lauantai 11. tammikuuta 2014

DYSTONIAPOHDISKELUJA

KESKITTYMINEN AKTIVOI DYSTONIAN










Neurologi soitti eilen ja kertoi tulokset joulukuun magneettikuvauksista.  Kuvat olivat puhtaat, eikä sairauteni johdu aivokasvaimesta.

Diagnoosi servikaalisesta dystoniasta näyttää olevan aivan oikea. Hyvä silti, että sain käydä kuvauksissa, nyt on yksi turha huoli ja pohdinnan aihe pois päiväjärjestyksestä.

Kerroin samalla, ettei joulukuun botuliinipiikin vaikutus ollut kovin merkittävä.

Neurologi sanoi, että seuraavalla kerralla määrää nostettaisiin. Aika pistokseen tulisi postissa ja on maaliskuun alussa.

AAMUHETKEN TUNNELMAT

Heräsin tänään puoli viiden maissa. Oli heti virkeä olo. Makoilin vielä hetken ja kuuntelin oloani. Lepoliike oli unen aikana rauhoittunut, niin että selällään makoilu pienessä jännityksessä pää vasemmalle hieman tyynyä vasten puristuneena onnistui hyvin.

Käännyin ottamaan puhelimen latauksesta ja kokeilin samalla oikea kyljen. En ole pystynyt sillä puolen makoilemaan viime kevään jälkeen. Nytkään se ei onnistunut kuin hetkeksi.


Pää alkaa nytkähtelemään pian. Varsinkin johonkin asiaan keskittyminen, mihin tahansa, vaikka kyljellään makoiluun aktivoi dystonian.

KESKITTYMINEN AKTIVOI DYSTONIAN

Todellakin keskittyminen on usein avain dystonian aktivointiin. Keskittyminen ja tietoinen yrittäminen, mihin liittyy paine onnistumisesta.

Dystonia innostuu autolla ajamisesta, sen huomasin oireista ensimmäisenä. Ajaessa on keskityttävä katsomaan eteenpäin. Tiedottomasti sitä aktivoi siis dystonian aina kun vaatii itseltään jotain.

Nyt, kun istun tuolissa, takassa rätisee soinnikas palavien puiden pauke, hörpin kookosrasvalla maustettua aamukahvia ja kirjoittelen pädillä aamutunnelmia, niin tunnen itseni oireettomaksi.

DYSTONIAN SANOMA

Tiedän, että jos eteeni asetettaisiin kannettava tietokone ja joku antaisi tehtävän kirjoittaa tietyssä ajassa juttu ja katselisi välissä miten edistyn, niin dystonia aktivoituisi.

Tuntuu välillä siltä, että tämä ystäväni servikaalinen dystonia kantaa mukanaan sanomaa, koodia, jota en ymmärrä, en osaa avata sitä.

Eikä se ole ihme, sillä lääkärit ja tutkijatkaan eivät osaa. Hekään eivät tiedä miten dystonia syntyy, mikä aiheuttaa sen.

TAKKAFILOSOFIAA

He pystyvät kyllä päättelemään tarkalleen aivoissa dystonian toiminnan, aivojen käskyn lihaksille, reagoidi pakkoliikkeenä.

Syytä miksi aivot tämän käskyn antavat he eivä tiedä vielä.

On hienoa, kun voi pohtia tällaisia asioita myös tavallisena kulkijana.

Minulle oleellista on vain se, että jotkut toiminnat aiheuttavat voimakkaan dystoniareaktion.

DYSTONIAN AKTIVOIVAT ASIAT

Pääni lähtee vetämään voimakkaasti vasemmalle aina seuraavissa tilanteissa: esimerkiksi kun ajan autoa, silloin dystonia aktivoituu aina.

Olen päätteen edessä ja kirjaan koneelle tietoja molemmat kädet käytössä, tilannetta pahentaa aikaraja tai katselu sivusta.

Keskustelen jonkun vähänkin vieraamman ihmisen kanssa ja tuon esille omaa näkönantaani tai olen kahvihuoneessa jossain ryhmässä ja minut huomioidaan.

Kävelyllä dystonia on voimakas ja vääntää päätä vasemmalle koko ajan, johtuuko sitten siitä, että kävely on aika voimakas suoritus ja sisältää monta liikettä.

LENKIN JÄLKEEN DYSTONIA AKTIVOITUU

Lenkillä dystonia on lievempi, tai se jotenkin tuntuu rennommalta tekemiseltä kuin kävely.

Lenkin jälkeen dystonialihakset kyllä ovat hyvin aktiivisia ja pään vääntö aiheuttaa jonkin verran kipua.

Muuten lenkin antama virkistys on niin voimakas että kipu tuntuu pieneltä hinnalta sen rinnalla.

RENTOUTTAVA MAKOILU

Makoillessa lepotilassa missä tahansa asennossa dystonia aktivoituu ja asettuu tietyssä pään sivuasennossa lievään jännitystilaan.

Rentouttava makoilu on kuitenkin tällä hetkellä vielä lyhyt hetki, viiveellä tuleva jännite tai liike niskoissa.

Nämä tilanteet tulevat voimakkaimmin mieleeni kun ajattelen dystonian käyttäytymistä omassa elämässäni.

PEITTELIN SAIRAUTTANI

Mielestäni se otti sairautena viime kesänä ison askelen eteenpäin, tuli näkyväksi osaksi kaikkea tekemistä.

Peittelin sitä pitämällä kättä leuallani, mutta huomaan kyllä jälkeenpäin sen mukana olon. Oli aika tuskallista vain peitellä sairautta toisilta, läheisiltä ihmisiltä.

Toisaalta ihminen yrittää olla terve niin kauan kuin se on mahdollista.

