lauantai 21. joulukuuta 2013

TERVE SAIRAS

PITIKÖ MINUN SAIRASTUA TULLAKSENI TERVEEKSI

Miksi ihminen muuttuu ystävälliseksi ja myötätuntoiseksi vasta sairastuttuaan?

Hänestä tulee terve sen jälkeen kun hänestä on tullut sairas.

Olen sitä usein elämäni matkalla miettinyt.

Olen huomannut, etteivät vaikeudet aina jalosta ihmistä.

Varsinkin taloudelliset vaikeudet voivat saada ihmisessä syvyyden voimat liikkeelle.

Omat vanhemmat tai muut läheisetkin menevät joskus myyntilistalle.

HALVALLA MENEE

Kaikki on luvallista sodassa ja rakkaudessa. Toiset ovat lisänneet siihen lupalistaan taloudelliset vaikeudet.

Oman itsensä menettäminen on elämän suurin tappio. Kosketus sisällä, sydämessä elävään, omaan elämään. Sitä ei voi ostaa, mutta myydä sen voi.

Halvalla menee toisinaan.

REKAT JA UNELMIEN ALTTARIT

Olen itse aika sinisilmäinen luonne, joka uskon kun minulle sanotaan ja silmiin katsotaan.

Jälkeenpäin olen ällistynyt, kuinka hyväuskoinen olin.

Jokin varjelus elämässäni on kyllä ollut, kun en ole joutunut toisten velkoja maksamaan hyväuskoisuuden vuoksi.

Tiedän kuitenkin niitä jotka ovat läheisensäkin uhranneet unelmiensa alttareille.

Moni rekka on poiminut elämän valtatieltä väsyneen takaajan.

KUKA MINUA KATSOO?

Toisille valehteleminen on luontevampaa kuin toden puhuminen. Ihminen, joka valitsee valheen tien, lähtee pitkälle matkalle.

Matkalle, jonka aikana hän ehkä löytää jotain mitä niin kovasti halusi, mutta eksyy omasta elämästään. Kadottaa itsensä, eikä tunne enää peilikuvaansa.

Kuka kumma tuolta katselee?

AIKAA RIITTÄÄ

Sairaus voi olla monelle meistä se hetki, kun alkaa matka tuntemattomaan maailmaan.

Matka omaan sydämeen.

Matka, joka aina piti tehdä, mutta koskaan ei ollut aikaa.

Nyt on.

Siinä punnituksessa perintötalokin voi käydä köykäiseksi.

Monta valintaa ei voi enää muuttaa, mutta asennetta aina voi.

Aika riittää jos lopettaa selittelyn.

ILO OLIKIN SIELLÄ

On myös toinen tie. On mahdollisuus löytää tilaa omasta sydämestä. Löytää se pieni arka pelokas sisin. On aikaa tutustua siihen ja antaa sen kasvaa.

Voi olla, että yllätys on suuri, kun salaisuus paljastuu. Tajuaa ettei kaikki ollutkaan tässä. Ettei se ollutkaan sen arvoista. Ilo olikin jossain muualla kuin minulle sanottiin.

Sitä pakettia et edes huomannut koskaan avata. Omaa sydäntä.

UUSI MAAILMANJÄRJESTYS

Sairauden ote on aina vahva. Ihminen muuttuu tahtoipa tai ei. Asenne ja suhtautuminen läheisiin liikkuu kuin mannerlaatat.

Sydämen maanjäristys muuttaa elämän karttaa lopullisesti. Oli aikakin jo muuttaa.

Alkaa uusi maailmanjärjestys omassa elämässä.

Ymmärtää oman pienuutensa ja katoavaisuutensa. Ymmärtää oman ainutkertaisuutensa ja elämän suurimpana lahjana elämässään.

Ymmärtää avata sen paketin viimeinkin.

RINTA RUTISTEN

Oman sydämen sisältö voi olla aikamoinen yllätys, mutta hyvä, että sen avaa itse, paljon parempi kuin patologi.

Hän näkee siellä vain syyn miksi kaikki loppui. Miksi se ei enää lyö ja vie elämää eteenpäin.

Kuka kertoisi miksi se kerran sykki ja vei elämää eteenpäin. Vei niin vimmatusti, ettei perässä ollut pysyä. Sykki niin rajusti, että rinta rutisi.

Sydän, se ainoa sydän, joka meillä on. Elämän lahja.

JALOSTAAKO SAIRAUS?

Olen viime syksynä jälleen miettinyt sitä oman sairauteni kautta.

Aikaisemminkin olen sen kyllä usein pannut merkille.

Kaikkein terveimmät tapaamani ihmiset ovat olleet sairaita.

Monta hienoa esimerkkiä voisin kertoa, monta sydämeen osunutta rohkaisun sanaa,  monta lohdun sanaa, jonka olen saanut sairasteluni aikana.

En tiedä jalostaako sairaus ketään, mutta yhtään pahaa tai lyövää sanaa ei ole minulle vielä tullut.

PARANIN KUN SAIRASTUIN

Terveys on mittaamaton lahja, mutta jostain syystä terveimmät ihmiset ovat joskus julmimpia.

Useimmat paranevat vasta kun sairastuvat.

SAIRAAN TERVEITÄ VIESTEJÄ

Niin moni on minua tukenut viesteillään sairauteni aikana. Eilen sain taas yhden hienon palautteen dystoniaa sairastavalta Teuvolta.

Hän lähetti minulle rohkaisuksi Veikko Lavin laulun “Jokainen ihminen on laulun arvoinen”.

Liikuttuneena ja kiitollisena luin hänen viestinsä ja liitän vastaukseni hänelle tähän:


TERVE TEUVO!

Kiitos hyvästä palautteesta ja erään lempilaulajani sanoista!

Anteeksi kun sanon sinua terveeksi, kaikkihan me olemme sisaruksia sairaudessa, mutta minulla on sille kolme hyvää perustetta.

Ensimmäinen syy on, hänkin eräs lempilaulajistani Leevi eli Gösta Sundgvist, joka lauloi Teuvosta, maanteiden kuninkaasta.

Hän myös antoi suuhuni sanat, kun ujona poikana ensimmäisen kerran vaimolleni soitin, enkä muistanut sen illalla tapaamani ihanan tytön nimeä.

Hyvänä numeromuistina, muistin tytön puhelinnumeron ja aloitin varmuuden vuoksi puhelun Leevin laululla.

Ajattelin, että jos menee nimi väärin niin se on Leevin vika, ei minun. Nimi meni lähes oikein, vaikka ei se Teuvo sentään ollut.

Toinen syy on se, että eräs lapsuudenystäväni ja paras kalakaverini on Teuvo. Tosin en ole häntä nähnyt vuosiin, mutta niistä ajoista, öistä ja haukisaaliista, on niin upeat muistot, että eläisin pelkästään niilläkin sata vuotta.

Kolmas syy on se, että olen kohdannut netin kirjoittelussa vain sydämellisiä ja mukavia dystonikkoja.

Sielultaan terveitä kuin tervaskannot ja samanlaista lämpöä lähettäviä. Siksi sanon Terve Teuvo, kuulut selvästi samaan sarjaan!

Tuli tuosta Veikko Lavin laulusta mieleeni tarina, jonka muistan lukeneeni hänen elämänkerrastaan tai sitten hänestä tehdystä lehtijutusta.

Hän kertoi siinä, että heräsi hotellihuoneessa eräänä karmeana krapula-aamuna.

Oli moraalinen ja fyysinen krapula. Kerta kaikkiaan olematon olo, arvoton ja armoton, niin kuin ihminen joskus itselleen on.

Silloin hän sattui katsomaan ikkunasta. Siellä näkyi katuvilinä ja ihmispaljouden hyörinää. Kaikki kaduilla liikkuvat ihmiset olivat hänen silmissään kuin muurahaisia, jotka taivalsivat omia polkujaan.

Niin syntyi laulu “Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä”.

SISÄLTÄNI PORTIN LÖYSIN

Kiitos Teuvo ja niin monet muut ihmiset, jotka olette osoittaneet minulle suuntaa elämässäni.

Olen löytänyt jotain sellaista, josta Pekka Strengin laulu kertoo.

“Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman”.

Sairaus voi olla matka tuolle portille, raskas matka, mutta myös matka joka vain on kuljettava.

Ja näköalat korvaavat aina matkan vaivat.



ETTÄ TULISIN TERVEEKSI


Rehellisyys on ainoa omaisuus,
jota voi jakaa köyhtymättä.
Avain paranemiseen,
rehellisyys itselleen,
                että tulisin terveeksi.

Onko terveys sairauden vastakohta?
Ellen olisi sairastunut,
en olisi parantunut.
Pitääkö ensin sairastua,
               että tulisin terveeksi.


Mitä muuta on menetettävä,
kuin itsepetos,
ollakseen rehellinen?
Onko se menetettävä,
                  että tulisin terveeksi?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti