sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

KISSAN LOIKKA

ANNOIN SEEPRAPEIPOLLE TEKOHENGITYSTÄ

Mustarastas hyppelee ojan reunalla kivikossa. Huoleton lurittaja ei tiedä olevansa kuolemanvaarassa.

Törhäkkä pomppija napsii maasta jotain, tutkii ja heittelee risuja kuin ostoksilla.

Musta nokka kertoo, että kyseessä on nuori mustarastas. Nuori ja huoleton.

Seuraan ikkunasta veitikan kipittelyä. Olen nähnyt varpushaukan nappaavan punarinnan pihassa, mutta en silti osaa varautua pian tapahtuvaan hyökkäykseen.

KISSA LOIKKASI MUSTARASTAAN KIMPPUUN

Kuvaan mustarastasta kännykällä ja näen sen saapuvan tuijapensaan alle. Siellä on jotain mielenkiintoista. Nuoren mustarastaan uteliaan tutkimisen lopettaa raju hyökkäys.

Piilossa kytännyt irtokissa hyppää kuin raiskaaja uhrinsa kimppuun. Huolettomana pensaan juureen kumartunut mustarastas lennähtää käpälien välistä viime hetkellä karkuun.

BALLADI PELASTUMISELLE

Kissa vönyää pensaan alta pettyneenä ja kapuaa ojan reunaa tuijan juureen. Siihen se istuu kyhjöttämään ja pohtimaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Murjottaa pää painuksissa.

Mustarastas lentää läheiseen pensaaseen. Oppi toivottavasti jotain tilanteesta ja lurautti oksaltaan pienen balladin. Lurituksesta viis veisaava kissa lähti kesken konsertista.

PAREMPAA KUIN TELEVISIO

Huomasin mustarastaan sattumalta seuratessani sinitiaisen pesän tutkintaa ja yritin saada siitä kuvaa. Olen asettanut viime syksynä tekemäni linnunpöntön sillä tavoin, että sitä voi seurata olohuoneen sohvalta.

Parempaa ohjelmaa kuin televisiosta koskaan, ehdottomasti. David Attenborough olisi varmasti kanssani samaa mieltä.

Lopulta myös tiainen saapuu paikalle. Istuu ohuelle oksalle ja tutkailee pönttöä. On tyytyväinen ja hypähtää orrelle. Vilkaisee ympärilleen ja pujahtaa sisään.

HYVÄT KAUPAT

Taisin tehdä juuri pönttökaupat. Ensimmäinen asunto myyty. Minussa on ainesta kiinteistönvälittäjäksi. Tein kaupat vielä hyvällä katteella.

Saan katsella keväistä elämän juhlaa ja lintujen pesäpuuhia. Olen onnellinen, että tekemäni pesäpönttö kelpasi visertäjille.

Nyt alkaa jännääminen siitä, ehtivätkö sinitiaiset munia ja saada poikasensa kasvatettua, ennen kuin kirjosiepot saapuvat.

SULTTAANI KIRJOSIEPPO

Nuo pesän valtaavat tsirpittäjät, joista Middle of the Road teki purukumipopin klassikonkin. Ne tulevat ja valtaavat pienen sinitiaisen pesän.

Tekevät vain kylmästi oman pesänsä siihen päälle. Kirjosieppo on vielä varsinainen sulttaani luonteeltaan ja uroksella voi olla useampikin pesua samaan aikaan.

Pönttöjen väliä se suhailee rentoon tyyliin ja hoitelee kaikki pesueensa ajallaan. Varsinainen valentino. Kauniisti sieppo kyllä laulaa. Ei mustarastaan tavoin, mutta monipuolisemmin kuin tintit.

KIRJOSIEPON KORVAMATO

Laulu on kuin iskelmän kertosäe, mukaansatempaava ja melodinen, mutta loputon korvamato. Olen usein kesäaamuisin herännyt neljän viiden maissa kirjosiepon lauluun ja kuunnellut sitä nauttien aamusta.

Lopulta ääni kyllä ajaa ylös kahville ja lenkille. Ellei sitä tee, niin kohta itsekkin tsirpittää.



KAKSI JOUTSENTA

Olin eilen lenkillä ja näin kaksi joutsenta. Tyyninä ne ruokailivat vastarannalla. Kuvasin niitä niin innokkaasti, että akku väsähti kännykästä.

Joutsenet vilkaisivat minua välillä, mutta päättelivät vaarattomaksi. Katselin siinä niiden lipumista vedessä. Oli kaunis, aurinkoinen kevätaamu.

Joutsenet loivat maisemaan rauhallisilla liikkeillään elävän taulun. Hirmuinen pärske sotki idyllin sotkan muodossa.

SOTKAN MEKASTUS JA JOUTSENTEN RAUHA

Kovalla loiskeella se räpisteli vedessä ja sai koko maiseman raikumaan. Joutsenet jatkoivat ruokailuaan sotkasta piittaamatta. Tyynesti ne painoivat päänsä syvälle ja nappasivat syötävää.

Sotka sai mellastaa niiden puolesta ja rähistä rauhassa. Ajattelin, että näin pitäisi suhtautua elämän koettelemuksiin. Osata suhteuttaa ne suureen kuvaan kuin joutsenet. Nähdä niiden väliaikaisuus ja pienuus.

Vähäpätöisyys, vaikka kaikki täyttyisi rauhattomalla rähinällä. Tyyneys ja rauhallisuus on murtumaton muuri elämän vastoinkäymisissä.

Joutsenet opettivat sen minulle. Pian mellakoiva sotka oli rähinänsä rähissyt ja poistui rantavesiin. Maisemaan palasi taas tyyni rauha. Joutsenet jäivät siihen ja minä jatkoin matkaani.

HARAKKAJENGI

Harakoiden puuhia on myös hauska seurata. Niillä on aina oma jengi. Niiden älykkyys ja röyhkeys on mielenkiintoista seurattavaa.

Pikkupoikana yritimme usein saada variksen- tai harakanpoikasia kasvatiksi. Kyttäsimme niiden pesiä ja seurasimme pesinnän etenemistä.

Suuren kuusen latvaan oli jännittävä kiivetä. Pettymys oli kyllä suuri, kun pesässä oli vielä munat eikä poikasia.

MUNAT HAJOSIVAT TASKUUN

Munat oli kuitenkin pakko tunkea taskuihin, koska alhaalla odottava poikajoukko olisi muuten väittänyt, etten uskaltanut pesälle asti.

Tulin sitten alas ja jossain välillä jalkani lipesi kuusen oksalta. Loppumatka oli vauhdikasta liukumista.

Alhaalla taskut olivat liisterissä ja kaikki munat hajalla. Märät housut olivat kuitenkin todiste siitä, että kävin pesällä asti.

PUHEOPETUSTA VARIKSELLE

Lopulta onnistuimme saamaan variksenpojan lemmikiksi. Annoimme sille nimeksi Vaakku ja pidimme sitä kuin pikkulasta.

Sitä oli jännittävää hoitaa ja seurata linnun kasvua. Yritimme opettaa sitä myös puhumaan. Olimme kuulleet jonkun kavereistamme kehuneen onnistuneensa opettamaan varikselle sanoja. Kukaan ei ollut kyllä kuullut sen puhuvan.

VAAKKU JUTTELI OMIAAN

Me emme saaneet varistamme muuta kuin raakkumaan. Lopulta väsyimme yrittämään ja annoimme sen jatkaa elämäänsä ummikkona. Tyytyväisenä varis raakkui omalla kielellään. Piti varmaan ihmisten kieltä liian alkeellisena itselleen.

Eräänä päivänä, kun tulin kotiin niin Vaakku oli kadonnut. Ehkä se oli vain kasvanut riittävän suureksi ja lentänyt pois.

Aina kun varikset raakkuivat kuusikossa ajattelin, että Vaakku siellä juttelee omalla kielellään.

SEEPRAPEIPPOJA JA UNDULAATTEJA

Meillä on ollut lintuja myös lemmikkeinä. Kaksi undulaattia ja muutamia seeprapeippoja. Undulaattejakin yritin opettaa puhumaan, mutta huonoin tuloksin. Ei minusta puheopettajaa olisi tullut.

Seeprapeipoista tykkäsin kaikkein eniten. Pidin niistä koska ne olivat niin vaatimattomia. Harmaita, mutta nokka ja posket oranssit ja laulu yksinkertaista juttelua. Ne tykkäsivät tuituilla toisilleen hellästi, sitä oli kiva kuunnella.

Meillä oli samaan aikaan kissa, joka liikkui parvekkeen kaiteilla rennon taitavasti. Kaukana alhaalla oli kova asvaltti, mutta Miisu-kissa vain tassutteli parvekkeen kaiteella letkeästi.

KISSA IKKUNALAUDALLA

Keittiön ikkunasta se mielellään pujahti räystäälle makoilemaan. Siinä se otti aurinkoa ja lepäili pitkiä aikoja. Piti aina muistaa vilkaista ikkunaa sulkiessa, ettei Miisu jää yöksi parvekkeelle.

Kerran päästin seeprapeipot vapaaksi lentelemään huoneessa enkä huomannut Miisua. Kissa huomasi tilaisuutensa koittaneen ja vilahti nojatuolin kaiteelle kyttäämään.

MUSTA VARJO

Seeprapeippo lensi juuri huoneen poikki, kun Miisu hyökkäsi. Näin silmäkulmastani mustan varjon ilmassa ja käpälän liikkeen.

Vaistomaisesti heilautin oikean käteni ja osuin kissaan juuri kun seeprapeippo oli jäämässä sen kynsiin. Mourahtaen Miisu lennähti lattialle, jaloilleen tietysti ketterästi.

SEEPRAPEIPOLLE TEKOHENGITYSTÄ

Seeprapeipoista toinen lähti tästä maailmasta surullisen onettomuuden seurauksena. Asuimme silloin Ruotsissa ja kerrostalomme kylpyhuoneessa oli amme, johon teimme vaahtokylvyn.

Seeprapeipot lentelivät samalla vapaina asunnossa. Toinen niistä päätti ottaa vaahtokylvyn dramaattisin seurauksin.

Varmaan se kuvitteli, että vaahtoon voi laskeutua. Löysin pikku lintusen vaahdon seasta ja nostin sen kämmenelle. Yritin herätellä sitä, mutta lintu oli eloton.

Puhalsin sen nokkaankin, mutta ei auttanut tekohengitykseni, pieni seeprapeippomme oli ottanut ensimmäisen ja viimeisen vaahtokylpynsä.




1 kommentti:

  1. Mukavia kohtaamisia luonnon kanssa. Asukkaat katsastavat uutta, hienoa asuntoa. Eiköhän kelpaa.

    Osuin taas sattumalta täysille nollille. 17500 kävijää! Koko ajan lukema nousee.

    Terveisin välläys.

    VastaaPoista