maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULUNPILAAJA

PITÄÄKÖ MENNÄ KUNNES VIEDÄÄN?


Soitin tänään alzheimerin tautia sairastavalle äidilleni.

Hän on terävimpiä tuntemiani henkilöitä, edelleenkin sairaudestaan huolimatta.

Olen kertonut hänestä blogikirjoituksessani:  “Herra Alzheimer ja enkelikeinu”.

Äitini kertoi, että heillä on aivan upea joulusää.

Puut ovat lumeen kuortuneita ja pakkasta on sopivasti pieniin lumitöihin.

Kerroin noutaneeni juuuri kuusen varastokatoksesta ja kastuneeni kymmenen metrin matkalla vesisateessa.

ÄITINI ONNELLISIN JOULU

Keskustelumme aikana kysyin äidiltäni mikä on joulumuisto, joka on jäänyt painuvimpana hänen mieleensä.

Ajattelin äidin lapsuuden jouluja pienviljelijän tuvassa.

Varhaislapsuuden köyhyyttä ja puutetta.

Ajattelin muiston tulevan sieltä, niiden aikojen tähtenä, elämän usein pitkillä ja synkilläkin pitkospuilla.

Äiti kertoi, että hänen mieleensä tulee ensimmäisenä muisto, kun me olimme pieniä lapsia. Hän oli vielä joulun alla käymässä isän kanssa kaupassa.

Oli ensimmäinen joulu, kun heillä oli varaa lahjoihin ja yllättäen isä pysäytti auton kaupan edessä.

Hän kääntyi äidin puoleen ja kysyi onko jokaiselle lapselle nyt varmasti lahja ostettuna.

Äidin muisto tuli siitä joulusta, siitä ilosta, kun oli ensimmäisen kerran varaa ostaa jokaiselle lapselle oma joululahja.

BEETLEHEMIN JOULULAHJAT

Klassinen kysymys “kuka minä olen” sisältää kysymysten sarjan.

Mistä tulen, mikä on tämä matka elämän läpi, onko sillä jokin tarkoitus?

Onko elämä vain yhteensattuma, monimutkainen sattumien sarja?

Olen tässä, mutta miten tähän tulin?

Onko tämä kaikki vain vahinkoa, vai onko takana suuri suunnitelma?

Mutta kuka varasti Beetlehemin vauvan joululahjat?

Paljon niitä oli, koska niitä jaetaan vielä tänäkin jouluna.

Kysymykset eivät saa vastausta.

Vai saavatko?

KORJAUSPÄIVITYS DYSTONIAAN

Pitäisikö vastaus lukea kirjoista? Vai onko elämän arkipäivää luettava kuin maailman vähiten luettua kirjaa; ohjekirjaa.

Mistä löytyvät elämän faq- tai bugisivustot, onko olemassa korjauspäivitystä servikaaliseen dystoniaan?

Onko onsite-takuuta, vai onko elämän takuu jo rauennut?

Kestikö sekin vain kaksi vuotta?

Eikä kaikille sitä edes myönnetty.

Missä on myyjän vastuu?

SIIPIRIKKOJEN MAA

Mistä löytävät voimansa ne, jotka tulevat tyhjästä, menevät tyhjään ja siinä välissä elävät omistajan otteella ja asenteella.

Kahmivat valtaa ja omaisuutta.

Tietävät vastaukset jo ennen kysymistä.

Mistä saavat voimansa ne, jotka nyökyttelevät toisilleen, vilkaisevat hymähtäen ja menevät menojaan.

Pilkkaavat kaikkia ja kaikkea, itkevät yksin yöllä, menevät aamulla jonoon ja ostavat hyllystä elämää.

Vähän matkaa ne siivet kantavat. Sitten sakset sattuvat. Sitten eletään siipirikkona.

Siipirikkona siipiveikkojen maassa.

PITÄÄKÖ MENNÄ KUNNES VIEDÄÄN?

Mistä ne tietonsa saavat? Tyhjästä tulleet. Minne ne menivät?

Miten tähän on tultu? Mikä mielen nujersi, vei luonnon ja teki araksi.

Onko oikein tietää, jos ei ole varma? Onko lupa kysyä?

Vai pitääkö mennä kunnes viedään?

JOULUNPILAAJA

Se oli oman aikansa lapsi. Oli silläkin hyvät puolensa. Sanotaan.

Miksi se ei koskaan kysynyt?

Tai kysyi se kerran. Kukaan ei silloin kuullut sitä. Kaikilla oli joku juttu kesken.

Sitten se vain katosi. Kesken pikkujoulujen.

Outo tyyppi. Joulunpilaaja!

Aikansa se katseli. Tuumaili ehkä, ettei toista kertaa kannata kysyä.

Tietävät kuitenkin. Eivätkä kuitenkaan tiedä.

Vastaajia on paljon. Vastauksia vähän.

ONNEN HINTA

Mikä on onnen hinta. Miten se punnitaan, lasketaan ja mitataan. Mistä se tulee?

Onko se täysi vatsa? Vai tuleeko vain tyhjä olo kun vatsa on täysi?

Onko se lämmin koti, hyvä auto, turvallinen työpaikka ja paksu säästöpossu nettipankissa?

Elämähän on matka. Ja perille pääseminen tärkeämpää kuin kulkupeli tai matkan vaivat. Sanot.

Perille. Mistä pääsit perille ja mihin?

Ihminen, tyydytetty ihminen, on nälkäisin ihminen. Hän tietää, että ihmisen nälkä ei syömällä sammu.

MIKÄ SAA JAKSAMAAN

Mikä pitää tiellä, kun heikompia saa kampata ja lyöjiä ymmärretään ja puolustetaan, mutta lyötyjä syyllistetään.

Mitäs läksit?

Mikä saa jaksamaan, kun viedään kysymättä, ei vastata huutoon, tartutaan syyhyn ja ruvetkin revitään rikki.

Mistä maahan lyöty löytää voiman nousta taas?

Toiset menevät menojaan. Joku voi vilkaista alas. Hymähtää. “Omalaatuinen tyyppihän se olikin”.

Kyllä se siitä kohta noudetaan. Poliisiteevee tulee ja vääntää sketsin siitä.

Mennään me. Mennään, mennään. Minne mennään?

LAUPIAS SAMARIALAINEN LOMAUTETTIIN

Alas ajettu, elämän ojaan pudonnut odottaa yksin.

“Laupias Samarialainen ainakin tulee”, hän miettii.

Sitten muistuu mieleen, että seurakunnassakin oli ne yt-neuvottelut ja sehän sai lomautuksen.

Olisi saanut potkutkin, mutta kirkkoherra muisti, että se on pääjohtajan suojatti.

Laupias Samarialainen.

KYSYMYKSET JÄÄVÄT

Entä jos se meni tästä jo ohi iltakävelyllä.  Entä jos tämä on väärä oja.

Entä jos kaikki menivät jo? Minne kaikki ihmiset menivät?

Kohta menemme mekin.

Kysymykset jäävät!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti