maanantai 3. helmikuuta 2014

KOLPAKOLLINEN JA AAMULENKILLE

ONNI ASUU PIENTEN HETKIEN SISÄLLÄ

Aamu avaa, sanat avaavat, sydän aukeaa ja hyvät ajatukset virtaavat mieleen. On levollinen olo, voittajan hetki, elämä on elämisen arvoista ja ihanaa.

Haluaisin olla hetken tässä kohtaa, pysäyttää tähän ja antaa hyvien virtojen kulkea lävitseni.

Olen aamuihminen. Minulle riittää jos saan muutaman tunnin nukuttua ja herään neljän jälkeen.

On niin paljon tekemistä, pientä puuhaa ja näpertelyä. Minulle riittää vähempikin. Onni on pienten hetkien sisällä. Suurten hetkien sisälle se eksyy, tai pujahtaa takaovesta pihalle.

KOLPAKOLLINEN JA LENKILLE

Tänä aamuna heräsin vasta puoli kahdeksalta. Olin nukkunut niin pitkään, että korvissa kävi kihinä. Olin täynnä tarmoa. Täältä tullaan. Jerry, pikku bologneesi oli samaa mieltä, yhtä innoissaan.

Sytytin takkaan tulen, keitin kahvin ja lueskelin pädiltä aamun ajatukset. Annoin sydämeni täyttyä hyvien ajatusten virrasta ja tunsin raikkaan tuulen puhaltavan sieluni läpi. Olin valmis suurtekoihin heti kolpakollisen jälkeen.

Kolpakko on kätevä kooltaan. Siihen saa kerättyä aamun energiapommin helposti. Päälle kasa mustikoita ja muumiotkin tanssivat katolla ripaskaa.

MUUSI JA SOOSI

Seuraavaksi kuorin perunat kiehumaan. Teen ison kattilan täyteen perunamuusia ja pannullisen kastiketta. Sitten lähden aamulenkille. On nuoskakeli ja lumeen jää narskuvat jäljet.

Tämä lenkki on minulle erityisen mieluinen. Olin viikonvaihteen kevyessä flunssassa ja pystyin käymään vain pienellä, muutaman kilometrin kävelyllä koiran kanssa. Nyt pääsin juoksulenkille.

Minulla on myös testattavaa tälle lenkille. Rakastan näitä vempaimia, joita nykytekniikka meille suo. Kännykkä, joka mittaa ja dokumentoi lenkin on loistava lenkkikaveri. Samalla se soittaa musiikin tai äänikirjan.

KOSKETUSHANSKAT JA KUULOKKEET

Nyt minulla on uudet kosketusnäyttöhansikkaat ja kuulokkeet. Hansikkaat sain eilen kaupan päälle kahdesta tiskiainepaketista.

Ne toimivat hyvin. Laitan ne kynsikkäiden sisään ja voin hansikkaita riisumatta ottaa kuvia, käynnistää matkan mittaavan lenkkiohjelman ja äänikirjan.

Kuulokkeet ovat kuitenkin tänään mieluisimmat. Olen kärsinyt lenkeillä jatkuvasta kuulokkeiden putoilusta. On rasittavaa juosta, kun pää liikkuu ja pudottaa liikkeellään kuulokkeet jatkuvasti korvista. Toisen kun saa paikoilleen niin toinen putoaa.

Ostin vuosi sitten urheilukuulokkeet, jotka toimivat vähän aikaa, mutta käytössä menivät pian rikki. Haaveilin pitkään kunnon kuulokkeista, mutta ne ovat yllättävän kalliita.

SYNTYMÄPÄIVÄLAHJA APELTA

Tammikuussa sain syntymäpäivänä kirjeen apeltani. Siinä oli syntymäpäiväkortti ja viidenkymmenen euron seteli. Olin niin iloinen. Nyt voin tilata jotain, mitä en muuten voi ostaa. Annoin ajan kulua ja mietin mitä ostaisin. Päädyin kunnon kuulokkeisiin. Halusin Senheiserit.

Sitten näin mainoksen, jossa kyseiset, korvaan hyvin kiinnittyvät kuulokkeet olivat tarjouksessa ja käsivarsikotelon saisi kaupan päälle. Tein tilauksen ja tänään pääsen niitä viimeinkin kokeilemaan.

TUHKAA KORULIPPAASSA

Asetan kuulokkeet korviin ja taivutan paikoilleen koukun, joka pitää ne tiukasti kiinni. Hyvältä tuntuu, ei puristaa yhtään. Valitsen lenkkilistani randomina ja lähden juoksemaan. Ensimmäisenä lähtee Samuli Putron "Tuhkaa korulippaassa".

Tämä on niitä kappaleita, jotka koskettavat minua hyvin voimakkaasti. Vievät ajatuksen ja sydämen mukanaan. Vievät, eivätkä palauta, ovat niin voimakkaita. En voi vastustaa niitä. Olen liian vietävissä. Annan ajatuksen lentää.

KAIVAN ESIIN TUPAKAT

Olen mäen päällä keväisenä päivänä. Korkean mäen, jonka laelta näkyy kauas yli lumisen aavan. Isäni, joka eli vielä silloin seisoo takanani.

Olemme hiihtäneet umpihankea siihen ja meidän pitäisi laskea mäki alas. Minua väsyttää, olen huonossa kunnossa.

Kaivan tupakat taskusta ja käteni tärisevät. Isäni ei sano mitään, hän nojaa sauvoihinsa ja puuskuttaa, olemme tulleet vauhdilla mäen harjalle.

PÄÄSIN ILLALLA PUTKASTA

Minä olen alle viidentoista, kovassa krapulassa ja päässyt edellisenä iltana putkasta. Pääsin sieltä koska poliiseille selvisi lopulta ikäni. He olivat juuri ottamassa meiltä sormenjälkiä, kun ikää kysyttiin.

Sormenjäljet jäivät ottamatta ja poliisit käskivät minun painua kotiin nukkumaan. Lupasin mennä, mutta en kertonut, että kotiini on pitkä matka. Olin kulkenut kauas kotoa.

En kertonut sitä poliiseille, koska pelkäsin, etten pääse putkasta pois. Lupasin heille mennä kotiini, mutta menin kadulle. Harhailin aikani vieraassa kaupungissa ja päädyin yökahvilaan. Siellä nuokuin yön, eikä henkilökunta hennonut heittää minua ulos pakkaseen.

ISÄNI VEI ERÄRETKELLE

Aamuvarhain lähdin liftaamaan kotiinpäin. Kävelin, liftasin ja loppumatkan tulin junalla. Palasin kuin tuhlaajapoika kotiin. Isäni ei ollut vihainen, hän päätti viedä minut metsään ja opettaa erämieheksi.

Metsällä olin kyllä kulkenut kaksitoistavuotiaasta lähtien, heti kun sain metsästyskortin. Olin ampunut jäniksiä, sorsia ja tiputtanut metsonkin, lintujen kuninkaan. Olin mielestäni metsämies, mutta isäni päätti tehdä minusta myös kettumiehen.

Hän oli sitä mieltä, että elämäni oli alkanut luisua raiteiltaan ja raikas eräelämä palauttaisi sen uomiinsa. Hän oli oikeassa. Olin menettänyt nopeasti otteeni kaikesta.

ISÄNI OLI ERÄMIES

Koulumme oli suurluokkineen, kiusaajineen, kokeiluineen ja vaihtuvine opettajineen minulle keskitysleirin veroinen paikka.

Halusin sieltä vain pois ja viimeisen lukukauden olinkin koulusta pois enemmän kuin siellä. Hirviökoulu on nyt purettu. Kiitos luojan.

Isäni halusi opettaa minusta ketunpyytäjän. Hän kertoi oman isänsä olleen taitava erämies, joka opetti hänetkin saalistamaan.  Nyt olimme ketunpyynnissä ja edessämme oli valtava mäki. Heitin tupakan pois ja lähdin laskemaan sitä alas.

PYÖRIN MÄKEÄ ALAS

Keskellä mäkeä sukseni osui kaatuneen puun oksan alle ja kaaduin rymisten kinokseen. Pyörin alas mäkeä ja päädyin rinteen pohjalle lumisena, mutta muuten ehjänä.

Isäni laski viereeni ja nauroi makeasti. Minä suutuin, huusin ja kiroilin. Isä vain virnuili kun pikku mäessä kaaduin. Minäkin rauhoituin lopulta. Teimme tulet, paistoimme makkaraa ja joimme tervaskahvit. Erämiehet.

ISÄNI OPETUS

Muutuinko minä, sainko taas elämästä kiinni? En vielä vuosiin, mutta ainakin isäni yritti ja olen siitä kiitollinen hänelle. Hän opetti minusta erämiehen.

Kunnioitan hänen perintöään. Pidän sitä isän rakkautena, jonka sain ja yhä omistan sydämessäni.

Parin vuoden kuluttua isäni kuoli yllättäen aivoverenvuotoon kesken työpäivän. Seuraavana yönä pitelin sairaalassa isääni kädestä viimeisen kerran ja hyvästelin hänet.

KUVAT PUIDEN KYLJISSÄ

Tuo muisto eräretkestä isäni kanssa tuli tänään mieleeni, kun olin lenkillä. Musiikki vei ajatukseni tuohon hetkeen. Kiitollisuus isääni kohtaan, joka yritti löytää yhteyden poikaansa täytti sydämeni.

Palasin lenkiltä ja katselin puihin kiinnitettyjä etsintäkuvia. Niissä oli kadonneiden koirien kuvia. Oli surullista katsoa lempeitä koiria, joita omistajat kaipasivat.

ILO JA RIEMU

Minäkin tiedän miltä tuntuu kaivata kadonnutta lemmikkiä ja menettää se. Muistan myös kuinka meidän pikku Jerry karkasi kerran.

Onneksi kauempana asunut tuttumme oli huomannut Jerryn juoksevan katua poispäin. Muistan sen valtavan riemun, joka täytti sydämemme, kun saimme pikku karkurimme takaisin.

Toivoisin jokaisen kokevan sellaisen ilon ja riemun elämässään. Ilon ja riemun, kun saa rakkaan takaisin.




2 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta kirjoituksestasi, nää aina laittaa mut ihan väkisinkin muisteleen omaa älytöntä nuoruuttani....Putkassaolosta on mullakin kokemuksia, mutta hiukan erilaisia :) Kun tulin Lontoosta takas suomeen vähän alle 17 vuotiaana niin meitä oli sellanen sekalainen älyttömän hauska porukka ja ajeltiin isoilla autoilla (oltiin siis raggareita) ja kokoonnuttiin Hämeenkadulla jossa meitä raggareita oli koko katu täynnä. Asuin siihen aikaan Tampereen lähikunnassa, ihan Tampereen rajalla ja lopulta tää pikku kunnan poliisin päätti että meikäläiset tarvii vähän "opetusta" ja sulki meidät yöksi putkaan. Me oltiin aina oman kylän poliisien kanssa ihan hyvissä väleissä, mutta tehtiin sellasta pikku jäynää puolin ja toisin :) Olin kylän huoltiksella töissä ja kaikki kaveri oli tulleet sitä kautta koska ei oikeastaan ollut vanhoja kavereita kun olin asunut ulkomailla ja ne vanhat koulukaverit oli jääny muistoihin vaan. Olin porukan nuorin, muilla oli jo ajokortti ja mullakin oli auto ja ajoin sillä aina työmatkat vaikka ei kortista ollut vielä tietoakaan. Jos "lentävät" oli partioimassa niin sain aina tutulta kyläpoliisilta tiedon ja tiesin pysyä pois auton ratista. Kerran sitten päätettiin nostaa kyläpoliisien poliisiauto isolla tunkilla rengaskasan päälle kun poliisit oli kahvilla :) Siitä syystä tää "sankariporukka" vietti yönsä putkassa :) Me tehtiin usein kaikenlaista jäynää kahdelle kyläpoliisille mutta siitä huolimatta me oltiin aina hyvissä väleissä, ei me ikinä rikottu paikkoja. Ainoa varsinainen "rikos" mitä tein oli se että kaadoin kaupan joulukuusen kun opettelin peruuttamaan sellasta julmetun isoa 50-luvun Plymounth Fyrya ja kuusi sattu oleen just siinä takana. Karkuunhan siitä lähdettiin ja lujaa mutta kyllä poliisit katsoi meitä "sillä silmällä" seuraavana päivänä, tiesivät ihan varmaan että ketkä oli olleet taas asialla :) 60 luvun loppu ja 70 luvun alku oli vielä aikaa jolloin mitään ei otettu kovin vakavasti, eikä ollut olemassakaan mitään vandalismia, sellasta pikku jäynää vaan.. Oli kylä ja kylän "kauhukakarat" ja kyläpoliisit jotka oli kaikkien kavereita, myös meidän .....Jopa Tampereen kaupunki oli siihen aikaan tosi rauhallinen vaikka nuorisoa riitti pilvin pimein kadulle joka ilta tuttuja tapaamaan. Joo - Maailma muuttuu Eskoseni :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Päivi!

    Värikäs nuoruus sinulla ja aina yhtä lennokas kynä. Ilo lukea kirjoituksiasi. Elin kuin vuoristoradassa kerrontasi vauhdissa, olet sanan käyttäjä. Käytät sanaa kätevästi kuin toiset yleiskonetta.

    Sekoitat sellaisen tarinan, että viet sillä minut kevyesti kioskille ja tarjoat, et mitään törkyruokaa, pitsaa sun muuta.

    Tarjoat tarinassasi kunnon makkaraperunat kaikilla mausteilla. Päällä sipulilla höystettyä kurkkusalaattia. Nautin ja luin, luin ja nautin. Olet ylivertainen ja rohkea kertoja.

    Toivoisin, että kertoisit vielä lisää tarinoita tännekin. Olet kokenut niin paljon. Olet niin värikäs luonne ja osaat kirjoittaa huumorilla kovistakin asioista.

    Innokas lukijasi harzu

    VastaaPoista