perjantai 21. helmikuuta 2014

DYSTONIAN IHMEMAASSA

AIHEUTTAVATKO PAINEET JA STRESSI DYSTONIAA?

Dystonia on kaikille arvoitus. Arvoitus myös asiantuntijoille ja tiedemiehille. Sairauden syntyä tai syytä ei tunneta.

Dystonia on myös niin harvinainen, että sen hoito jää lähes aina "piikki ja kotiin" -asteelle.

Julkisen puolen resurssit eivät ilmeisesti riitä näin harvinaisen sairauden hoitamiseen tai tutkimiseen.

PAKKOHOITO ANNETAAN

Ensiapu kyetään antamaan pakon edessä, muuhun ei ole aikaa, rahaa, tai toisinaan tuntuu siltä, että edes halua. Pakon edessä tehdään pakko.

Omalta osaltani hoito Lohjan neurologisella poliklinikalla on ollut pettymys.

EVVK ON SANOMATON VIESTI

Piittaamattomuus ja haluttomuus sairauden parantamiseen tai tukemiseen on peittelemätöntä. Minkäänlaista henkistä tukea tai tietoa ei anneta jos et ymmärrä kysyä.

Laitetta, jota käytetään dystonian alaisten lihasten löytämiseen ei käytetä.

Käyttämättömyyttä selitellään neulojen puuttumisella ja epämääräisesti “vaiheessa” olemisella. EVVK-viesti tulee hyvin perille.

ONKO SUOMI SIVISTYSVALTIO?

Ne joille piikki, jota annetaan sopii ovat ehkä tyytyväisiä, mutta kaikki dystoniat ovat erilaisia, siksi niiden hoitaminen liukuhihnatyyliin on omituista.

Onko Suomi enää sivistysvaltio vai olemmeko taipumassa sairaanhoidossa kehitysmaaksi, näin voi kysyä omien kokemusten perusteella. Resurssit ovat ymmärrettävästi rajalliset.

PAKON EDESSÄ TEHDÄÄN PAKKO

Ihmisiä tai käyttäytymistä en arvostele, se pieni hetki, joka minulle on Lohjan sairaalassa suotu, on ollut ystävällinen ja tehokas siirtyminen piikille ja kotiin.

Minkäänlaista halua parantamiseen, kuntoutukseen tai henkiseen tukemiseen en ole valitettavasti havainnut.

Ilmeisesti Lohjan neurolla ja ehkä jossain muuallakin ollaan valmiita piikittämään maailman tappiin asti, jos ei laki muuta vaadi. Se tehdään mikä on pakko, lienee motto.

DYSTONIA LISÄÄNTYY TULEVAISUUDESSA

En kritikoi ihmisiä, jotka toimivat robottimaisesti systeemin osina, ovat sen sisällä ja toteuttavat ylempiensä käskyjä.

Raha on päämotiivi ja sen jakajat päättävät ketä hoidetaan, kenen hoitoon panostetaan ja mitä tutkitaan.

Dystonia on harvinainen sairaus. Sairaus, joka kuitenkin selkeästi lisääntyy jatkuvasti paineen alla elävässä työkulttuurissamme.

BOTULIINILLA LAMAUTETAAN LIHAS

Dystonia on liikehäiriösairaus, joka aiheuttaa pakkoliikkeitä lihaksissa tuntemattomasta syystä. Aivot antavat käskyn lihakselle ja lihas jännittyy.

Botuliinihoito ohjataan pistoksella tuohon lihakseen ja se lamaantuu.

Nyt vaikka aivot käskevät, käskevät ja käskevät tuota lihasta jännittymään, niin se ei voi reagoida, koska se on lamautettu botuliinilla.

MAAILMAN VOIMAKKAIN HERMOMYRKKY

Tätä vaikutusta kestää pari kolme kuukautta, jonka aikana botuliini, maailman voimakkain hermomyrkky poistuu elimistöstä.

Vaikutuksen hälvetessä lihas alkaa jälleen reagoimaan aivojen loputtomaan käskyketjuun ja nykii, vetää tai vapisee dystonian laadun mukaan.

DYSTONIA ON LIHASJÄNNESAIRAUS

Mikä tahansa tahdonalainen lihas voi joutua dystonian kohteeksi. Dystonia tarkoittaa suomeksi lihasjänteyshäiriötä ja tulee sanoista “dys”, eli häiriö ja “tonia”, eli jäntevyys.

Tätä sairautta ovat poteneet aikojen varrella monet, jotka ovat harjoittaneet jotain lihasta äärimmilleen, esimerkiksi muusikot tai kirjoittajat ennen koneaikaa.

MARSIIN MATKATAAN ENNEN KUIN DYSTONIAAN

Kyseessä on siis vanha sairaus, mutta siitä huolimatta tieteelle sen synty on tuntematon. Luultavasti ihminen marssii ennemmin Marsin pinnalla kuin dystonia löydetään.

Marssii Marsissa ennen kuin dystoonikko marssii parantumaan sairaalaan.

MIKÄ SAA LIHAKSET NYKIMÄÄN

Mistä siis syntyy aivoissa tämä käskyjen loputon sarja, joka saa lihakset toimimaan holtittomasti?

Tätä voi varmaankin tällainen tavan tallaajakin pohtia, koska tiedemiehetkään eivät sitä ymmärrä ja julkisen puolen sairaalat ehdi tutkimaan tai edes hoitamaan kuin ensiapuna. Tai haluakaan.

PAINEISTAVA STRESSI

Olen omassa keskustelupiirissäni ja tukiryhmässäni huomannut, että hyvin monella dystonia on puhjennut stressin yhteydessä.

Jatkuva paineistava stressi, puristava ja ahdistava tehojen ulos mittaaminen työpaikalla on eräs pahimmista stressin muodoista.

PÄÄTTÄJÄT TUIJOTTAVAT LUKUJA

Moni sairastuu syöpään, sydäntautiin tai tekee muuten vain itsemurhan. Ei heitä perään huudella. Eivät päättäjät heistä ole huolissaan.

He tuijottavat vain lukuja. Kannatus- ja talouslukuja, siinä päättäjien toimintasäde, kapea, mutta tehokas.

Ihminen yksilönä kiinnostaa vain lähipiiriä jos sitä on.

KOVUUS KASVAA KYYNISYYDESTÄ

Yksinäinen piruparka, joka ei omaa edes lähipiiriä saa mennä ja kadota rauhassa. Voivoi raukkaa, on ainoa kommentti ja mitä me sille voimme. On näitä nähty.

Kovuus on helpoin valinta, se kasvaa kyynisyyden juurista ja tuottaa hedelmää aikanaan, ne tulevat olemaan katkeria hedelmiä.

TULIJOITA RIITTÄÄ

Historia on sen osoittanut, mutta ihminen ei siinä mielessä muutu koskaan. Ei opi virheistään kuin ehkä viimeisellä suoralla, hieman ennen lähtöä korisee anteeksipyyntönsä.

Tajuaa lopulta, että häntä on huijattu, mutta seuraava kvartaali tulee pian. Kahvit ehditään juoda ja sitten palaveriin, tulijoita riittää. Tuoreempiakin ovat.

SUOJAMEKANISMI SAIRAALLE PAINEELLE

Mistä siis syntyy dystonia? Mistä syntyy se stressi, joka kerääntyy kuormaksi aivoihin ja laukaisee suojamekanismit, laukaisee sairauden, kun elämä käy sairaaksi.

Luin kerran, että Australiassa torjutaan ruohikkopaloja ruohikkopaloilla. Sytytetään lähestyvän ruohikkopalon edelle pienempi tulipalo ja poltetaan alue tyhjäksi.

Saapuva suurpalo pysähtyy kulotettuun kohtaan ja näin estetään suuronnettomuus. Onko dystonia tällainen sairaus?

PIISKATTU TYÖJUHTA

Maallikkona tätäkin voi pohtia. Onko dystonia jossain tapauksessa elimistön tapa suojata ihmistä lopulliselta tuholta.

Elimistö näkee, että ihmiselle on asetettu kuorma, joka tulee johtamaan ennenpitkää vakavaan sairauteen, ehkä syöpään, sydänvikaan tai vastaavaan elämän pysäyttävään sairauteen.

Elimistö puolustautuu kehittämällä sairauden, joka pakottaa ihmisen hidastamaan elämänrytmiään. Pakottaa pohtimaan onko elämäntyyli oikea.

Onko pakko painaa kvartaalista toiseen kuin piiskattu työjuhta.

RAHA ON KEVYTTÄ TERVEYDEN RINNALLA

Raha on kevyt peruste terveyden rinnalla. Rahasta ei ole sairaana iloa kuin yksityissairaaloille ja kaikenlaisille erikoishoidoille, jotka on kehitetty rahan keräämiseen.

Olisiko aika elää rauhallisemmin? Aika tyytyä vähempään. Aika olla ihminen. Ihminen, joka kerran syntyi tähän maailmaan, kasvoi hitaasti ja kehittyi hitaasti, ajan myötä, hiljalleen.

Miten hänestä työelämässä tuli nopea? Miten hänestä tuli paineenkestävä ja altis psykopaattisten johtajien vaatimuksille?

INHIMILLISYYS KIROSANA

Ihmisten, joille inhimillisyys on kirosana ja suurin inhimillinen määre kvartaalin tuotto ilman kuolonuhreja.

Niitäkin voidaan muistaa kvartaalin jälkeen, on hiljaisempaa muutenkin.





4 kommenttia:

  1. Pitäisi taistella, mutta voimia on vain vähän. Onko lehdistä otettu yhteyttä?
    Taistelukaverisi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Niinkuin on päiväsi, niin on myös voimasi. Otetaan päivät vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Usein väsymys tulee kapinasta ja vastustamisesta, turhasta taistelusta.

      Mennään Ystäväni yhdessä eteenpäin ja luotetaan, että meitäkin kuljetetaan ja kannetaan silloin kun emme itse jaksa.

      En usko, että sanomalehtiä, joita varmaan tarkoitat kiinnostaa tällainen pieni blogi. Mielestäni se on vain hyvä asia.

      Minulle riittää tämä kaikki ja lukijat, jotka täällä käyvät. Lehdillä on ammattitoimittajat, jotka kirjoittavat itse juttunsa.

      Minulle tämä blogi on pienen ihmisen mahdollisuus kertoa omista kokemuksista itse.

      Kanssasi kirjoittelee harzu

      Poista
    2. Sinä pieni ihminen osaat hienosti kirjoittaa.

      Poista
  2. Luin tuota kertomustasi miettien ja kommenttiasi kyynelehtien.

    Nii-in, olen taistellut, ja putoaminen dystoniatodellisuuteen on nyt julma. Joka puolelta kuulen sanomisia, että minulla ON dystonia ja se on pahentunut. Vielä minä kuitenkin inisen: "Miten minä enää teen... miten minä enää... miten?"

    Ehkä minun pitää antaa Tyksin neurologille anteeksi hänen töykeytensä ja se, ettei hän riittävästi noteerannut dystoniaani kaksi vuotta sitten. Silloin olisin keltanokkana ottanut suosiolla piikityksen jos olisin saanut. Olen uskotellut itselleni, ettei minulla ole dystoniaa.

    välläys

    VastaaPoista