maanantai 6. tammikuuta 2014

KAVERIPYYNTÖ

IHMISARVOA EI MITATA KAVEREIDEN MÄÄRÄLLÄ

Avasin oman facebook-sivuni vaikka vuosia vierastin koko ajatusta.

En oikein ymmärtänyt tuota facebookin kaverisysteemiä.

Mielestäni se lähestyy liikaa koulu- ja työpaikkakiusaamista.

Ajatusta, että “meidän porukkaan sinä et pääse”.

Supinajengit ovat aina inhottaneet minua.

Juorupiirit ovat oma piirinsä ja saavat pitääkin piirinsä.

KUKA ON OIKEA KAVERI

Katsoin elokuvan facebookin synnystä ja siinä annettiin ymmärtää, että koko idea facebookista syntyi kiusaamistarkoitukseen. En tiedä kuinka totta tuo elokuva sitten oli.

Pitkään vierastin facea myös sen takia, että pidin sitä kaverikilpailuna. Paikkana, jossa voi esitellä kuinka on sen ja sen kaveri, väliäkö sillä tunteeko Sen oikeasti.

VAIKEA OLLA VAHVA

Sairastumiseni servikaaliseen dystoniaan sai minut muuttumaan monella tavalla.

Aloin avautumaan vaikka ujous pani vastaan ja nolotti olla heikko ja vielä kertoa siitä heikkoudesta kaikille.

Vahvuus on vaikeaa kun on heikkous. Ei pysty näyttelemään vaikka kuinka yrittäisi. Pakko vain myöntää, että tässä olen, heikkona ja pelokkaana.

DYSTONIARYHMÄ FACEBOOKISSA

Löysin sitten netistä monta muutakin heikkoa, joiden kirjoitukset antoivat minulle voimaa ja tietoa.

Päätin hoitaa oman osani.

Aloin kirjoitella ja lopulta avasin tämän blogin.

Kuulin sitten eräältä hienolta ihmiseltä, että facebookissa on ryhmä dystoniaa sairastaville, siellä voisi vaihtaa ajatuksia ja saada vertaistukea.

UPEITA IHMISIÄ

Niinpä sitten perustin oman facebook-sivun ja liityin tuohon ryhmään. Aivan upeita ihmisiä minä siellä kohtasin. Vain hyvää sanottavaa on jäänyt sieltä sydämeeni.

Hyvä mieli tulee kun ajattelenkin heitä. En tiedä jalostaako sairaus. Minä ainakin harrastan välillä itseinhoa, enkä pidä itseäni kovin kaksisena kaverina.

MATTO ALTA

En oikeastaan suoraan sanoen ymmärrä miksi joku haluaisi olla kaverini, en mielestäni ole ihminen, joka ansaitsisi kaverin.

Olen oman polkuni kulkija.

Siksi se hyväksyvyys, jota dystoniaa sairastavilta ja muiltakin taakoitetuilta olen saanut, on vetänyt maton jalkojeni alta.

ONNISTUJIEN PORUKAT

On outoa kun joku pitää ja haluaa vielä olla kaverini.

En ole tottunut sellaiseen, se pelottaa minua.

Yleensä minusta halutaan päästä suhteellisen äkkiä eroon.

Parhaat luonteet tekevät sen taitavasti, niin että huomaan sen vasta kun he ovat hivuttautuneet fiksumpiin.

Itsensäkaltaisten onnistujien porukkaan.

RAKAS LÄHIMMÄINEN

Olen huomannut kyllä, että näistä porukoista aina silloin tällöin pullahtaa pois niitä, jotka eivät enää ole riittävän menestyneitä.

Jäljet häviävät ja etsintä alkaa. Siinä vaiheessa aina etsitään “rakasta lähimmäistä”.

PIENET TERVASTULET

Minun mielestäni kaikkien pitäisi olla kaikkien kavereita. Tiedän itsekin hyvin, että se on naivistillekin erittäin naiivi ajatus, mahdoton ajatus.

Siksi olisi parempi vain hyväksyä tilanne ja elää mieluummin ulkopuolella porukoiden.

Tehdä omat “kahvitulet” ja kyllä siihen nuotion lämpöön aina joku tulee. Koskaan ei tarvitse olla aivan yksin, kun on pienet tervastulet sydämessä.

IHANAT DYSTARIT

Olen siis täysi noviisi facebook-maailmassa vaikka muuten netin käytössä konkari.

En ole itse pyytänyt vielä ketään kaverikseni.

Kaikkiin kaveripyyntöihin olen kuitenkin vastannut myöntävästi jos pyytäjän kaverina on ollut esim joku dystoniaa sairastavien keskusteluissa ollut ihminen.

Olen ajatellut, että heissä on niin kivoja ihmisiä, että se ikäänkuin takaa kaveripyynnön luotettavuuden.

KUKA EI KUULU JOUKKOON

Voi olla naivia, mutta tuo kaverijuttu on minulle oudointa facebook-maailmassa. En ole koskaan ollut massamies vaan oman polkuni kulkija ja yleensä haluan mennä muualle kuin massat.

Tiedän hyvin, että aina on ja tulee olemaan ihmisiä, joilla kavereita riittää, joiden pöytä on aina täynnä ja tulijoita riittää.

Minä en kuulu niihin ihmisiin ja olen sen jo hyväksynyt.

YKSIN JA AVUTON

Toisaalta itse en kyllä ketään torju ja suhtaudun jokaiseen tarjoukseen kaveruudesta kädenojennuksena.

Mieluiten olisin tietysti sellaisen kaveri, joka on tehnyt pyynnön oikeasti eikä vain tavan vuoksi tai muuten.

Mieluiten olisin sellaisen kaveri, joka on jäänyt jotenkin avuttomana yksin, sydämeni lämpenee aina silloin.

REPPANOITA OLLAAN

Tunnen itsekin kuuluvani reppanoihin, niihin, joita ei koskaan ole pyydetty mihinkään, jotka aina on katsottu ulos aika nopeasti.

Olen huomannut, että siellä ulkopuolella on itse asiassa aikasta mukavaakin sakkia, immeisiä, niinkuin savolaiset sanoo.

TERVEEN KOVAT KOMMENTIT

Olen pannut merkille sairasteluni yhteydessä erään asian, hätkähtäen sen toimivuudesta kerran toisensa jälkeen.

Nimittäin sen, että vaikka sanotaan, ettei sairaus jalosta ihmistä, niin usein se näyttää tekevän sellaisen.

Olen pannut merkille, että mitä terveempi ihminen on sitä kovempia kommentteja häneltä irtoaa.

Sairaidenkin joukossa kovimmat kommentit kuulee usein terveimmiltä.

ANOEN APUA

Ei sellainen, joka valvoo tuskissaan aamuviiteen tai kärsii kovia kipuja yksin avuttomana jakele viisaita ohjeita toisille.

Sellainen ihminen pyytää vain anoen apua, ymmärtää toista ja haluaa huojentaa toistenkin taakkaa.

VOIMATON ON VOIMATON

Ei kärsivällä ole enää neuvoja, hän on neuvoton.

Hän kaipaa kyllä neuvoja ja ennen kaikkea hyväksyvää rakkautta ja rohkaisua.

Voimaton on voimaton voittamaan edes omaa voimattomuuttaan.

Hän vain odottaa, että joku ojentaisi käden ja auttaisi.

“NOUSE ITE”

Terve vahva ihminen voi heittää siihen, että “nouse ite”, mutta ei yksikään, joka itse on uupunut.

Hän kumartuu kärsivän rinnalle, samalle tasolle ja sanoo “noustaan yhessä”.

VALITUT VALITSEVAT

Menestyjillä on usein menestyvät piirinsä, joihin muilla ei ole asiaa. Kaveripiirit, joihin kutsu käy vain suositusten kautta.

Valitut valitsevat valittuja.

Niihin piireihin en ole koskaan päässyt tai hakenut tai edes kaivannut.

ULKOPUOLELLA LEIRIN

Mieluiten olen ulkopuolella leirin, pienellä nuotiolla, kyllä sinnekin aina joku tulee lämpöä etsimään ja juttelemaan.

On tullut ennenkin. Koskaan ei ystävyyden tulilla tarvitse istua yksin, kun on avoin sydän ja mieli.

ROHKEASTI ETEENPÄIN

Menkööt menestyjät juhliinsa rauhassa ja pitäköön hauskaa. Huolettaa vain ne jotka aina silloin tällöin näistä juhlista takaovesta pujahtavat ulos.

Mennään kuitenkin rohkealla ja avoimella mielellä eteenpäin.

Pelkoa on niin paljon muutenkin maailma täynnä.

FACEN DYSTARIT

Tuo tukiryhmä, johon kuulun facebookissa on parasta mitä olen netistä löytänyt. Ihania ihmisiä ja kovia kouluja käyneitä kanssakärsijöitä.

Olen onnellinen, että saan kuulua siihen ryhmään.

ROHKEUTTA KANSSAKÄRSIJÖILTÄ

Mihinkään muuhun ryhmään en varsinaisesti kuulukaan tai ole kaivattu.

Nimi voi jossain mapissa tietysti olla, mutta senkin voi tietysti helposti yli vetää.

On hyvä, että jossain voi pelkoja ja sairauden tuomaa taakkaa avoimesti jakaa toisille sairastaville.

Ammentaa rohkeutta toisilta kanssakärsijöiltä.



8 kommenttia:

  1. MInä olen aika lailla oman tieni kulkija. Oman tien kulkijoissa täytyy olla heikkouden lisäksi vahvuutta. Sinun leirinuotiokuvasi on niin houkutteleva, että voinhan siellä ajatuksissani viipyä. Tunnen jo kahvin tuoksun.
    Terveisin välläys

    VastaaPoista
  2. Kiitos Välläys!

    Olemme istuneet ajatuksissamme jo usein kanssasi tervastulilla ja pannu on sinulle aina kuumana Ystäväni!

    Istahdetaan levähtämään toviksi, lauletaan Ystävän laulu ja jatketaan vaellustamme!

    Ystävyydellä: harzu

    VastaaPoista
  3. Osaat pukea sanoiksi asioita, joita itsekin usein mielessä pyörittelen, mutta en saa niitä ulos.

    Hienoa, että olet löytänyt myös facebookin. Itsekin vastustin sitä vuosikausia, en oikein tiedä, miksi, mutta sielläpä vaan nyt itsekin pyörin. Omalla seinälläni puhun vain asioista, jotka ovat "turvallisia", en yleensä avaudu siellä sieluani kovertavista probleemeista. Raapaisen vaan pintaa. Joku joskus tajuaa, mutta yleensä niihin ei kommentoida sen enempää. Ei se haittaa.

    On upeaa, että joku pystyy avautumaan noin alastomaksi. Uskon, että blogisi auttaa monia, myös ei-dystoonikkoja. Itsekin pystyn samaistumaan useisiin ajatuksiisi.

    Täytyykö olla vahva, että voi olla heikko?

    Sanoit, että olet hyväksynyt kaikki kaveripyynnöt. Ei sellaista ole pakko tehdä, tiedäthän sen? Itse olen esimerkiksi hylännyt pyynnöt, jotka on lähettänyt joku "Rodriquez Papandropoulos" tai vastaava, koska olen taipuvainen vainoharhaisuuteen enkä tunne ketään tuonnimisiä ihmisiä.

    Kiitos, kun jaat ajatuksiasi täällä!

    Jatkoa odotellen

    Väsynyt

    VastaaPoista
  4. Kiitos hienosta kommentista Väsynyt!

    Tekstissäsi soi tuttu ääni. Olemme kokeneet asioita, jotka saavat äänemme soimaan samassa vireessä, väsynyt kyllä ymmärtää väsynyttä.

    Olen kiitollinen, että väsymyksestäsi huolimatta jaksat kirjoittaa. Kirjoitat samalla kanssani tätä blogia, teet siitä omalla tarinallasi värikkäämmän, monipuolisemman ja mielenkiintoisemman.

    Kiitos myös varoituksestasi noiden kaveripyyntöjen suhteen. On totta, että liian sinisilmäisenä olen usein hyvin helposti toisen vilpittömyyteen uskova.

    Silti yritetään säilyttää lapsenmielinen hyväuskoisuutemme, samalla muistaen varovaisuuden.

    Odotetaan ihmeitä, valmistaudutaan ihmeeseen ja yritetään tunnistaa se sieltäkin, missä ihme on nujerrettu.

    Ihmeellä on ihmeellinen taipumus pulpahtaa esiin aina uudelleen ja uudelleen, taipumus näyttäytyä vain ihmeen väsyneille!

    Terveisin ystäväsi harzu

    VastaaPoista
  5. Väsynyt, mukavaa, että joku muukin uskaltaa täällä keskustella, ettei menisi ihan kaksinpuheluksi. Harzu muistaa ihmeen paljon tapahtumia ja osaa kirjoittaa niistä kiinnostavasti. Minun elämäni tuntuu paljon yksitoikkoisemmalta.

