sunnuntai 2. helmikuuta 2014

HETKIEN KETJU

VAISTOSIN AAMULLA JOTAIN TAPAHTUVAN

Helmikuu alkoi lumisena. Heräsin vähän ennen kuutta johonkin uneen.

Merkillistä kuinka ne katoavat mielestä heti. Unipäiväkirja olisi varmasti mielenkiintoinen.

En ole koskaan nähnyt varsinaisia enneunia, mutta olen joskus nähnyt unia, jotka ovat tulleet mieleeni päivän tapahtumien yhteydessä.

On tapahtunut jotain sellaista, mikä on palauttanut yöllisen unen mieleeni ja olen pohtinut mikä yhteys sillä oli tapahtumaan.

ARJEN ITSESTÄÄNSELVÄT IHMEET

Onko asioita, jotka ovat tulossa elämään ja herkässä unitilassa niiden saapumisen ehkä vaistoaa. Ei varsinaista tapahtumaa, mutta tunne sen saapumisesta, sellaista olen joskus kokenut.

Usein nuo kokemukset ovat liittyneet tavalliseen arkipäiväiseen elämään. Päivällä tapahtuvaan hieman tavallisuudesta poikkeavaan tilanteeseen.

Huomattuani tämän olen oppinut varautumaan joskus asioihin ja tapahtumiin. Toisinaan kuitenkaan mitään ei ole tapahtunutkaan. Tai ehkä niitä ei vain huomaa. Itsestäänselviä ihmeitä.

HETKESSÄ OLIJA

Elämän suuret muutokset ovat kuitenkin minulle aina tulleet yllätyksenä. Jostain syystä niin on ehkä parempikin.

Ehkä ne olisivat liian raskaita vastaanottaa kahteen kertaan. Ensin unimaailmassa, sitten todellisuudessa.

Varmaankin sellainen lahja, tai tehtävä annetaan enimmäkseen vahvoille tai elämässä kypsyneille ihmisille. Lahja voimien mukaan, mutta herkkä lahja.

Minä olen pohdiskelija luonteeltani. Elän hetkessä. Usein elän siinä kauan.

Hetki voi olla myös kaukaa. En ole perinteinen hetkessä eläjä. Olen hetkessä olija. Katselen sitä kuin maisemia.

HETKIEN KETJU

Katselen usein hetkeä kuin pysäytyskuvana. Ilmeitä, ilmassa liikkuvia sanoja, impulsseja, viestejä jotka kulkevat ja muuttavat tilanteita.

Kuinka pieni voi olla niin suurta ja muuttaa niin paljon. Hetkien ketjussa kuljemme kaikki. Kaulapannassa.

VAISTOSIN ONNETTOMUUDEN

Muistan ensimmäisen kerran kun vaistosin aamulla jotain outoa. En tiedä mistä se tuli. Mikä sen tunteen herätti. Tiesin vain, että sinä päivänä tapahtuu jotain erikoista. En nähnyt, tai muista nähneeni unta. Oli vain tunne.

Siitä on jo vuosia ja olin kesätöissä silloin. Oli lauantai ja silti työpäivä. Harmitti lähteä töihin ja pieni kaiherrus mielen pohjalla hukkui aamun puuhiin.

En tarkalleen muista, missä vaiheessa onnettomuus tapahtui, mutta muistin sillä hetkellä aamullisen tunteeni. Varoituksen.

TERÄ ISKEYTYI SILMÄÄN

Minulta lipsahti ote työkalusta erään tehtävän aikana ja iskeytyi toisen kesätyöntekijän silmään. Järkytys oli hirvittävä kun näin sen uppoavan hänen silmäkulmansa sisään.

Häntä lähdettiin viemään kiireesti sairaalaan.

Tapahtuma oli täydellinen vahinko, mutta palautti mieleeni aamullisen kokemukseni.

