tiistai 21. tammikuuta 2014

OMENANKÄÄNTÄJÄ

HÄN KÄÄNSI EHJÄN PUOLEN ULOSPÄIN

Hedelmätiski oli hänen lempilapsensa. Erityisesti omenat. Niiden piti näyttää kauniilta ja tuoreilta. Punertava kylki, vihreä tai keltainen, kiiltäväpintainen, houkutteleva. Odottaen hampaita, jotka painuvat raikkaaseen hedelmään.

Aamuisin hän tuli liikkeeseen. Varhain ennen muita ja katseli paikat valmiiksi. Hedelmätiskiä hän aluksi vältteli, kaarteli sen ympärillä. Arvioi kauempaa. Ulkopuolisen silmin. Mitä ihmiset ajattelevat, se oli hänen lempilauseensa.

Pian hän huomasi ensimmäisen ruskean täplän. Tietysti keltainen omena ja vielä päällimmäinen keossa. Hänen oli nopeasti korjattava tilanne, ennen kuin se pilaisi kaiken.

HEDELMÄTISKI NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ

Pilaisi koko hedelmätiskin maineen. Pilaisi koko kaupan maineen. Pilaisi hänen maineensa hedelmätiskin hoitajana. Mitä ihmiset ajattelisivat sellaisesta. Hedelmätiski täynnä pilaantuneita omenoita.

Hänen nopeat, ohuet sormensa aloittivat työn. Saman työn, jonka ne suorittivat joka aamu, päivästä päivään, arjesta arkeen. Ahkeran työn, jota hän oli suorittanut niin kauan kuin muisti. Hedelmätiski oli hänen elämäntyönsä.

Hän oli omenankääntäjä, hedelmätiskin hoitaja. Hänen tehtävänsä oli pitää huoli, että asiakkaan silmiin osui ensimmäisenä kaunis, terveyttä huokuva hedelmätiski.

Omenapino, joka kauniin kiiltävänä hehkui kutsua ja julisti onnistumista. Onnellista elämää.

RUSKEAT TÄPLÄT PIILOON

Hän aloitti työnsä hedelmätiskin oikeasta reunasta ja ennen toisten työntekijöiden tuloa hän oli käynyt kaikki hedelmät läpi. Pahalta näyttävät hän oli poistanut ja kasannut kauniita rykelmiä, mutta erityisen tarkkaan hän oli tutkinut omenat.

Ruskeat pilkut omenoissa oli saatava piiloon. Ne hän käänsi, niin että kaunis kiiltävä puoli tuli näkyviin. Omena omenalta hän kävi ne läpi, tarkasti ja huolella.

Lopputuloksena oli kaunis ja ehjä hedelmävuori. Omenatiski, joka huokui terveyttä. Ehjän ja onnistuneen elämän lähdettä.

Päällepäin kaikki näytti niin kauniilta ja eheältä. Ohikulkija ei voinut tietää, että suurin osa omenoista oli lähes pilaantuneita. Täynnä ruskeita läikkiä ja painaumia.

Iskuista ja törmäyksistä syntyneitä. Mätäneminen oli alkanut, mutta kukaan ei nähnyt sitä. Niin hän luuli. Omenankääntäjä.

NÄIN HÄNET AAMUVARHAIN

Näin hänet aina joskus liikkeen ohi kulkiessani kaupan ohi aamuvarhain. Näin hänen ahkerat liikkeensä. Nopeat kädet ja sirot sormet. Näin kauniin hedelmävuoren jota hän kiersi keskittyneesti.

Hän astui välillä taaksepäin ja puistautti päätään. Pian hän käänsi jotain hedelmätiskillä, mutta en nähnyt mitä. Näin vain terveyttä huokuvan upean hedelmätiskin.

Minussa heräsi uteliaisuus nähdä tuo tiski lähempää. Miksi se näytti niin kauniilta mainosikkunasta katsottuna. Miksi se näytti niin houkuttelevalta. Mikä oli sen salaisuus?

JÄTIN YHDEN VÄÄRINPÄIN

Eräänä aamupäivänä, lounastunnin aikaan menin liikkeeseen. Oli hiljaisempi hetki, aamuruuhka oli mennyt ja vienyt ostokset perheille. Kävelin suoraan hedelmätiskille ja menin ensimmäisenä kauniin omenapyramidin kohdalle.

Otin omenan käteeni ja käänsin sen. Toisella puolella omenaa oli ruskea läiskä, pehmeä painauma, joka oli alkanut ehkä pienestä iskusta. Mitätön virhe hyvässä omenassa.

Pieni hedelmäveitsen liike ja suurin osa hedelmää olisi herkullista ja terveellistä syötävää.

Noukin omenat pussiin ja huomasin, että lähes jokainen oli käännetty ehjä puoli ylöspäin. Ruskeat täplät omenoissa oli piilotettu ahkerasti ja taitavasti. Minua ne eivät häirinneet ja keräsin nopeasti pussillisen.

Yhden jätin kyllä siihen päällimmäiseksi. Omenasta oli lähes puolet pilaantunut, mutta silti se oli käännetty kaunis, punertava puoli ylöspäin. Vähän härnäten jätin sen huonompi puoli ylöspäin ja lähdin kassalle.

EHEÄ PUOLI YLÖSPÄIN

Kävellessäni ulkona kaupan ohi näin hänen pujahtavan takahuoneesta takki liehuen. Pian hän seisoi, pää hieman kenossa ja katseli hedelmätiskiä arvioivasti.

Nopealla liikkeellä hän kiepautti ruskea, pilaantunut puoli ylöspäin jättämäni omenan ja perääntyi pari askelta. Sormet poskella hän katseli jälleen eheäksi muuttunutta hedelmätiskiä ja poistui takahuoneeseen.

Ihmiset näkisivät taas eheän ja kauniin hedelmätiskin, joka kertoisi että meillä on kaikki kunnossa. Hän oli omenankääntäjä.

ELÄMÄN OMENANKÄÄNTÄJÄ

Olen usein löytänyt itseni tuosta omenankääntäjästä. Elämän eheä puoli on oltava esillä. On oltava vahva. On näytettävä parempi puoli, hyvältä näyttävä kulma kuvaan.

Monet meistä ovat elämän omenankääntäjiä. Ikkunat voivat roikkua täynnä kauniita valoja, mutta sisällä on pimeä, uupunut, valoton sielu. Ihminen, joka on elämän lyömä. Uupunut omenankääntäjä.

VAHVA PUOLI ESIIN

Julkisivun takana on lyöty ihminen. Väsynyt vaeltaja, joka pitää huolen, ettei kukaan näe toiselle puolelle. Pitää huolen siitä, että taas kerran kukaan ei arvannut mitään. Miksi kukaan ei nähnyt, että hän käänsi vain aina vahvan puolensa esiin.

Miksi ei voi olla heikko, jos on sitä. Rohkeasti ja uljaasti uupua. Näyttää ne kipeät iskut, jotka elämä jätti. Vaatiiko se liikaa. Onko helpompi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Anu Neuvosen “Posliininuket” kertoo kauniisti sen lauluna.

POSLIININUKET


“Kun joskus mietin maailmaa
suurta tanssilattiaa
se musta paljon muistuttaa

Ja nuket kauniit valkoiset
posliinia niin hentoiset
on niillä siellä tanssiaiset

Ja vaikka liimataan sirut pienet paikoilleen
ja tullaan melkein ennalleen
ja vaikka laitetaan palat kaikki kohdilleen
on sisin arka rikkoutuneen

Kun nuket tanssiin käy näet niin,
että kanssaan tanssittiin
ne osuu yhtä hauraisiin

Mut hymy säilyy huulillaan
tanssi jatkuu, jatkuu vaan
ja säröt hiljaa piilotetaan

Ja vaikka liimataan sirut pienet paikoilleen
ja tullaan melkein ennalleen
ja vaikka laitetaan palat kaikki kohdilleen
on sisin arka rikkoutuneen

On kuin ne kieltäis seikan sen,
että niistä jokainen
on koossa vuoksi liimausten

Ja saako tanssiin tullakaan
jos on altis rikkumaan
ja erehtyy sen paljastamaan

Ja vaikka liimataan sirut pienet paikoilleen
ja tullaan melkein ennalleen
ja vaikka laitetaan palat kaikki kohdilleen
on sisin arka rikkoutuneen

Ja vaikka liimataan sirut pienet paikoilleen
ja tullaan melkein ennalleen
kai silti muistetaan sisin arka särkyneen
tallata ei tunteilleen"

Anu Neuvonen


SAIRAUS KÄÄNSI ELÄMÄN

Voisiko sen enää kauniimmin sanoa ja laulaa. Anu Neuvonen on tässä tavoittanut jotain olennaista ihmisen elämästä. Ehjä puoli ulospäin. Omenankääntäjien elämää.

Olen usein pohtinut sairauden viestiä. On aikaa miettiä kun sairastaa. Ei ole enää voimaa yrittää mitään. Kaikki voima menee jaksamiseen.

Eräs parhaita oivalluksia on sairastumisen aikana tullut ajatus, että nyt ei tarvitse esittää mitään. Voi olla oma itsensä. Yrittää vain jaksaa hetken kerrallaan. Vaikeaa se olisikin, kun päätä vääntää väkisinkin vinoon.

Elämä toi sairauden, joka teki omenankääntäjästä päänvääntäjän. Antoi sairauden ja näytti totuuden.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti