perjantai 31. tammikuuta 2014

KAUNARIT

VELJENI SAMMUTTI KAUKALON VALONHEITTIMET

Isä sanoo tekevänsä minulle siskolta pieneksi jääneistä kaunareista helposti omat luistimet.

Tyttöjen valkoisista kaunoluistimista aidot mustat hokkarit. Katselen isää epäuskoisena.

Tyttöjen luistimia ei saa poikien luistimiksi mielestäni millään ilveellä.

Isä on kuitenkin vauhdissa eikä kuuntele. En kyllä uskalla mitään sanoakaan.

Pettymys eilisen jälkeen on niin raju, että se sulkee suuni kuin jääkansi järven.

VÄYLÄN PIRUETIT

Veturitallin takaa lähtee leveä väylä, joka on kovien pakkasten jälkeen jäätynyt.

Lumeton teräsjää kantaa hyvin. Luistelen veljeni vanhoilla hokkareilla yli väylän.

Viima nostaa lumipyörteitä väylän jääkannelle ja pyörittää niitä kuin piruetteja tanssivaa taitoluistelijaa. Sellaisilta tytöt näyttävätkin väylän keskellä.

He tekevät taitavia pyörähdyksiä ja pysähtyvät kaunarien kärjessä olevilla harjaterillä jää pöllyten. Isosiskoni on saanut uudet kaunoluistimet. Hän on taitava ja katselen ihaillen hänen pyörähdyksiään.

RAILO HALKI VÄYLÄN

Minä pääsen jääkiekkopeliin mukaan maalivahdiksi. Luistelen veljeni vanhoilla, vähän vielä isoilla luistimilla horjahdellen maaliin. Otan mailasta tukea ja lämään kohti pelaajia.

Parista lumipaakusta tehty maali on väylän vastarannan puolella. Välillä jää rysähtää ja pitää pelottavaa pauketta. Pitkä halkeama ilmestyy väylän poikki äkkiä.

Railo kulkee kuin näkymättömän käden piirtämänä maalipaakkujen välistä rantavallille asti. Isoja poikia naurattaa ja he huutavat maalia.

Minua vähän pelottaa. Näen mielessäni valtavan railon leviävän allamme ja nielaisevan kuohuihin kaikki väylällä luistelevat. Samassa kiekko livahtaa ohitseni maaliin.

AAMULLA LUISTELEMAAN

Illan hämärtyessä jää tyhjenee. Menemme kotiin ja asetan veljeni vanhat luistimet vintin portaiden alatasolle. Katselen niiden kiiltäviä teriä. Ajattelen viedä ne terotettavaksi seuraavalla viikolla.

Menen sisään ja juon iltakaakaon. Meillä on Viriä veteen sekoitettuna. Sekaan saa kaataa vähän maitoa, mutta se paakkuntuu ja maistuu karhealta suussa.

Kaverillani on kotona aina aitoa Nesquikia maitoon sekoitettuna. Hän tekee kupin täyteen pullamössöä ja syö sen särpien, niin että pöydällä lainehtii kaakaolätäkkö.

Juon paakkuisen, tummanruskean Virini ja syön leivän. Emme nuku talvella vintillä, koska siellä ei ole lämmitystä. Menen nukkumaan ja ajattelen palata heti aamulla harjoittelemaan luistelua.

LUISTIMET JA MOUKKU

Aamulla luistimet ovat kuitenkin hävinneet vintin portailta. Veljeni on myös lähtenyt aikaisin aamusta johonkin, joten menen pihalle laskemaan mäkeä.

Tunnin päästä näen veljeni tulevan asematietä pitkin. Hän tulee lähemmäs ja näen pullistuman poskessa. Tikkari, selvästi aito moukku.

LAATIKOLLINEN AUTOKARKKEJA

Veljeni vetäisee suustaan herkullisen vaaleanpunaisen moukun ja heiluttelee sitä jo kaukaa. Kaivaa taskuaan vielä ja näyttää karkkilaatikkoa.

Autokarkkeja, hedelmänmakuisia ja pehmoisia, tarttuivat hampaisiin ja niitä oli ihana lutkuttaa kitalaen ja kielen välissä. Minun epäilykseni alkavat herätä, sillä meillä ei usein karkkirahoja jaella.

LUISTIMISTA SAI HYVÄN HINNAN

Kysyn luistimista ja veljeni huitaisee moukulla kohti viereisiä puurivitaloja.

Moukussa on toisessa päässä liikennemerkki, joita keräämme. Näen siinä olevan kielletyn ajosuunnan.

Veljeni huikkaa myyneensä hyvällä hinnalla luistimet naapurin pojalle.


Hän lupaa liikennemerkin moukusta minulle korvaukseksi. Sanoo menevänsä vielä elokuviinkin luistinrahoilla.

Purskahdan itkuun ja potkin lumipaakkuja. Minua harmittaa, koska opin juuri luistelemaan.

KARKKIRAHAA

Veljeni on yleensä suojeleva jos minua kiusataan. Toisaalta hän on luonteeltaan minua vahvempi ja kooltaan suurempi. Hän osaa käyttää hyväkseen ylivoimaansa silloin kun se on tarpeen.

Nyt veljeni on huomannut, että hänen vanhoilla luistimillaan on kysyntää asemaperän poikien keskuudessa. Karkkiarvoa, joka on helppo realisoida.

Minulle ne olisivat menneet ilmaiseksi, mutta toisilta pojilta niistä sai rahaa. Rahalla puolestaan pääsi elokuviin ja sai karkkia. Elämän suuria huveja köyhälle rautatieläisen pojalle.

LUISTIMIA OSTAMAAN

Isä ajaa samassa pihaan ja kysyy mitä itken. Kerron veljeni myyneen vanhat luistimensa. Ne, jotka piti antaa minulle.

Isä on ensin vihainen veljelleni, mutta kauppoja ei hänen mielestään voi perua naapureiden vuoksi.

Isä sanoo, että lähdetään katsomaan käytettyjä kaupasta. Hän ottaa minut mukaan ja niin lähdemme hakemaan kaupasta luistimia.

Ajamme keskustaan ja menemme urheiluliikkeeseen. Uusia emme edes katsele vaan kävelemme käytettyjen korin luo.

Isä nostaa luistimet ja vilkaisee hintalappua. Minä sovitan luistimia ja ne hölskyvät hieman.

ISÄ ON KOVA TINKAAMAAN

Sanon isälle, että hyvin ne käy, jos laitetaan pari villasukkaa. Hän menee myyjän luo ja alkaa tinkaamaan.

Minua hävettää, vaikka tiedän, että isä on kova tinkaamaan. Hän vaatii aina alennusta kaupassa käydessään, ja saa tavallisesti tingattua vähän hintaa alas.

VILKAISEN PETTYNEENÄ KORIIN

Nyt isä palaa kuitenkin tuiman näköisenä ja nostaa luistimet takaisin koriin. Vilkaisen pettyneenä taakseni, kun lähdemme autoon.

Kotimatkalla isä tokaisee, että luistimet olivat minulle liian suuret.

Ajattelen mielessäni, että isä ei ostanut luistimia koska ei saanut tingattua niihin alennusta. En kuitenkaan uskalla sanoa sitä.

KAUNAREISTA HOKKARIT

Illalla isä saa mielestään loistavan idean. Hän keksii, että isosiskoni vanhoista kaunoluistimista voisi tehdä minulle hokkarit.

Isosiskoni on juuri saanut uudet kaunoluistimet, joten hänen vanhat luistimensa ovat joutilaina komerossa. Minä toivon mielessäni, että siskonikin olisi myynyt luistimensa kaverilleen.

Kaunoluistimet kädessä isä kuitenkin palaa ja viheltelee tyytyväisenä. Hän on ideansa lumoissa ja ällistelee itsekin nerokasta keksintöään.

ISÄ MAALAA KAUNARIT

Isä sanoo tekevänsä minulle kaunareista komeat hokkarit. Niin hienot hokkarit, ettei kukaan huomaisi eroa.

Tyttöjen luistimia ei minun mielestäni saa poikien luistimiksi millään ilveellä. Isä on vauhdissa eikä edes kuuntelisi jos uskaltaisin sanoa vastaan.

Terävällä puukolla hän leikkaa kaunoluistimien varret poikki ja ihailee sitten niitä ojennetuissa käsissään.

Vihellellen hän käy komerosta maalipurkin, ottaa luistimen ja vetelee pensselillä niihin mustaa pintaa. Maalattuaan molemmat luistimet isä asettaa ne kuivumaan.

UUDET HOKKARIT

Tyytyväisenä nerokkaaseen keksintöönsä isä kääntyy katsomaan minua ja julistaa että nyt sinulla on uudet hokkarit.

Seuraavana päivänä lähdemme veljeni ja kaverien kanssa kaukalolle. Sidon luistimet jalkaani ja syöksyn kentälle.

Harjoittelen vielä kulmassa kaartelua kuullessani ensimmäisen huudon tyttöjen luistimista.

KOKO KAUKALO KUULEE

Tarkat silmät ovat poimineet herkullisen yksityiskohdan jaloistani. Mustana kiiltävä, lohkeileva maali ja leikatut varret eivät peitä totuutta.

Minulla on kaunarit jalassa ja huomion tehnyt julistaa sen kovalla äänellä. Kaunareista jaloissani kuulee nopeasti koko kaukalo.

Poistun kohta kaukalosta ja menen itkien kotiin. Jostain kuuluu isomman pojan huuto, joka kieltää kiusaamasta.

VELJENI IDEA

Minua hyvää tarkoittava huuto itkettää vain lisää. Juoksen luistimet kädessä kotiin. Juoksen niin kovaa kuin pääsen. Juoksen häpeää pakoon. Juoksen vieläkin. En ole päässyt.

Veljeäni hieman hävettää luistimien myynti koska hän pyytää minua seuraavana iltana luistelemaan kaukalolle.

Hän kertoo keksineensä hyvän idean ja näkisin sen kaukalolla.

KAUKALO PIMENI

Menemme kaukalolle myöhään ja veljeni kävelee suoraan valotolpalle. Hän kääntää vivusta kursailematta ja koko kaukalo pimenee. Luistelijat kiroilevat luullessaan sähköjen katkenneen.

Menemme kentälle luistelemaan, eikä minun kaunareitani huomaa kukaan. Luistelu on tosin pelkkää törmäilyä. Hauskaa se kyllä kaikista on.

Lopulta joku huomaa käydä valotolpalla ja pian kirkkaat valonheittimet syttyvät. Lähdemme kotiin saman tien. Heitän mustat hokkarini vintin nurkkaan ja lopetan luistelun vuosiksi.

LENKILLÄ JOEN VARRELLA

Tänään juoksin lenkin joella ja tulin sen jäisille reunamille. Muistin siinä lapsuuden riemun pakkasten jäädytettyä väylät kotirannassani.

Muistin ensimmäiset hetket, kun luistelin halki jään. Muistin pettymyksen kun näin tyhjän vintin portaikon.

Muistin häpeän tunteen kaukalolla. Juoksumatkan kaunarit kädessä.

Olimme köyhä rautatieläisperhe kun olin pikkupoika ja rahat olivat aina vähissä. Veljeni myi luistimet saadakseen hieman maistaa meille harvinaisia herkkuja. Myöhemmin hän harmitteli luistimien myymistä.

Juoksen yli jäisen joenreunan ja katselen kivimuuria edessäni. Jää on muovannut siihen juoksijan kuvan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti