lauantai 14. joulukuuta 2013

SARVIKUONO ILTALENKILLÄ

PÄÄ PYÖRI KUIN LOTTOKONE

Sarvikuono oli jäädä alleni tänään iltalenkillä. En ollut ensin uskoa silmiäni, mutta totta se oli. Sarvikuono makasi maassa lyhtypylvään vieressä.

Kauniisti veistetty, puinen sarvikuono.

Juoksin ensin sen ohi, mutta sitten päätin käydä katsomassa.

Juoksulenkki on aina vaikea pysäyttää, ainakin minun, joka otan  lenkistä ajan Sports Trackeriin ja katson lenkkini sitten tietokoneelta.

Nyt kuitenkin uteliaisuus voitti ja palasin takaisin. Nostin kauniin koriste-esineen ylös ja jatkoin juoksua. Katselin sitä juostessani ja ihmettelin mistä se oli pudonnut.

SARVIKUONO SÄHKÖKAAPIN PÄÄLLÄ

Ajattelin, että en viitsi koko lenkkiä juosta sarvikuono sylissäni, joten ehkä heittäisin sen vain tien poskeen.

Pelkäsin herkän puisen sarven kuitenkin katkeavan jos heittäisin sen maahan. Jos taas veisin sen ruohikkoon ei esineen pudottaja ehkä löydä sitä.

Näin sitten sähkökaapin tienristeyksessä ja nostin sarvikuonon sähkökaapin päälle. Siinä risteyksessä se oli katuvalon alla ohikulkijoiden nähtävänä. Jatkoin lenkkiä ja nautin valitsemastani lenkkimusiikista.

ELÄMÄ ON JUHLA

Samuli Putron "Elämä on juhla" alkoi soida. Minä rakastan Samulin lauluja, hän on mielestäni suomen paras lauluntekijä.

Ehdottomasti paras kautta aikojen on "Olet puolisoni nyt"!

Oli lähes täysikuu harsomaisten pilvien takana ja pureva pikku pakkanen. Juoksu maistui ja pää pyöri kuin lottokone.

Nyt tiedän miltä palloista tuntuu lottokoneen sisällä. Varmaan niitäkin vähän huimaa. Pimeällä katuvaloissa jäisellä asvaltilla juoksu on erilaista kuin päivänvalossa.

Jatkuva heijaava liike pistää tasapainon toimimaan, muuten löytää itsensä ojasta.

ELÄMÄN MALJA

OlIn valinnut tänään lenkkimusiikiksi Putron lisäksi Vesku Loirin "Miksi mä maailmalle laulaisin". Ajattelin Veskun sanoja, jotka hän kuoleman rajalla kulkiessaan oli kuullut.

"Oletko täyttänyt elämäsi maljan", ne sanat hän oli kuullut ja päättänyt palata.

Elämän malja on jokaisella erilainen, mutta loppuun asti se on täytettävä ja juotava myös.

Olen nähnyt liian monta, joiden malja jäi täyttymättä.

Niin monta, että haluan oman maljani juoda pohjasakkaan asti.

RAKKAUDEN YHTEEN LIIMAAMAT

Seuraavaksi kuuntelin Anu Neuvosen "Posliininuket". Mietin juostessani samaa, jota olin alusta lähtien pohtinut, kun laulun hiljan kuulin. Mitä tarkoittaa liima, joka laulun nuket pitää yhdessä.

Äkkiä sen tajusin ja muistan vieläkin kohdan missä se minullekin välähti.

Rakkaus on se liima, joka nuket pitää koossa. Elämän kovat iskut rikkovat, lyövät pirstaleiksi, jättävät kylmästi tien sivuun särkyneen.

Kuin sen sarvikuonon, jonka löysin tieltä, jonka jalka oli poikki.

Rakkauden liima korjaa sen ja tanssi jatkuu, mutta koskaan enää ei tanssi ole samanlaista.

 Aina siinä särähtää särkynyt sointi. Ehjät eivät tanssi kuin tähtien kanssa.

TÄMÄ TIE

Tuure Kilpeläisen "Tämä tie" on kuulunut usein lenkeilläni. Kuuntelin sitä usein aamuvarhain juoksumatolla, kun vielä pystyin sillä juoksemaan.

Ajattelin usein, että nyt olen oikealla tiellä.

Monta mutkaa on ollut matkassa, mutta tältä tieltä ei voi eksyä.

Nyt juoksumatto on saanut jäädä lepäämään.

Dystonia meni välillä niin vaikeaksi, että olin pudota matolta, mutta epäilen, että kokeilen sitä taas jonain päivänä.

Sinä päivänä soi "Tämä tie" varmasti.

YKSINÄINEN SARVIKUONO

Lenkiltä palatessani jännitin onko sarvikuono vielä sähkökaapin päällä. Näin jo kaukaa sen komeasti katselevan tuloani.

Auto kaartoi juuri risteyksestä ja ohikulkija käveli pyörätiellä, mutta yksinäinen sarvikuono ei kiinnostanut ketään.

Otin sen hellästi kainalooni ja vein kotiin.






 MIKÄ PITÄÄ TIELLÄ


 Mikä saa jatkamaan,
            kun heikompia kampataan,
            ja lyöjiä ymmärretään.
Mistä löytyy voima,
            kun viedään kysymättä,
            eikä vastata huutoon.
Mikä pitää tiellä
            kun tartutaan syyhyn,
            ja ruvetkin raavitaan rikki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti