tiistai 10. joulukuuta 2013

KOTIPIHLAJA

HÄN SEISOI AAMUTAKISSA KESKELLÄ RISTEYSTÄ

Hän seisoi keskellä risteystä siniharmaassa aamutakissaan ja heilautteli kättään ohiajajille, kuin liikennepoliisi.

Oli kuulas loppukesän aamupäivä ja olin lenkillä.

Näin heti, hänen olemuksestaan, ettei hän oikein ymmärtänyt missä oli.

Hänen vanhuuden rypistämillä, mutta siroilla kasvoillaan oli epävarma, mietiskelevä ilme.

 Haaleat silmät etsivät jotain tuttua kiinnekohtaa.

Hiuspinni oli nostanut kauniin vaaleanharmaista hiuksista otsatukan töyhdöksi, joka toi mieleeni oksalla pörhistelevän tilhen.

TUOREEN LEIVÄN KAUPPA

Kysyin tarvitsiko rouva apua, mutta hän arveli löytävänsä kauppaan itsekin. Oli kuulemma ennenkin löytänyt. Käynyt vuosia saman reitin ja tuoreet leivät evääksi miehelleen töihin iltavuoroon.

Tiesin, että eri suunnassa sijainnut kauppa oli suljettu kauan sitten. Arvasin mummon eksyneen.

Muistin samalla hänessä jotain tuttua ja arvelin nähneeni lenkillä hänet puuhailemassa kauempana lenkkitieni varrella vanhassa puutarhassaan.

KÄSIKYNKÄSSÄ KOTIA KOHTI

Kysyin, että voisinko saattaa rouvan kotiin.

Hän mietti hetken ja myöntyi sitten, koska rahakukkarokin oli kuulemma unohtunut matkasta.

Niinpä ojensin käsivarteni ja sievästi hän pujotti ohuen ranteensa käsikynkkääni.

Siinä sitten käveleskelimme pitkin katuja kohti hänen kotitaloaan, jutellen samalla kaikenlaista.

IHMISIÄ, JOTKA ELÄVÄT MIELESSÄ

Hän muisteli elävästi vanhoja aikoja ja ihmisiä, osoitteli paikkoja ja menneen ajan asujia. Kertoi ihmisistä jotka vielä olivat hänelle olemassa ja heräsivät minunkin silmiini.

Pian tulimme kadun päähän ja hän tunnisti heti kotitalonsa.

TUOREEN LEIVÄN KAUPASTA KAVALJEERI

Hänen miehensä rakentama rintamamiestalo oli siisti, mutta hieman jo ränsistynyt.

Pihapiiri kuusiaitoineen, hedelmäpuineen ja riippapihlajineen oli hyvin hoidettu ja kaunis kuin taulu.

Sisältä kiirehti hieman nuorempi nainen, joka torui lempeästi omille teilleen lähtenyttä äitiään.

Hän puolestaan esitteli minut tyylikkäästi.

Olin kuulemma nuori kavaljeeri, jonka hän oli löytänyt saattajakseen kauppareissulla.

Siihen tuoreen leivän kauppaan.

KOTIPIHLAJAN ALTA KOTIIN

Katselin kun tytär ohjasi äitinsä kotipihlajan riippuvien oksien alta sisälle. Näytti tulevan paljon pihlajanmarjoja talveksi.

Oli tulossa luminen talvi ja tilhiparville paljon syötävää.

Jatkoin lenkkiäni ja ajattelin sitä pitkää elämää, jonka tuo mummo oli saanut siinä kauniissa pihapiirissä elää.

Käydä tutun, aivojen karttaan sitkeästi piirtyneen reitin tuoreen leivän kaupassa.

Odotella miestään kotiin kotipihlajan alta.

TILHIPARVI KOTIPIHLAJASSA

Kerran juoksin taas tuota samaa reittiä ja muistin pihlajan kohdalla risteyksen keskellä seisoneen mummon.

Maantie kohti suurta kauppakeskusta rakennettiin jo vuosia sitten mummon tontin yli. Pyörätie kulkee siitä missä kaunis kuusiaita kerran oli.

VAIN MUISTO TALOSTA

Vanhat omenapuut rehottavat villeinä kohti taivasta. Syreenipuskat ja pajupuskat ovat vallanneet jo vuosia sitten puretun talon tontin.

Ellei tietäisi, ei voisi arvata, että siinä oli kerran kaunis rintamamiestalo.

Talo ja mummo, joka eksyneenä seisoi risteyksessä. matkalla tuoreen leivän kauppaan ostamaan miehelleen eväsleipää.

Ja  poimi minut  sieltä saattajakseen kotimatkalle.

Jotain oli kuitenkin jäänyt jäljelle, jotain mistä aina muistan tuon herttaisen mummon.

TILHI PIHLAJASSA

Riippapihlaja roikotti oksiaan vahvana ja elinvoimaisena. Syreenit ja rehevät pajupensaat eivät olleet pystyneet nujertamaan sitä.

Pihlajanmarjatertut roikkuivat puusta kauniina ja punertavina. Ohi juostessani lennähti oksalle tilhiparvi ja minun on pakko pysähtyä katsomaan kauniita lintuja.

RISTEYKSESTÄ KOTITIELLE

Yhden upean, pörheän tilhen otsatöyhdössä oli jotain tutun oloista.

Samanlaista kuin kerran risteyksen keskellä seisoneen mummon otsahiuksissa.

Mummon, joka oli lähtenyt ostamaan miehelleen tuoretta leipää evääksi töihin.

Herttaisen mummon, jonka kerran saatoin kotiin siitä pihlajan alta. Kotipihlajan.



HAURAS VOIMA


Siipien hento
   hauras voima.
Kantaa voi pilviin
sammua syliin
    ihmisen kyliin

katoaviin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti