sunnuntai 2. helmikuuta 2014

AARRESAARI

HELSINGIN PIKAJUNAN JÄTTEET OLIVAT AARRESAAREMME

Kaatopaikka oli radan päässä veturitallin takana. Helsingin pikajunan vaunut tuotiin sinne siivottaviksi.

Vaunuista löytynyt jäte heiteltiin sitten radan viereen aitauksen sisään. Harmaalautaisen muutaman neliön alue oli meille aarresaari.

Olimme veljeni kanssa käyneet naapurin vintillä taas ja noutaneet lisää luettavaa.

Minun käsissäni peiton alla oli rapissut karmaisevan jännittävä Robert Louis Stevensonin Aarresaari. Välillä olin nostanut peittoa ja valaissut lampulla huoneen.

MINÄ JA JOHN SILVER MEKOSSAAN

Nyt olin John Silverini kanssa Aarresaarella, joka oli täynnä ihmeellisiä tavaroita. Tiesin, että sieltä löytyisi todellisia aarteita. Olimme kaverini kanssa löytäneet sieltä kerran kynälamput. Rikkinäiset, mutta muuten hienot.

Long John Silverini on puurivitalomme päätyasunnon tyttö, paras kaverini pihalla. Olen ottanut hänet mukaan salaiselle aarresaarelleni koska sain hänet laittamaan silmälapun ja huivin päähän. Papukaijan kuvittelen, mutta jalkapuoleksi en häntä sentään vaadi.

SEIKKAILU ALKAA

Vaunujen siivouksen jälkeen alue tyhjenee jännittävän hiljaiseksi. Siniset vaunut metsän laidassa veturitallin takana. Päätepysäkki, johon kaukaa Helsingistä tulleet vaunut on tuotu. Seikkailu alkaa jo kääntösillan jälkeen.

On edettävä varovasti, sillä kääntösillan ja veturitallin hoitaja, on mielikuvituksessani Aarresaari kirjan Pew, sokea kerjäläinen, joka joukkoineen jahtaa kanssamme aarretta. Olemme vahvoilla, koska hän ei saa nähdä meitä kääntösillan hytissä.

VAUNUJEN SIIVOUSALUE

Vierelläni hiipivä John Silverini kysyy, kuinka se Pewi voisi nähdä meidät kun on sokea. Merirosvoilla on kuudes aisti sanon. Mikä se on, kysyy Silverin olkapäältä papukaija kapteeni Flint. En vastaa papukaijan typerään kysymykseen.

Minun on hyvä syy varoa kääntösillan hoitajaa. Hän huolehtii myös veturitallin alueesta ja vaunujen siivousalueesta. Isäni on töissä asemalla ja kuulisi pian minun teoistani.

KOVAÄÄNINEN PAPUKAIJA

Tieto siitä tekee matkastamme entistä jännittävämmän. Vatsani kihelmöi ja päässä suhisee. Ääni rytmittyy veturitallista tulevan hitsauspillin ääneen.

Minulla on kiire. Aarresaarelle on matkalla muitakin. On ehdittävä ennen heitä, sillä himoitut aarteet viedään muuten nopeasti.

Vaikeinta on pitää hiljaisena John Silverini olkapäällä kälättävää papukaijaa, jonka nimi kirjan mukaan on tietysti kapteeni Flint, aarteen kätkijä.

Papukaija selittää kovalla äänellä vaikka yritän vaientaa sitä. Onneksi kääntösillan päällä on valtava dieselveturi, jonka taakse juoksemme suojaan.

KURKUNLEIKKAAJIEN KAATOPAIKKA

Tulemme veturitallin taakse. Piki ja ratapölkyt tuoksuvat väkevästi. Aurinko kuumottaa ja taivaalla liikkuu suuria tummia pilvirykelmiä.

Ukkosta on ilmassa ja punertavasta seinämästä hohkaa paahtava kuumuus. Lähdemme radan vierustaa seuraten hiipimään kohti vaunuja.

John Silverini kysyy mihin aarre on kätketty. Papukaija hänen olkapäällään kailottaa sanaa kovalla äänellä. Asetan sormen kurkulleni ja vetaisen merirosvovaroituksen.

Olen oppinut varoituksen kirjoista. Kurkkumme leikattaisiin jos he saisivat meidät kiinni. John Silveriä naurattaa, hän alkaa kikattaa. Suutun, koska karskit merimimiehet eivät kikata.

AARRESAARI KAATOPAIKALLA

Tulemme vaunujonon päähän ja hiippailemme sen vierustaa kohti harmaalautaista kehikkoa. Vaunusiivoojat ovat tyhjentäneet sinne jätteet. Meille ne ovat aarteita. Teemme sieltä löytöjä joka kerralla.

Näen heti, että olemme paikalla ensimmäisenä. Tiedän sen, koska päällimmäisenä on tyhjiä pulloja. Palautuspullot keräävät kaikki aarteenetsijät ensimmäisenä. Niillä sai kaupasta karkkia tai jos löysi paljon pulloja, niin jopa sarjakuvalehden pystyi ostamaan.

TUTKIMME KAIKKI JÄTTEET

Keräämme John Silverini kanssa pulloja nopeasti ja viemme ne lautakehikon taakse turvaan. Korkeassa keossa on lehtiä, tyhjiä savukeaskeja ja muita matkustajilta jääneitä jätteitä.

Tutkimme kaikki sen päivän siivouksen jätteet. Mitään jännittäviä löytöjä emme tehneet. Minä olin hieman pettynyt. Olin toivonut löytäväni linkkuveitsen.

Oikean linkkarin, jonka terän voisi kääntää sisään. Olin nähnyt sellaisen kaupassa, mutta minulla ei ollut siihen riittävästi koskaan rahaa. Pulloja on kuitenkin tavallista enemmän ja ehdimme kerätä kaikki talteen ennen toisia aarteenetsijöitä.

JOHN SILVER POISTUU MEKOSSAAN

Viemme pullot veturitallin taakse, vattupensaiden alle kätköön. Sovimme, että käymme yhdessä iltapäivällä viemässä ne kauppaan. Äkkiä John Silver muistaa, että hänen piti lähteä äitinsä kanssa sovittamaan uutta mekkoa ompelijalla.

John Silverin poistuttua mekko heiluen ylös veturitallin törmää jään yksin. Merirosvo yksin aarrekasalla. Katselen pulloriviä, jonka olemme rahdanneet pensaiden suojaan.

KERÄÄN PULLOT KASSIIN

Teen nopean laskutoimituksen. Pulloja on niin paljon, että rahoilla saisi linkkarin, mutta silloin joutuisin pettämään John Silverin. Pettäisin uskollisen toverini.

Merirosvot ovat merirosvoja päätän ja juoksen kotiin noutamaan vintiltä kassia. Kerään pullot siihen ja kiirehdin kassia raahaten kauppaan.

TASKULAMPPU JA LINKKARI

Pieni liikekeskus on aamupäivästä täynnä asiakkaita. Pujahdan kassini kanssa viemään pullot ja saan niistä kuitin. Katson numeroita siinä ja kävelen retkitarvikehyllylle.

Hieno linkkuveitsi roikkuu upeassa paketissa koukusta. Summa riittäisi sopivasti unelmaani. Näen hyllyssä myös hienon taskulampun, jonka valossa olisi mukava lukea Aarresaari loppuun illalla peiton alla.

KÄYN SISÄISTÄ KAMPPAILUA

Rahasumma lapulla ei kuitenkaan riitä siihen ja linkkaria olin haaveillut jo pitkään, varmaan pari viikkoa. Siitä lähtien kun näin sellaisen kaverillani. Hänellä oli tosin luksusversio, jossa oli korkkiruuvi ja pieni sahakin.

Vilkaisen ympärilleni. Ketään ei näy retkihyllyjen lähellä. Merirosvo sisälläni kehoittaa ottamaan taskulampun, mutta minua pelottaa. Katson lappua ja linkkaria. Käyn sisäistä kamppailua.

Ajattelen ystävääni John Silveriä, joka parhaillaan sovittaa mekkoa ompelijalla. Hän saa vuoleskella joskus linkkarillani päätän lopulta. Otan paketin ja kipaisen kassalle. Ojennan kuitin myyjälle ja juoksen ulos. Olen onnellinen.

UKKONEN JYRÄHTELEE

Asematiellä näen puurivitalon päätyasunnon pihassa valkoisen auton. John Silverin isä vahaa sitä parhaillaan. Syöksyn ojan pohjalle ja hiippailen sieltä varastojen taakse.

Otan linkkarin paketista ja taitan sen auki. Terä kimaltelee mustien pilvivuorien välistä paistavassa auringossa. Ensimmäiset suuret pisarat putoavat viereeni ja ukkosen jyrinä kuuluu kaukaa järveltä, veturitallin yläpuolelta.

SEISON SATEESSA KESKELLÄ PIHAA

Juoksen varastojen sivua ja kotia kohti. Autoa vahannut setä sadattelee kovalla äänellä sadetta. Päätynaapurin ovi avautuu samalla ja John Silver juoksee kuistille iloisesti nauraen. Hän huiskuttaa minulle ja huutaa jotain pulloista.

Olen keskellä pihaa. Keskellä suurta hiekkapihaa. Olen jäänyt kiinni kaverini huijaamisesta. Jäänyt kiinni John Silverin, pihan parhaan kaverini, merirosvotoverini pettämisestä.

PURISTAN LINKKARIA TASKUSSANI

Olen tehnyt halveksittavimman teon. Teon, jota merirosvo ei voi tehdä koskaan toverilleen. Pettänyt hänen luottamuksensa. Seison sateessa ja kastun likomäräksi. Uutta, himoitsemaani linkkaria puristan taskussani rystyset valkoisina.

Näen John Siverin iloisen naurun. Näen hänen huuliensa liikkuvan. Näen hänen odottavan käteni heilautusta. Kutsua jatkamaan seikkailua. Kutsua lähteä myymään pullot ja ostamaan yhdessä jotain hyvää. Näen petokseni.

PINGON PAKOON HÄPEÄÄ

Lähden juoksemaan. Hän huutaa perääni, mutta en vastaa. Juoksen alas veturitallin törmää. Ryntään vadelmapensaiden läpi, enkä välitä niiden raapaisuista. Juoksen yli kentän, ohi kääntösillan ja kopissa istuvan Pewin.

Juoksen poikki ratojen Raparantaan asti, juoksen radan sivua niin kovaa kuin pääsen. Juoksen petostani karkuun. Juoksen häpeää pakoon. Juoksen siellä vieläkin.


4 kommenttia:

  1. Tuo menee lapsuusajan toilauksien piikkiin. Olet jo rangaistuksesi saanut, häpeänä. Voit lakata juoksemasta pakoon. Hellitä vauhtia.

    Löytäisitkö John Silverin ja pyytäisit anteeksi? Voihan merirosvokin heltyä. Ehkä saisitte vapauttavat naurut.

    VastaaPoista
  2. Se olin minä, joka kirjoitti tuon. En aina muista laittaa nimimerkkiä.

    Toivottavasti juoksusi sujuu jatkossa kevyesti, poistaa niskan vääntöä ja innoittaa luomaan uusia sanojen ketjuja.

    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!!

      Totta puhut Ystäväni. Lapsuuden ja nuoruuden muistot ovat meille kaikille ainutkertaisia, mutta usein myös samankaltaisia. Niihin on helppo samaistua.

      Muistan sinun lapsuuskokemuksiasi maalta, varmasti sieltäkin on vielä monta tarinaa mielessäsi. Lukisin niitäkin mielelläni jos jaksat kirjoitella.

      Yhteiseksi kokemukset muuttuvat kerrottuina, jaettuina jopa kaksinkeraisiksi.

      Ystävyydellä harzu

      Poista
  3. Voi kuule, niitä on paljon. Ja jos alan kirjoittaa, niin siitä tulee aina pitkä juttu sivurönsyineen. Mutta jospa toiset eivät halua lukea kertomuksia. Ehkä ne eivät kaikkia kiinnosta. Minun tapahtumani eivät ole niin mielenkiintoisia enkä osaa kirjoittaa niin mukaansatempaavasti kuin sinä. Olen kyllä kirjoittanut aika pitkän ja perusteellisen kertomuksen kotitilasta ja kotikylästä. Olen myös tehnyt sukututkimusta. Istuin nuorempana aika paljon Valtionarkistossa etsimässä tietoa. Nämä ovat julkaisemattomia, monistemuodossa. Keräämääni tietoa (haastatteluja, ym.) on paljon enemmän vielä kokoamatta.

    Heitän joskus jotain johonkin sinun juttuihisi liittyvää.

    Olen tänään sinnitellyt heikon niskan kanssa. Olen kuitenkin saanut jotakin aikaan oman kirjoitukseni tarkistuksessa. Oikea pohje on myös vaikea. Meinasin kirjoittaa Dystoniamietteisiin, mutta tuli sellainen mieli, etteivät "valittamiset" ole hyväksi muille. Minä haahuilen ratkaisemattomien asioiden keskellä, kun en tiedä kuuluvatko jotkut oireet dystoniaan vai mihin. Siksi en ole hyvä vertaisihminen dystonikoille. Tosin monet harhailevat varmaan montakin vuotta epämääräisten oireiden kanssa ilman diagnoosia. Minulla kyllä diagnoosi on.

    Odotan vimmatusti torstaita, jolloin minulla on sekä jalkojen että niskan fysioterapia.

    välläys täällä

    VastaaPoista