Merkillisen tunteen, että tänään tapahtuu jotain järkyttävää. Istuin jäykistyneenä paikallani ja kerroin aamullisesta tunteestani.

Vanhat, karskit työmiehet kuuntelivat rauhallisesti ja totesivat, että vahinkoja sattuu aina ja kaikille, ei niille mitään voi. Hienoja, karuja miehiä. Elämän kouluttamia.

SIDE SILMÄKULMASSA

Päivä oli pitkä ja odotin huolissani uutisia sairaalasta. Pelkäsin nuoren työkaverini menettäneen silmänsä, niin pahalta se tilanne näytti.

En tiedä, miksi olin aamulla kokenut tunteen tuon tilanteen saapumisesta, mutta sillä hetkellä se tuntui luonnolliselta.

Iltapäivällä työkaveri saapui sairaalasta side silmäkulmassa. Terävä työkalu oli ohjautunut silmäkulmaan. Silmän menetys oli ollut lähellä, mutta selvisimme siitä säikähdyksellä.

ELÄMÄN ARVOITUS

En tiedä miksi juuri tuo tapaus oli minulle hetki, johon voin palata ja katsella sitä uudelleen. Mitään vakavaa ei lopultakaan tapahtunut. Haavakin parani pian.

Jäin silti pohtimaan elämän arvoitusta ja tapahtumien kulkua. Hetkien ketjua. Valintoja.

Mitään tietoista ennustamisen lahjaa minulla ei ole. En ole koskaan nähnyt suoranaista enneunta tai sanomaa tulevasta tapahtumasta.

Uskon, että sellainen on raskas ja vastuullinen taakka. Uskon kuitenkin, että on ihmisiä, jotka sitä kantavat. En kadehdi heitä. Kunnioitan kyllä.

PIENET VALINNAT

Olen omasta mielestäni arkipäiväinen luonne. Rakastan elämän pieniä asioita. Takkatulen loimua, lumeen painuvia askeleita, kahvikuppia, halausta, koiran nuolaisua ja pohdiskelua.

Pieniä asioita, joiden luetteleminen vaatisi suuren tilan. Isot joet kasvavat pienistä puroista. Elämä ehkä koostuukin lopunperin niistä pienistä asioista, pienistä valinnoista, joita luuli vain hetken mielijohteeksi. Ohimeneväksi.

PIENIÄ IHMEITÄ

Tuon nuoruuden kokemukseni jälkeen muutuin kuitenkin hieman. Aloin kuunnella hieman herkemmällä korvalla elämää. Aina en siinä ole onnistunut, mutta jotain olen poiminut. Pieniä ihmeitä on jokaisessa päivässä. Niitä ei vain huomaa.

Kiireinen elämä. Taloudelliset paineet. Haasteet, joita elämässä riittää. Ei ole aikaa pysähtyä ja miksi pitäisikään.

Onhan helpompi mennä hetkestä toiseen kuin jäädä pohtimaan mennyttä. Uusia tilanteita tulee koko ajan. Ketju on loputon.

HETKESTÄ HETKEEN

Minullekin on sanottu, että jään liikaa miettimään tapahtunutta. Pitäisi vain antaa olla ja mennä eteenpäin.

Sillä tavoin on helpompaa ja kevyempi elää.

Neuvo on hieno ja toimii toisilla. Hetkestä hetkeen elävällä. Minä olen hetkessä oleva. Elän siinä, haluan nähdä sen ja kertoa siitä.

Haluan tuoda esille hetken, joka muutti pienen asian, ohjasi tilannetta vähän ja johti täydelliseen muutokseen.

OMA HETKI

Hetket ovat sellaisia. Hetkien ketjut. Niiden varassa elämme ja kuljemme. Kaulapannassa. Olen kuulolla ja näen, että sillä tavoin saan hetkistä enemmän irti.

Tarina on aina kuvaus hetkestä. Koskaan se ei ole totta. Aina se on kuvaus. Näkemys, jonka kaikki voivat kertoa eri tavalla. Yksi asia johtaa toiseen, yksi hetki johtaa toiseen, mutta jokaisella se on oma hetki.

Oma lenkki hetkien ketjussa. Minkälaiseen ketjuun sen tänään liitän on minun valintani. Aina en sitä pysty tekojen tasolla päättämään, mutta voin valita suhtautumiseni siihen.

HERKKYYDEN VOIMA

Sisäisen ihmisen rauha on saatava koko olemukseen ja sellainen onnistuu vain kuuntelemalla. Kuuntelemalla hetken sisintään.

Herkkyys voi muuttua voimaksi, joka vie läpi harmaan kiven. Vie läpi harmaan päivän.

Vie kohti valoa joka tuo ilon ja tasapainon elämään. Jättää jälkeensä askeleet kohti uusia hetkiä.

Siksi haluan olla herkällä korvalla, kuulla pienten hetkien kutsun. Ymmärrän, että niiden voima yhdessä  on vastustamaton kuin keväisen tulvan jäidenlähtö.

ASKELTEN KETJU

Ulkona on satanut muutaman sentin lunta. Juon kahvin loppuun ja lähden lumitöihin. Sen jälkeen ajattelin käydä lenkillä.

Haluan juosta aamupäivästä ja nähdä joella askelten jäljet puhtaassa lumessa. Askelten ketjun.


4 kommenttia:

  1. Se oli varmaan Helmi, joka sanoi: “Elämä on hetkien ketju,onnea on elää ne kaikki.” Se on hienosti sanottu.

    Harzu on poiminut tuon helmen muistiin (Dystoniayhdistyksen helmiä). Harzu sanoo olevansa hetkessä. Hänellä on tuo taito. Hänellä on myös herkkyys nähdä ja kuulla hetken sanoma ja ottaa virtaa siitä:

    "Herkkyys voi muuttua voimaksi, joka vie läpi harmaan kiven. Vie läpi harmaan päivän."

    Herkkyydestä voi joskus olla haittaa. Minä olen kasvattanut itselleni kuoren, mutta herkkyys on sen alla. Sen voi löytää vain toinen herkkä.

    Päivi Talasmäki tuolla Hedelmäcoctail-kertomuksen keskustelussa harmitteli, että miksi hän ei ole herkkä kuten monet dystonikot ovat. Hän myönsi olevansa kateellinen Harzun herkkyydestä. Meitä on todella monenlaisia. Monenlaisia tarvitaan.

    Minä olen kateellinen sellaisille ihmisille, jotka osaavat elää hetket täysillä. Olen liikaa kiireihminen. Ehkä minunkin pitäisi viipyä kauemmin hetkissä ja kuunnella mitä hetki minulle kertoo. Minä usein vain mennä touhotan. Olen myös harmaan kiven läpi menijä, aivan liikaakin. Se voi kostautua.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni Välläys!

      Mietin tuota sanomaasi ja asetin sen useiden lukemieni tekstiesi rinnalle. Vertailin ja punnitsin. Haistelin ja maistelin sanojesi aromia. Olet oikeassa, elämänkokemuksesi kautta tunnet jo itsesi hyvin.

      Olet erittäin luja, jyrkällä tavoin, jopa pelottavan rehellinen ihminen sanoissasi ja arvioissasi. Itsesääli puuttuu teksteistäsi täysin. Toisten arvostus tulee jokaisen sanan läpi.

      Siitä syystä arvostan niin sinun kirjoituksiasi. Niissä on maaseudun ihmisen viileän kuulakas pinta, kuin syksyinen riite vedessä, mutta värisevän ohuen kuoren alla on lämmin ja herkkä, tunteva sydän.

      Herkkyys on hillittyä ja hallittua, kokemuksen opettamana joskus tiskin alle kätkettyä. Ei mitään tarjousleikettä elämän pinnasta, vaan arvokasta sydämen ominaisuutta.

      Alusta lähtien tunnistin tuon herkkyyden ja arvostan sitä edelleenkin.

      Ystäväsi harzu

      Poista
  2. Kiitos Harzu!
    Olen ihan ymmällä sanoistasi.

    Sinä olet aina niin kohtelias. En pyydä mitään ylisanoja. Minulle sopii yksinkertaisuus, koruttomuus. Elämäntapamme on kohtuullinen, mutta siinä mielessä vaatimaton, että emme harrasta turhaa kulutusta. Teemme paljon itse ja käytämme paljon käytettyä tavaraa. En ole kuitenkaan "vihreä".

    En ole kokenut mitenkään ihmeelliseksi itseäni. Vaikeuksien kautta olen kasvanut. Ja paljon on vielä kasvamista, toivottavasti aikaa riittää siihen.

    Olen yrittänyt olla sinun kirjoitustesi arvoinen. Pinnistystä se on vaatinut. Olen löytänyt tuolta Rolf Arnkilin kirjasta tähän hyvin sopivan lausahduksen jonka hän kirjoitti Sigfrid Sireniukselle: "kuinka valheellisen kuvan oletkaan mahtanut minusta saada näiden kirjeiden valossa! Kirjeenvaihtoni Sinun kanssasi on hyvin vativaa, haluan antaa parastani; koen jalostumista, nousemista arki-minäni yläpuolelle ja siinä suhteessa ei näitä kirjoitustuokioita kyllin voi arvostaa. Ja Sinä, joka tapaat minut ainoastaan näiden parhaiden ajatusteni välityksellä ja niiden piirissä, saat totisesti väärän kuvan minun varsinaisesta olemuksestani."

    Osaan olla umpimielinen tai kyyninen ja suorasanainen ynnä muuta. Kyynisyys johtuu kohtaamistani vaikeuksista mm. terveydenhuollossa. En ole yleensä päässyt tai mennyt siitä, missä aita olisi ollut matalin. On ollut harmaita kiviä. On ollut uupumusta. Puhuminen ei ole minun heiniäni. Small talk on vaikeaa, mutta jos muut eivät saa sanaa suustaan, niin kyllä on pakko puhua.

    Jokainen voi tehdä itselleen tällaisen itsetuntemustestin, jonka laadin iseäni varten viime vuonna:
    Mitä hyvin?
    Mitä huonosti?
    Uskonto, elämänkatsomukseni
    Harrastukset
    Mitä pelkään
    Mikä tuottaa iloa
    Mikä murehduttaa
    Mikä luo turvaa
    Mikä on itsessä muuttunut elämän aikana
    Mitä toivon eteenpäin
    Mitä kadun
    Näitä kysymyksiä voi keksiä lisää...

    Toivottavasti en ole pelottava ihminen.

    Ystävyydellä välläys

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Ystäväni!

    Istun tässä hämärtyvässä kevättalven illassa takan loimussa ja kuuntelen kuusipuiden rätinää. Paukahtelevat välillä ja välläyttelevät tulenliekkejä iloisesti. Mukava seurata.

    Älä sinäkään turhaan murehdi itseäsi ja kirjoituksiasi. Olet sellainen, kuin luoja loi. Paukahtelet ja rätiset täällä aikasi niin kuin me kaikki.

    Minä ja sinä olemme saaneet täällä yhdessä loimuta. Mielestäni kaikki sinun kirjoituksesi ovat olleet aitoja ja syvällisiä, joskus armottomiakin itsellesi, mutta usein leppoisan lempeitä muistoja.

    Kirjoittele Ystäväni rauhassa ilman paineita. Ystävälliset sanatkin kannattaa ottaa vastaan, myös niissä on totuuden siemen. Annetaan niiden itää ja tuottaa hyvää hedelmää.

    Ystävyydellä lukijasi harzu

    VastaaPoista