    Väsynyt, heitit vaikean kysymyksen, olikohan se harzulle? Täytyykö olla vahva, että voi olla heikko? Äkkisistään, enemmälti miettimättä vastaan, että ei. No, toisaalta heikkouden myöntäminen on vahvuutta. Olla julkisesti heikko vaatii vahvuutta.

    Heikko ei voi välttämättä toteuttaa omia toiveitaan, kulkea eteenpäin, ainakaan omaa, toisista poikkeavaa tietään. Hyvällä onnella joku auttaa häntä. Ja laumassa on helpompi kulkea. Monta heikkoa voivat yhdessä olla vahvoja pyrkiessään päämäärään. Oman tien kulkemiseen vaaditaan vahvuutta. Vahvuutta voi saada mm. mietiskelystä, lukemisesta, keskusteluista, uskonnosta, taiteista, luonnosta, suvusta ja omasta sisimmästään.

    VastaaPoista
  6. “Olla julkisesti heikko vaatii vahvuutta.”
    Tämä oli hienosti sanottu ja huomattu, kiitos!

    Todella pohdittuja ja mieltä kasvattavia ajatuksia. On hienoa saada näin fiksuja kommentteja.

    Bloginpitäjänä olen onnellinen, että lisäätte kirjoituksillanne tänne syvyyttä ja ajatusten kypsyyttä.

    Tuotte lisää näkökulmia ja erilaisia kokemuspohjia. Tuo heikkous ja vahvuus on kyllä mielenkiintoinen pohdinnan aihe.

    Itse sanoisin mieluusti, että ihminen haluaisi aina pohjimmiltaan olla vahva.

    Vahvuus voi kuitenkin käydä raskaaksi rooliksi, joka näännyttää kantajansa. Silloin on viisautta myöntää tilanne ja vapauttaa itsensä liian raskaasta roolista.

    Sellaisen yrittämisen jälkeen on helpottavaa olla heikko, oma itsensä. Huomaa, että elämä, lahjaksi annettu kantaa ilman turhia tukipuita.

    Oman aikansa se vie, että huomaa hakevansa vain hyväksymistä toisilta ihmisiltä.

    Henkisesti omilla jaloillaan seisova ihminen, joka rohkeasti tunnustaa oman heikkoutensa, pelkonsa ja avuttomuutensa on mielestäni jo kasvamassa vahvaksi.

    Sellainen haluaisi olla harzu.

    VastaaPoista
  7. Ei meidän onneksi aina tarvitse olla vahvoja. On todella viisasta myöntää heikkoutensa. Kukahan ihminen on oikeasti vahva? Aika moni näyttelee.

    Minulla oli heikkoja hetkiä ja uskon puutetta viime viikonloppuna ja sitten maanantaiaamuna, kun sairaalassa odotin 5 tuntia toimepidettä. En olisi uskonut, että niin kauan joudun odottamaan ja pelkäämään. Selasin lehtiä, tein sanaristikkoa ja olin turhautunut. Mutta välillä pulpahtivat mieleeni ajatukset, joita harzun kanssa olemme viimeaikoina vaihtaneet. Kun muistelin niitä, ne auttoivat ajan kuluttamisessa! Ikään kuin kantoivat. Kyllä sillä, että saa keskusteluyhteyden ystävälliseen ja ymmärtäväiseen ihmiseen, on merkitystä.

    Kiitos harzu!
    tämän kuin 9.1. kommentin kirjoitti hajamieli välläys

    VastaaPoista
  8. Kiitos Ystäväni!

    Tuo mitä sanoit on varmasti totta. Moni peittää heikkoutensa koska vahvan esittäminen on helpompaa.

    Todella rohkea on kuitenkin se, joka myöntää heikkouden ja löytää vahvuuden siitä. Keskeltä heikkouttaan.

    Vahvuus on kuin muuri, mutta kun se sortuu, voi ihminen itse murskaantua kivien alle. Vaivalla muuratun muurin, komean julkisivun romahtaessa.

    Heikko on avuton, kuin aukealla kasvava puu, joka elämän tuulissa taipuu ja vahvistuu.

    Myrskyn voimasta se painuu nöyrästi ja työntää juurensa maahan. Kestää tuulen voiman niiden avulla.

    Sieltä syvältä sen sisälle juoksevat rakkauden virrat, kulkevat rungon lävitse ja kevätauringon lämmössä saavat oksat puhkeamaan taas kukkaan.

    harzu

    VastaaPoista