lauantai 8. maaliskuuta 2014

ARPISET SANAT

KULUNEEN PINNAN ALLA ON KULTAINEN TARINA

Sanat ovat tulossa, kuulen niiden äänen, ne ovat vielä sekavissa rykelmissä ja hakevat paikkaansa, etsivät rytmiä.

Osa on ujoja, varovaisia sanoja. Osa estyneitä ja piilottelevia. Kaikki haluavat kertoa tarinansa, mutta ne ovat lempeitä. Ne eivät tungettele tai vaadi mitään.

Minä odotan rauhassa tien vieressä. Tiedän kokemuksesta, että ensimmäiset sanat tulevat lujaa, niitä en saa kiinni. Niihin ei kannata tarttua. Antaa niiden mennä. Katselen niitä ja hymyilen hieman huvittuneena.

LEMPEÄT SANAT

Odotan aina lempeitä sanoja, ystävällisiä ja avuliaita. Tiedän, että ne tulevat, hiipivät vähän kuin varkain, kihnuttaen. Ontuen lonkkaansa. Niitä hävettää tuoda tarinansa. Minä kuuntelen ja annan niille aikaa. Odotan rauhassa.

Ensimmäiset sanat, ne mielestään tärkeät ja nopeimmat ovat jo kadonneet näkyvistä. Olen onnellinen siitä. Ne eivät minua kiinnosta.

Olen kiinnostunut aroista sanoista. Niistä jotka välttelevät katseita. Ovat arkoja, mutta kantavat mukanaan maailmoja. Niitä odotan. Ja ne tulevat aina.

RÖYHKEÄT SANAT

On hauskaa katsella sanojen kulkua. Voisin tehdä sitä loputtomiin. Olen ihastunut niihin. Näen niitä joka paikassa.

En pidä nopeista sanoista. Niissä on liian paljon pakenijaa, kypsymätöntä etuilijaa, ahnetta ajan henkeä ja röyhkeää ryntäilyä.

Tiedän, että ne ovat perillä ensin. Maalissa, kuin pallo verkossa, mutta minä en halua verkkoon jääneitä sanoja.

NOPEAT SANAT

Mikä kiire sinne on? Näitä menee nopeasti muutenkin. Ovat olevinaan oikeassa, mutta kohta konkkaavat takaisin.

Muina miehinä palaavat ja luimuilevat. Perillä ei ollutkaan niin kivaa ja hoppu hävetti. Niin ne nopeat sanat palaavat kukin aikanaan.

KYPSYNEET SANAT

Olen onnellinen, että en ottanut niitä. Annoin mennä. Tekevät oman kierroksensa. Käyvät maalissa ja huomaavat, että ei siellä verkossa niin kivaa olekaan.

Palaavat takaisin ja kertovat tarinansa. Kypsyvät matkalla. Niillä on mehukkaimmat jutut siinä vaiheessa. Kahteen kertaan kypsyneet jutut. Niitä kannattaa nyt kuunnella.

Odottaa ja malttaa, oman harharetkensä tehneitä sanoja. Erehtyneitä sanoja. Virheensä tehneitä ja myöntäneitä, nöyrtyneitä sanoja. Niissä on elämän ydintä.

LYÖDYT SANAT

Kuuntelisin vaikka niitä pelkästään, mutta niitä tapaa nykyisin harvoin. Useimmat eivät enää palaa. Olen surullinen siitä. En tiedä miksi nykyisin useimmat eivät enää ota opikseen.

Ehkä kaikki on muuttunut niin kovaksi, iskut ovat niin kovia, tyrmääviä, etteivät ne enää jaksa palata.

Ehkä ne uskovat ettei kannata. Kukaan ei kuuntele. On vain niitä, jotka haluavat hyötyä kaikesta. Tehdä rahaa ja käyttää hyväksi.

PALAAMISEN ROHKEUS

Ne eivät ymmärrä, että mikään arvokas ei katoa. Mikään, jolla on merkitystä ei häviä, todellista talenttia omaava on aina siinä lähellä.

On vain uskallettava palata, vaikka se vaatii rohkeutta. Palaaminen vaatii aina enemmän rohkeutta kuin eteenpäin meneminen.

On helpompi mennä eteenpäin kuin palata takaisin. Voisin kertoa esimerkin vaikka raamatusta. Rakastan raamattua ja luen sitä päivittäin.

OLEN SANOJENKERÄÄJÄ

Minulla on harrastuksena sanojen kerääminen. Olen sanankerääjä, tarinanpoimija ja tallentaja. Kannan tarinoita ja poimin sanoja, kuin kypsiä marjoja.

Niitä tapaa harvoin uusia. Uudet sanat ovat raakoja ja kirpeitä. Vanhat sanat kypsiä ja koeteltuja, maukkaan mehukkaita, takaisin palanneita sanoja.

Hyväksyviä, hiukan kolhiintuneita, vähän ontuvia ja elämän merkitsemiä sanoja. Sanoja, joissa on aromia. Sitä jotain, jonka aito, makunsa löytänyt tarinanpoimija tunnistaa heti ja noukkii matkaansa.

SANAT KUIN PIKARUOKAA

Niitä sanoja minä jaksan odottaa ja tiedän aina, että ne tulevat ennen pitkää. Aina ne tulevat, kunhan en anna hämätä itseäni nopeilla sanoilla.

Nopeissa sanoissa on aina pikaruuan maku, teollisen tuotannon leima, mainoksen mahtipontinen lumous. Ota minut niin tulet onnelliseksi. Syö nämä sanat, niin laihdut.

SÖIT SANAMME

Kuule tämä tarina, usko se ja tienaat näin paljon, lomailet palmujen alla ja elät onnellisena pitkään vanhuuteen.

Ai niin, viimeiset vuodet tosin muistisairaana hoitokodissa, mutta työllistät sittenkin hoitoyhteiskuntaa. Rahoitat siinä samalla veroparatiiseissa eläviä raharuhtinaita.

Olet hyvä ihminen meidän silmissämme. Olet syönyt sanamme, uskot ne ja tottelet. Näin puhuvat nopeat sanat, siksi annan aina niiden mennä menojaan.

VIERAAT SANAT

Osa niistä palaa takaisin. Harvempi nykyisin. Tarinat ovat muuttuneet synkiksi. Niitä pelottaa kuunnella.

Enää ei palaavilla sanoilla ole toivoa mukanaan, on vain epätoivoa ja pettymystä. Ne tietävät, nopeat sanat, että kiire oli turhaa.

Siitä syystä odotan hitaita sanoja, lempeitä ja ymmärtäviä sanoja. Kovia kokeneita sanoja. Hyljeksittyjä sanoja. Vieroksuttuja ja vähäteltyjä sanoja. Toisaikaisia sanoja.

ARPISET SANAT

Sanoja, joiden pinta on kulunut. Sydän sykkii ja monet haavat ovat arpeutuneet. Arvet ovat tulleet elämässä. Niissä on se voima. Tarina asuu aina arpien takana.

Ehjät sanat tunnistaa siitä, että ne ovat tyhjiä. Niissä ei ole arpia, sillä elämä tarvitsee haavoja. Elämä tulee vain elämällä, ottamalla iskuja vastaan ja kestämällä.

NÖYRÄT SANAT

Maahan lyötyinä, mutta ylös nostettuina, toisen sanan tukemina ne tulevat, nöyrät sanat, mutta niillä on sanoma.

Niillä sanoilla on tarina. Ne loistavat ja hehkuvat kuin nouseva aurinko. Minä tunnistan ne heti. Niiden päällä on pölypilvi, kultainen hohde, tarinahohde.

PARANTAVAT SANAT

Raamatussa Jeesus kohtasi kerran kymmenen sairasta miestä. Hän kysyi, mitä miehet halusivat hänen heille tekevän. Miehet halusivat parantua, olivathan he spitaalisia, hylkiöitä ja syrjäytyneitä.

Heitä halveksittiin ja inhottiin, eikä heitä haluttu edes päästää lähelle.

Jeesus sanoi miehille rauhalliset, lempeät sanat, että olette parantuneet, menkää ja näyttäkää ihmisille parantuneenne.

NORMAALIT SANAT

Miehet riemastuivat ja lähtivät innoissaan kertomaan ihmeestään. Juostessaan kohti kaupunkia he vilkuilivat toisiaan ja ihmettelivät puhdasta ihoaan.

He olivat todella parantuneet sairaudestaan. Mies erämaassa oli parantanut heidät. Hän oli puhunut totta ja tehnyt heidät terveeksi.

Niin he menivät nopeasti samomaan parantuneensa ja kertomaan olevansa taas normaaleja. Jeesus näki miesten menevän ja katoavan näkyvistä. Hän kulki tietään.

Yllättäen hän näki yhden miehistä palaavan takaisin.

YKSI SANA PALASI

Mies tuli juosten ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Hän oli palannut kiittämään paranemisesta.

Jeesus ihmetteli minne ne yhdeksän muuta olivat hävinneet.

Vain yksi palasi ja hänkin oli muukalainen paikkakunnalla. Kaikki muut olivat paikallisia, tuttuja ihmisiä.

Nyt he olivat terveitä, nyt he kelpasivat. He olivat taas normaaleja.

He eivät palanneet koskaan. He olivat tulleet maaliin. Suoraan maaliverkkoon ja jäivät sinne.

Niitä sanoja en kaipaa, niillä ei ole mitään annettavaa.

SANOJEN SOINTI

On vain odotettava niitä sanoja, jotka palaavat takaisin ja tulevat tarinan kera. Elämän makuisen tarinan. Niitä sanoja kyllä riittää.

Harvakseltaan ne sanat tulevat, mutta jokainen niistä kantaa kauniita, kultaisia arpia, elämän kultaamia tarinoita.

Tarinoita, joissa on lempeä sointi. Tarinoita, joiden äärellä istun elämän tervastulilla ja kuuntelen niitä illat mielelläni.

TARINAT TULEVAT

Monta niistä tarinoista olen jo kertonut. Monta on sinetöity sydämeeni, mutta monta on vielä kertomatta.

Kultaisten arpien tarinaa. Palanneiden sanojen tarinaa.

Näetkö Ystäväni, sieltä ne tulevat.




2 kommenttia:

  1. Sinä makustelet sanoja ja sommittelet niistä hienoja yhdistelmiä. Ne eivät ole vain sanahelinää, vaan niissä on sanomaa.

    "Päivä puhuu, eikä sano paljon,
    yö vaikenee ja sanoo kaiken."
    - Laura Latvala: Tuulien talo

    välläys

    VastaaPoista
  2. Kiitos Ystäväni!

    Hieno ja puhutteleva runo!

    -harzu

    VastaaPoista