Vaikka peittelemällä tai näyttelemällä. Oli iso helpotus, kun kesällä sain diagnoosin ja luvan olla sairas, sairastaa sairautta, jolla on nimi.

SYKSYLLÄ SAIRAUS ETENI

Syksyn aikana servikaalinen dystoniani eteni mielestäni selvästi joulun alle asti. Sitten tuli jonkinlainen tasaantuminen. En osaa selittää miten se tuli.

Tapahtui, jotain mikä rentoutti minua. Sain tukea läheisiltä. Vaimoni on hoitanut minua ja etsinyt keinoja taudin taltuttamiseen.

HYVÄT NEUVOT

Hän on antanut rakkautta, joka hyväksyy totaalisesti minut ihan millaisena vain, vaikka kuinka vääntäisi.

Ottaisi kainaloonkin, mutta dystonia on siinä aika venkula, taitaa olla mustasukkainen ja vääntelehtii tai jännittyy silloin.

Vaimoni hyvä ystävä on ollut tukemassa ja antanut hyviä neuvoja.

Olen kaikkea kokeillut ja kokeilen. Olen täysin auki, sielu levällään, enkä torju mitään hyvää hoitoa.

RAKKAUS ON LÄÄKE

Minulla on vahva intuitio, että dystoniaan auttaa kaikki, mikä asettaa ihmistä lähemmäs todellista sisintä. Rentouttaa löytämään jonkin kadonneen yhteyden.

Rakkaus olisi mielestäni ja on paras dystonialääke. Hyväksyvä, kuunteleva rakkaus. Rakkaus, joka synnyttää sydämeen uskon hyvyyteen, olemisen oikeuteen sellaisena kuin on.

DYSTONIAN LUUPPI

Dystonian eräs alkutekijä voisi olla se, että ihminnen on vaatinut itseltään enemmän kuin pystyy toteuttamaan.

Tilanne on kestänyt niin kauan, että aivot ovat oppineet tuon vaatimuksen ja koodanneet sen toimintalogiin.

On syntynyt luuppi, loputon kierre, joka aktivoituu aina kun ihminen vaatii itseltään jotain, edes pientä suoritusta.

DYSTONIAN JÄLJILLÄ

Tämä on luonnollisesti maallikon takkapohdintaa aamulla kahvikupin ääressä. Omalla kohdallani olen huomioinut tällaisia asioita ja minusta tuntuu kuin jäniskoiralta.

Olen jäljillä. Dystonia on siellä jossain ja tietää, että se on paljastettu.

Dystonian sanoma minulle tavallisena pohdiskelijana on, että ihminen on kokonaisuus, joka sairastuu, kun vaatii itseltään liikaa.

VAATIMUSTEN PAINE

Usein dystoniaan tuntuvat sairastuvan herkät, liikaa itseltään vaativat ihmiset.

En ihmettele sitä yhtään. Mielestäni tiedotusvälineet suoltavat jatkuvasti negatiivista painetta tuutin täydeltä.

Vahvat ihmiset, vaatija pyörittävät mediamafiaa, ovat usein susia isoäidin mekossa.

JOKAISELLA ON VAHVUUTENSA

Olisiko aika ottaa aikalisä. Pohtia mitä vastaanottaa. Antaa itselleen aikaa.

Olemmehan jokainen yksilöjä.

Jokaisella on oma vahvuutensa.

Vahvuus, joka ei ehkä ole tuottava, mutta jos sen löytää niin siitä voi ammentaa parantavaa voimaa.

Olisiko niin, että oman itsensä pelastamiseen on annettava maailman vaikka romahtaa. Voi olla, että kiltti ihminen on sairastunutkin siksi, että otti vastuuta liikaa maailman pelastamisesta.

Tai ainakin oman maailmansa pelastamisesta. Eivätkä voimat sitten riittäneetkään.

REPPANAT HIIPIVÄT TAKAVASEMMALLE

Sanojia on niin paljon, vaatijoilla on terävät aivot, he ovat selvinneet elämässä lahjoillaan paremmin, päässeet oksalleen ja saaneet nuotit käteensä.

Sieltä on hyvä laulaa vaatimuksia ja alhaalla mukava myhäillä.

Reppanat poistuvat hiljaa takavasemmalle, mutta mitä siitä, pääasia että suurimmalla osalla menee hyvin. Sillä mantralla pääsee retoriikassa jo pitkälle.

AINA VAIN LISÄÄ

Entäpä jos vain antaisi olla. Antaisi asioiden mennä omalla painollaan. Vähemmälläkin pärjää.

Lisää hamuava ei koskaan täyty, hänen vaatimustasonsa vain nousee, asunto käy liian pieneksi, auto näyttää vanhalta ja puolisokin menee vaihtoon.

PUPUPUKU PÄÄLLÄ RUUHKASSA

Lopulta jäljellä on vain kara, loppuun kaluttu omenankara, joka mätänee tien laidassa.

Tai hygieniahaalari päällä hippaiseva entinen tärkeä johtaja, joka “pupupuku” päällä jyrää rollaattorilla loputonta linjaansa kohti konttoriaan.

Tärkeä hän on silloinkin, hänestä on tullut rahasampo palveluyrittäjille ja pavelutalojen rakentajille.

TULEVAISUUDEN TULONLÄHDE

Hänet pidetään mielellään täällä vaikka sata vuotta vaikka hän kuolikin oikeastaan jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Vanhuus ja muistisairaat vanhukset ovat tärkeä tulonlähde jo nyt ja varmasti vielä enemmän tulevaisuudessa.

Eri asia sitten onko se enää elämää muille kuin siitä hyötyville alan yrittäjille ja työntekijöille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti