydän halkeaa.

MAAN HILJAISET

Sain suuren palautemäärän blogistani ja kuulin monta tarinaa seurakunnista. Keskustelut ja kommentit ovat luottamuksellisia, joten en niitä kaikkia käy läpi.

Ongelmia näyttää olevan samalla tavoin kaikissa seurakunnissa aika tavalla tasapuolisesti. Monta hyvää asiaa seurakunnissa myös tapahtuu ja tehdään pyyteetöntä työtä.

Maan hiljaiset ovat usein vastuunkantajia merkittävimmissä tehtävissä. Puhujapaikoille heillä harvoin on hinkua. On myös sanottava, että lempeää ja innostavaa puhujaa jokainen seurakunta aina tarvitsee.

PAHUUS KRISTALLISOITUU

On kuitenkin olemassa myös järkyttäviä esimerkkejä julmasta ja häikäilemättömästä vallankäytöstä, erään sellaisen kertomiseen olen saanut myös luvan.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä tosiasiaa, miksi pahuus kristallisoituu siellä, missä hyvyyden pitäisi olla läpinäkyvää.

Siellä pahuus, vallanhimo ja kovuus kiteytyy ja nostattaa itsensä valoksi, kelmeäksi loisteeksi kaikkien eteen. Miksi näin on, sitä voi kysyä.

KIUSAAMINEN ON HELPPOA

Mikä saa ihmisen välittämään toisesta? Mikä,saa meidät ottamaan vastuun lähimmäisen hädästä. Miksi on helpompi olla kiusaaja kuin tukea kiusattua.

Näyttää siltä, että se on huomattavasti helpompaa. Vaikuttaa siltä, että kiusatessaan ihminen toteuttaa, jotain sisäistä innoitettaan. Yleensä huumorin varjolla kuitenkin.

LEIKIN VARJOLLA

Harva kiusaamistapaus on tosissaan tehty, yleensä jälkeenpäin kiusaajat vetoavat leikkiin. Mopon karkaamiseen käsistä ja kiusatun huumorintajuttomuuteen.

Yleensä kiusattu ajetaan nurkkaan ja ulos koulusta, työpaikalta tai seurakuntayhteisöstä.

PAHUUS JALOSTUU

Pahuudella näyttää olevan tapa jalostua mitä lähemmäs hyvyyttä se pääsee. Siitä syystä seurakunnissa esiintyvä julmuus on timantinkovaa koska sen oikeutus nähdään pyhänä.

Erehtyminen on vaikeaa silloin kun käsissä on viimeinen totuus.

“Olin väärässä, tein ja toimin väärin, voitko antaa minulle anteeksi”. Siinä, eräät maailman vaikeimmat sanat silloin kun ne lausutaan sydämestä.

PALUU LÄHTÖRUUTUUN

Milloin viimeksi kuulit nuo sanat? Milloin viimeksi lausuit nuo sanat? Moni ajaa mieluummin rekkaa päin, kuin tunnustaa olleensa väärässä ja aloittaa alusta. Palaa lähtöruutuun.

Mitä merkitsee alusta aloittaminen? Miten ihminen voi aloittaa alusta? Mistä se lähtee liikkeelle. Onko se ajatus? Onko se sana? Onko se teko?

Virhe, joka muuttaa koko elämän suunnan ei useinkaan ole suuri. On vain pieni valinta, joka näyttää vähäpätöiseltä, mutta ohjaa lopulta koko elämän uuteen suuntaan.

ANTEEKSI!!

Mikä on se valinta, joka tänä päivänä näyttää pieneltä. Onko syytä pohtia, kulkiko jo ohi sen valinnan.

Voiko vielä palata takaisin ja lausua nuo vaikeat sanat. Lausua sen sanoista vaikeimman. Anteeksi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti