sunnuntai 24. marraskuuta 2013

VIESTIEN VOIMA


Ampiainen lennähti laatalle, nappasi syliinsä suuren toukan ja hyppäsi lentoon. Jotain meni kuitenkin pieleen. Taakka oli liian painava. Ampiainen lähti vajoamaan kohti pihalaattoja ja mätkähti alas.

Sisupussi ei tuosta lannistunut vaan yritti uudelleen. Hyppy ilmaan ja täysiä kohti pesää. Taktiikka päättyi kuitenkin yhtä surkeaan lopputulokseen.


PÄÄSTÄ IRTI

Ampiainen yritti ja yritti, vaikka pyrähdykset lyhenivät kerta kerralta. Lopulta se luovutti ja pudotti liian raskaan lastinsa. Keveästi siivilleen kohoten se lensi yli pihamaan. Minä ja pelastumisesta äimistynyt toukka jäimme pihalaatoille katselemaan sisupussin ärhäkkää kiitoa kohti kotipesää.

Seurasin ampiaisen epätoivoista yritystä viime kesänä pihalla. Olin niihin aikoihin saanut tiedon, että sairastan servikaalista dystoniaa. Kahden vuoden epätietoisuus ja niskavaivat oli saanut ainakin diagnoosin.

Minusta tuntui, että olin kuin tuo ampiainen ja olin yrittänyt omin voimin kantaa liian suurta taakkaa. Olin yrittänyt olla väkisin terve.

Kun sairaudella oli nyt nimi, niin oli aika etsiä apua. Oli aika päästää irti.

VERTAISTUKEA FOORUMILTA

"Sairauden takana on kuitenkin ihminen, joka on suurempi kuin hänen sairautensa."

Nämä sanat kirjoitti nimimerkki campus Suomen Dystoniayhdistyksen foorumilla. Olin löytänyt vertaistukea ihmisistä, jotka sairastivat myös dystoniaa.

Enää ei tarvinnut yrittää yksin kantaa liian suurta taakkaa. Voi ainakin kirjoittamalla jakaa sitä muiden kanssa ja lukea toisten, vuosiakin sairastaneiden kokemuksista. Päätin heti olla avoin, sillä minkäpä sairaudelle voi.

Muistin ampiaisen antaman opetuksen. Päästä irti.


KOKEMUKSIEN KIRPPUTORI

Tässä on minun vertaiskerhoni, kokemuksien kirpputori, tunsin heti siitä alkaen kun foorumille löysin diagnoosin jälkeen. Miten rohkaisevia ja viisaita ajatuksia luinkaan sieltä, oikeita kokemuksen hiomia helmiä.

Miten syvällisen rehellisiä totuuksia elämän koulusta, miten sisukkaita ja elämänvoimaisia viestejä. Ne ovat upeita juuri tuollaisina, omien kokemusten kautta kerrottuna ja toisille avuksi jaettuna ajattelin aina.

Jokainen jaettu kokemus on tärkeä ja tarpeellinen luettuna juuri ratkaisevalla hetkellä.

SYDÄMEEN KIRJOITETTU

Kiitos viesteistänne kaikki jotka kokemuksianne rohkeasti kerrotte vaikka ette aina tiedä kuka niitä lukee. Sain niistä itse heti alkuun rohkeutta olla myös avoin. Luin viestinne, liikutuin, vaikutuin ja ihailin. Tuntui hyvältä lukea rehellisiä mielipiteitänne ja ajatuksianne! Tästäkin selvitään, oli kipuilevalle sanoma.

Ymmärrän, että jokaisen ajatuksen ja kokemuksen takana on osa ainutkertaista elämänpolkua; erilaista, värikästä, sumuisen pimeää, kirkkaan kuulakasta, ja joskus hyvinkin raskasta taivalta. Niiden jakaminen on rohkea teko, sellainen tarina kirjoitetaan lukijan sydämeen.

PÄRSKÄHTÄVIÄ OIVALLUKSIA

Jotkut viestit sisälsivät niin monta hiottua ajatusta, syvälle luotaavaa pohdintaa ja elämän syvistä vesistä pinnalle pärskähtänyttä oivallusta, että silmät niistä kastuivat! Elämän mitalla punnittuja kultahippuja kaikki.

Minä todella arvostan sellaisia elämän vaellustulilla puhdistettuja kultahippusia. Ne kaikki on sydämeen tallennettuja!

SELVIYTYMISTARINA YHDESSÄ LAUSEESSA

“Kärsin kaksi vuotta kovasta masennuksesta,mutta niin sitä sieltä vaan noustiin”  Nämä erään kirjoittajan sanat koskettivat ja toivat minunkin mieleeni monia muistoja.

Kaikki eivät selviä.

Minullakin on rankkoja, surullisia muistoja ihmisistä, jotka eivät jaksaneet. Juuri siksi on niin arvokasta kuulla, että joku on selvinnyt.

Tuon viestin kirjoittajan kokemus selviytymisestä sisälsi vain yhden lauseen, mutta sen sisälle mahtui varmasti pitkä tarina, raskas ja voimia vaatinut matka. Onneksi se oli selviytymistarina, ja antoi voimaa jokaiselle lukijalle.


LUONTO ON LÄÄKE

Kiitos kirjoittajalle kun välitit viestin selviytymisestä. Masennus on niin monen matkakumppani.

Olen välillä itsekin masentunut, mutta yleensä se menee ohi nopeasti. Kuntoilu ja erityisesti lenkkeily on ollut minulle usein ovi ulos ahdistuksesta.

Lenkkipolulta on tullut matkaan uusia ideoita ja ajatuksia. Luonto on ihmeellinen lääkäri, kuuntelee ja näyttää ilman ajanvarausta mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.


KIITOS SINULLE KIRJOITTAJA!

Tämä oli kiitoskirjoitus sinulle, joka monilla foorumeilla jaksat jakaa kokemuksiasi, ja niiden kautta vertaistukea tutuille ja tuntemattomille lukijoille.

Kiitos Sinulle!




4 kommenttia:

  1. Kiitos Harzu kirjoituksistasi! Olen ottanut tavakseni käydä täällä päivittäin. Jotenkin tietoisuus, siitä ettei ole yksin, auttaa jaksamaan arjessa. T. Kohtalotoverisi Linda
    Ps. Miksiköhän yhdistyksen sivuille ei enää pääse?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Linda!

    Muistankin hyvin sinut foorumin sivuilta. Tosi kiva kun käyt lukemassa blogiani. Olen täysin samaa mieltä siitä, että yhdessä nämä sairauden vaivat on helpompi kestää.
    Jostain syystä minun dystoniani aktivoituu nukkumaan mennessä ja levottomat niskat valvottavat pitkään tai herättävät aikaisin. Istuminen on helpompaa ja silloin usein luen tai kirjoittelen vaikka näitä blogikirjoituksia. Blogiin on hyvä purkaa tuntojaan ja mukava kun tietää jonkun lukevan niitä.
    Itsekin toivoisin foorumin taas avautuvan keskustelupalstana, siellä oli mukavia ihmisiä ja sai paljon tietoa ja vertaistukea.

    Voimia sinulle!

    harzu

    VastaaPoista
  3. Kiitos harzu itsellesi, kun jaat tarinasi meille!

    ps. yhdistyksen kotisivut ovat toistaiseksi suljetut. Työtä sivujen avaamiseksi tehdään ja ne avataan heti kun se on mahdollista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteesta!

    Hyvä että Dystoniayhdistyksen sivut ovat suunnittelun alla. Oudolta ja erikoiselta tuntui sivujen katoaminen yht’äkkiä mitään kirjoittajille ilmoittamatta. Luulin ensin että Eino-myrsky kaatoi sivut, mutta eivät ne sitten palautuneetkaan. Korrektia olisi toki ollut ilmoittaa vaikka päivää aikaisemmin sivujen sulkemisesta. Syö mielestäni yhdistyksen uskottavuutta tuollainen kirjoittajien tyly kohtelu. Uskon että moni tulisi yhdistykseen juuri tuon avoimen foorumin kautta ensin tutustuen ja jutellen, sitten liittyen. Tietysti sisäpiiri voi olla ja onkin aina olemassa siellä missä ihmiset näitä yhdistyksiä perustavat. Jäsenille toki voi olla myös oma suljettu foorumi, avointa silti poistamatta. Itse kuulun kyllä aina mieluiten avoimuuden kannattajiin ja suunnittelin juuri yhdistykseen liittymistä kun sivut noin vain hävisivät. Toivon kuitenkin, että avoimuus edes jossain mielessä voittaa tässäkin asiassa, sillä kaikki sisäänpäin kääntynyt aina vain kuihtuu ja menettää tuoreuden ja raikkauden.

    Voimia ja valoa sinulle!

    harzu

    VastaaPoista