lauantai 7. joulukuuta 2013

DYSTONIA FOORUMIN HELMIÄ OSA 2


HELMI DYSTONIA FOORUMIN KETJUSTA

“Mulle määrätietoisuus on sitä, että menen eteenpäin. Aika kuluu, elämä rientää, mikään ei ole pysyvää, väliaikaista kaikki on vaan. Siinä virran mukana koitan pysytellä”

“Elämä on hetkien ketju, onnea on elää ne kaikki”

Näin kirjoitteli nimerkki helmi, dystoniafoorumin verbaalinen, elämän hioma helmi.

TOIPUMINEN ALKAA HYVÄKSYMISESTÄ

“Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta se todellisuuden kohtaaminen sairastuessa saattaa olla vaikeeta. Että hyväksyy tilanteen.” Helmi totesi eräässä ensimmäisistä viesteistään.

“Pohjalle vaaditaan se hyväksyminen, sen jälkeen voi vasta se toipuminen ja "tervehtyminen" alkaa.

Sitten on jo pitkällä ja aivan uudenlaiset ovet avautuu.” Hän vakuutti.

Kun luin näitä helmin viestejä viime syksyn aikana, laitoin usein takkaan tulen, kuuntelin kuusipuiden pauketta, ja pohdin näitä elämänkokemusten kypsyttämiä ajatuksia.

Monta ajatusta, kypsymisen ja hyväksymisen vaatimaa viisautta helmi minulle viestiketjuuni kirjoitti.

Kovin usein jäin miettimään, kuinka hyväksyminen on avain, joka avaa elämään ovia ja ikkunoita.

MIHIN MEILLÄ ON KIIRE?

Uusia maisemia, raikasta ilmaa, erilaisia näkökantoja; elämää toisten silmin ja reittejä, jotka aikaisemmin sivuutti, kun oli niin kiire, kiire johonkin.

Usein helmi pysäytti viesteissään minut pohtimaan asioita uudelta näkökannalta.

“Ajattelin kysyä sulta harzu, että miten ihmeessä sä pystyt juoksemaan dystonian kans tai saattaa olla muitakin dystonikkoja jotka juoksee.”  Hän kirjoitti kerran minulle.

“Se on yks asia mitä en pysty tekemään, muttei haittaa,kun en tykkää juosta.

Oon testannut,ei onnistu,menisin nenälleni.”

ARMAHDIN ITSEÄNI

Vastasin helmille, että juokseminen on minulle henkireikä, maailma jossa olen terve ja vapaa. Taistelisin loppuun asti sen puolesta, vaikka pakko oli jo silloin myöntää, että olkapäälläni istui kynnet kourussa haukkani dystonia.

Sivusilmällä se katseli jo minua ja painoi päätäni sivuun. Tiedostin sen olemasssaolon, mutta en halunnut menettää rakkainta harrastustani.

Saan niin paljon voimaa ja iloa lenkkeilystä, että se voittaa vielä dystonian vaivat.

Jonkun verran se on kyllä tiukentanut otettaan viime aikoina, mutta minulle juoksu on elämää suurempi asia.

LÄHELLE ON PITKÄ MATKA

Aloin jo syksyn alussa armahtaa itseäni juoksemalla hitaammin.

Kuuntelin hauskaa äänikirjaa ja nauroin välillä, tai musiikkia jonka siivin lensin vapauteen.

Ja siinä ehkä tullaan siihen, että lähelle on joskus pitkä matka, niin pitkä että sinne ehtiäkseen on hiljennettävä vauhtia.

JOKIHELMISIMPUKAN HELMI

Helmin kirjoitukset merkitsivät minulle hyvin paljon.

En tavannut häntä koskaan, mutta lukuisten viestien kautta tutustuin ihmiseen, joka toi mieleeni jokihelmisimpukan helmen.

Helmin kirjoituksissa oli helmiä, jotka syntyvät elämän vaikeuksissa, kuin jokihelmisimpukan helmet, jotka syntyvät säröstä.

Kivensirusta, joka painuu simpukan lihaan ja aiheuttaa kipua.

Simpukka tuottaa kivun vaikutuksesta suojakseen helmiäisainetta, joka vuosikymmenien aikana kiinnittyy kivensiruun ja kasvattaa löytäjälle upean helmen.

Tällainen elämän kouluissa ja arkipäivässä hiottu helmi antaa lähimmäisilleen voimaa ja toivoa luonnollisesti ja avoimesti.

ELÄMÄN VASTAKOHTAISUUDET

Nimimerkki campus jatkoi vertaustani kauniisti:

“Jokihelmisimpukka on päältä mustanpuhuva ja ruma, mutta silti voi kasvattaa kauniin helmen. Siinä on vastakohtaisuuksia. Vastakohtaisuuksia voi olla elämässäkin.”

“Kauneuttakin voi löytää sieltä, missä sitä ei ennen ole huomannut, kiireen tai ennakkoluulojen vuoksi, tai kun ei ole voinut tai osannut katsoa oikein."

" Hyvyyttäkin voi olla siellä, missä sitä ei arvaa olevan.”

“Jokihelmisimpukka jurottaa siellä puron pohjassa ja voi elää jopa yli satavuotiaaksi."

" Nii-in, jos me ihmiset emme pilaa sitä puroa"

" Meidän olisi paras elää sovussa luonnon kanssa, muuten me voimme pilata omankin elinympäristömme.” Kiteytti campus ajatuksensa.

MUUTOKSEN TUULET PUHALTAVAT

“Nyt reilut kaks vuotta sairastettuani huomaan käyneeni läpi monia eri vaiheita." Helmi muisteli viestissään.

" Sairauden hyväksyminen oli mulle helppoo  ja pystyin heti samanaikaisesti hyppäämään siihen toipumisvaiheeseen.”

“Oon aina pitänyt itteeni aika järkevänä  ja ymmärsin,että en voi tekemisiäni jatkaa niin kuin ennen,kun pää ei suostunut pysymään pystyssä  ."

"Alkoi puhaltamaan sellaiset muutoksen tuulet.” Helmi kertoi elämänsä murrosvaiheista.

TASAPAINO SAIRAUDEN KANSSA

“Hitaasti,hitaasti lähti käyntiin. Kävellessä niskalihakset väsyi ihan valtavasti ja meni vuosi, siis kokonainen vuosi  ennenkuin tajusin, että ehkä vois kävellä vähän hitaammin. Sehän auttoi heti ja sen hitauden ja rauhallisuuden oon ottanut avuks kaikissa muissakin toimissa.”

“Mä oon kaikki jokapäiväiset arkihommat opetellut tekemään uudella tavalla, yksinkertaisemmin ja rauhallisemmin.

Tää elämä on mulle tänä päivänä normaalia.” Helmi kertoi.

“Parissa vuodessa oon löytänyt sellaisen tasapainon tämän sairauden kans,aluks pelotti nuo pään keikahdukset,mutta nyt ne ei haittaa enää.

Mä elän tavallaan tämän sairauden ehdoilla,en tee mitään itteeni vastaan.”

ELÄMÄN HIOMAT HELMET

Tässä vain osa viisaista ja elämänkouluissa hiotuista ajatuksista, helmistä, jotka häneltä sain.

 Lopuksi vielä pari ajatusta, jotka jätän lukijan mieleen elämään.

Ne ovat toteutuneet, hioutuneet helmiksi jokaisena elämän päivänä.

“Yleensä kuvitellaan,että sellainen kontrolloitu elämä on helppoo. Kaikki on muokattu ja suunniteltu valmiiks viimeistä piirtoa myöten monen vuoden ajaks.” Helmin sarkasmi puree.

“Jos siihen elämään putoo pommi,vakava sairaus,se elämä menee täysin pirstaleiks,ei siihen mitään sairautta oltu suunniteltu.”

KAIKKI ON MAHDOLLISTA

“Mun elämäni on tässä,kaikki ovet on auki,se kontrolli puuttuu. Luovan ihmisen elämä on epävarmaa,kun uskaltautuu koko ajan uusille urille."

"Mikään ei oo mahdotonta ja kaikki on mahdollista,asioita vaan tapahtuu,niitä tulee ja menee.”

“Mulle sairaus oli yks uusi kokemus,kun se tuli mun pitää ottaa se huomioon. Ei se mun elämääni kaatanut.”

ELÄMÄ ON RIKKAUS

“Ei meille oo mitään luvattu,ihminen luo ne mielikuvat itse pahasta ja hyvästä. Toiselle ei tahdo mikään riittää ja toiselle on vähäisempikin hyvää. Itse elämä on jo rikkaus.”

“Elämä on hetkien ketju,onnea on elää ne kaikki”

Kiitos helmi näistä ajatuksista, jotka olet elämän helminauhaan yksi kerrallaan lisännyt!







VASTAAJAT 


Oman aikansa lapsi,
oli silläkin puolensa.
        Miksi se ei kysynyt?
        Vai kysyikö se?
Kukaan ei ymmärtänyt auttaa,
luulivat että rahaa se on vailla.
Aikansa se tuumaili.
        Tietävät kuitenkin.
        Eivätkä kuitenkaan tiedä.
Vastaajia on paljon, vastauksia vähän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti