lauantai 30. marraskuuta 2013

RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ

ELÄMÄN POLKU

Otin tuon viereisen kuvan kesällä muutama vuosi sitten. Istuin penkillä mietteissäni. Olin juuri käynyt isäni haudalla.

Hän kuoli nuorehkona yllättäen aivoverenvuotooon. Katselin jaloissani kulkevia männynjuuria, kunnes huomasin ruusun.

Kimpustaan tipahtanut hautaruusu näytti siinä hiekalla niin kauniilta ja hehkuvalta, kuin hiljalleen maahan painuvalta.

Siitä kuvasta tuli minulle mieluinen.

Männynjuuri, joka kulkee kuvan poikki, kuvaa minulle elämän reittiä halki karun maailman. Ruusu on hautaruusu, jo kauemmas elämän reitiltä pudonnut, kerran mukana vaeltanut, hehkunut ja kukoistanut.

Nyt poispäin painumassa.

Toisaalta se kuvaa myös avautumista kohti uusia ulapoita, matkaa tuntemattomaan. Hiekkaan sateen piirtämät aallot, joihin kukka kurottaa, kuvaavat sitä. Siksi annoin kuvalle nimen, joka symboloi minulle tätä matkaamme maailmassa. Elämän polku.

Kuka kirjoittaisi reittiohjeet elämän polulle.


ELÄMÄN REITTIOPAS

Kaikkien aikojen vähiten luettu kirja on käyttöopas. Yleensä se on hukassa kun sitä tarvitaan. Silloin kun kone menee rikki, toimii oudosti tai pitää kummaa ääntä.

Silloin alkaa kuumeinen ohjekirjan etsintä ja kun sitä ei löydy niin kone on vietävä huoltoon.

Voi olla että kaikki olisi sujunut vaivatta jos ohjekirja olisi ensin luettu ja kone sisäänajettu oikein, käytetty ohjeiden mukaan.

Kuka kirjoittaisi ihmisen käyttöohjeet tai reittioppaan? Lukisiko sitä kukaan? Joku polttaisi sen takassa, toinen sytyttäisi kiukaan ja kolmas arkistoisi vintille. Ehkä joku kuitenkin lukisi ohjekirjan läpi.

ASKEL KERRALLAAN

Minusta tuntuu, että olen aina joskus tavannut yhden heistä. Yhden sellaisen, joka on lukenut elämän reittioppaan ja soveltanut käytäntöön. Heidän kanssaan tulee sellainen tunne, että oppi taas jotain uutta. Reitti hieman avautui. Askeleen verran.

Minä taisin sytyttää sillä käyttöoppaalla rätisevän takkatulen ja lähteä lenkille.

Kiitos että sinä joka opit ne elämän käyttöohjeet nopeammin, ymmärsit reittiohjeet jo vähemmästäkin törmäilystä, kerroit niistä minullekin. Ravistelit hieman lempeästi.

Ravistelu tekee enimmäkseen vain hyvää.

Sellainen etiketti on usein jossain purkeissa: Ravistettava ennen käyttöä. Ehkä ihmiseenkin, joihinkin meistä, ainakin minuun, pitäisi laittaa etiketti:

“Ravistettava ennen käyttöä”!


KATSO IHMINEN

Väsynyt vaeltaja,
elämän vastamäkien
raskaiden, loputtomien.
          Uupunut kulkija.

Paineiden painama,
velvoitteiden vaatima,
epäonnistunut, riittämätön.
          Uupunut uneksija.

Sisäisten särkyjen,
kipeiden niskojen,
lyijynraskaiden, nääntynyt.
         Uupunut kantaja.

Ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti