keskiviikko 1. tammikuuta 2014

SIVUSTASEURAAJA

ELÄMÄ KULKEE USEIMPIEN OHI

“Olen kuin kuivunut koivunlehti aallokossa, uuvuttava matka, sukellus toivottomuuteen, pinnalta taas huikeat näkymät, minä selviän.

Antauduttava, uskottava että jokin kantaa - apua on saatavissa, ajatuksilla ei etäisyyttä toisistaan. Jatkakaamme meille varattua matkaa...”

Kiitos tuosta koskettavasta kommentistasi nimimerkki Saunavasta!

NÄKYMÄ SIELUNMAISEMASTA

Tuosta “Elämän jokivene” blogimerkintääni kirjoitetusta kommentista nousi silmieni eteen kaunis runo kesäisessä vedessä keikkuvasta koivunlehdestä.

Kuva harjuksesta, joka aamuyön usvassa mulahtaa pinnassa, nappaa perhosen ja syöksyy syvyyteen sitä syömään.

Ja yksinäinen kuikka korpilammella, tuskanhuudon päästäen syöksymässä syvyyden kautta pintaan ja huimaan kiitoon yli salojen ja hiljaisten karun kauniiden vaarojen.

MIKÄ SAA JAKSAMAAN

Uskon, että näin jotain sielunmaisemassani, samanlaisia näkymiä, kuin kommentin kirjoittajan kokemia näkymiä.

Elämä on niin usein tuollaista minullakin. Mikä saa jaksamaan? Mikä saa aina nousemaan uudelleen?

Mikä saa lähtemään uuteen vuoteen uskoen huomiseen. Mikä saa jaksamaan tämän päivän, tämän yön, kun pelko hiipii sydämen kellareista.

HEIKKO JA AVUTON

On niin vaikea olla rohkea, kun pelottaa eikä kukaan tule sanomaan, ettei mitään pelättävää ole.

On niin helppo myöntää olevansa heikko ja avuton, kun on sitä.

Avoimesti ja sielu levällään. Tässä olen. Minkä peloilleni voin.

Mikä saa silloin jaksamaan ja luottamaan.

LUONNON KIERTOKULKU

Uskon, että se sama voima, joka koivunlehteä keikuttaa laineilla.

Sama voima, joka harjuksen saa selkäevä pystyssä kuin harja, kulkemaan läpi vastavirtojen, tiheissä kosken kivikoissa.

Sama voima, joka kuikan tuskaisessa huudossa soi ja kiidättää sen alkutuulen siivillä halki kärsimysten kulottamien maisemien.

Katselemaan ylös ja näkemään merkityksen kaikessa.

Majesteettisuuden valtavassa luonnon kiertokulussa, jossa saamme oman aikamme täällä keikkua lastuna laineilla.

TÄMÄ HETKI

Tänään on vuoden ensimmäinen päivä ja moni varmaankin pohtii tulevaa vuotta.

Tekee laskelmia ja suunnittelee monenlaista. Tavoitteita, jotka tuovat elämään ryhtiä.

Monella on kuitenkin tavoitteena selvitä vain tämä hetki.

Saada merkitys jaksamiseen vaikka tuntuu, että koko elämä on ajelehtimista.

Tulevaisuuden sirpaleista on vaikea saada kuvaa, joka auttaisi jaksamaan.

ARKIPÄIVÄN HAASTEET

Monen tulevaisuus on pirstaleina. Kohtalon isku on lyönyt suunnitelmat sirpaleiksi. Selviytymisestä on tullut elämän pääasia.

Enempää virikkeitä ei joskus tarvitse kuin pystyssä pysyminen juoksulenkillä. Joillakin se on silmien auki pysyminen tai pään saaminen suoraan. Koiran kanssa lenkillä käyminen putoamatta ojaan.

Arkipäivän elämä tarjoaa haasteita, jotka joskus ohitti huomaamatta.

ELÄMÄÄ TOISTEN LÄPI

Monista on tullut sairastuttuaan elämän sivustaseuraajia.

Ote arkipäivään on toisten varassa.

Elämä kulkee toisten armollisuuden läpi, tulee joskus ja toisinaan jää välille.

Siinä odotat, onhan sinulla aikaa.

SIVUSTASEURAAJA

Oman elämänsä sankari on se, joka jaksaa hetken kerrallaan ja tukee toista kärsivää siinä rinnalla.

Auttaa kertomalla oman kuormansa ja vapautuu samalla taakastaan.

On helppo neuvoa silloin, kun vastaukset on valmiina kuin lääkkeet apteekin hyllyssä.

Toista on silloin kun räpiköi avuttomana ja neuvottomana. Ei pysty toteuttamaan niitä hyviäkään neuvoja.

On vain olemassa. Seuraa sivusta. Sivustaseuraaja.

KOOMISTA JÄLKEENPÄIN

Miltä siellä näyttää. Mikä on sivustaseuraajan maisema. Onko se huvittava vai pelottava. Varmaan molempia. Surkuhupaisaahan meidän menomme usein on.

Ajattele jotain vanhaa televisio-ohjelmaa tai videoa, joka aikoinaan kuvattiin “ajan hengessä” muodikkaana ja nykyaikaisena.

Koomiselta se jälkeenpäin näyttää. Sivusta seurattuna.

NYT ON KOVA SANA

Jotain armollisuutta sitä aina tuntee, kun niitä vanhoja videoita katsoo. Antaa anteeksi nostalgian huumassa.

Armottomuus kuuluu usein tähän päivään. Nyt hetkeen.

Nyt olet asian ytimessä. Nyt pitää painaa. Nyt täytyy iskeä kiinni. Muuten putoat porukasta. Mihin putoat?

Sivustaseuraajaksi.

HYVÄ OSA

Onko se sittenkään niin huono osa. Katselee jo nyt vähän armollisemmin, hyväksyvämmin ja ikäänkuin etukäteen muistellen.

Katselee omaakin tekemistään kuin ulkoapäin, keskeneräisenä yrittämisenä. Hieman huvittavana, mutta hyväntahtoisena.

MUSTA LÄTKÄ

Ajattele vaikkapa jääkiekkoa. Pieni musta lätkä on elämää suurempi asia kun peli on käynnissä. Kuitenkin lähes kaikki on vain sivustaseuraamista.

Joku on vain keksinyt, että sen kiekon saaminen maaliin on tärkeää. Valtavat rahat liikkuvat kiekon sivustaseuraajien mukana.

Joskus sekin tulee näyttämään huvittavalta.

SIVUSTASEURAAJAT SEURAAVAT SIVUSTA

Kuitenkin suurin osa siitäkin valtavasta koneistosta, jonka ympärillä jääkiekko pyörii on sivustaseuraajia.

Valtavat katsomot täynnä kalliisti ostetuilla lipuilla sisään tulleita katsojia.

Sivustaseuraajia.

Peli on muualla.

Tapahtumat ovat muualla. Toiset toimivat.

SEURAAN KIUASTA

Sivustaseuraaminen on lopunperin useimpien ihmisten pääosa.

Minulla omavalintaista on vain saunan lämmitys.

Tänään aion lämmittää uuden vuoden ensimmäisen saunan ja seurata sivusta kiukaan lämpiämistä.

Voimia Sinulle Lukijani alkavaan vuoteen!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti